Ylityöllisyyden kääntöpuoli

Viimeiset kaksi viikko olen ollut täysin ylityöllistetty eivätkä tulevat kaksi viikkoa näytä yhtään vähemmän kiireisiltä. Huomaan ottavani vastaan kaikki minulle tarjotut työt, vaikka tiedän, että töiden suorittaminen tarkoittaa vapaa-ajasta luopumista. Ylimääräisten töiden tekemisestä saan tietenkin ylimääräistä rahaa, mutta välillä mietin voiko tätä kaikkea rahalla korvata.

Omalla tavalla nyt olisi tärkeä, että tienaan mahdollisimman paljon, jotta pystyisin menemään nopeammin kohti sijoitussuunnitelmia. Toisaalta taas huomaan olevani tosi stressaantunut koko elämästäni tällä hetkellä. Se, että ole töissä/teen töitä tarkoittaa, että ole poissa kotivahvuudesta. Silloin kun en ole kotivahvuudessa eivät kotona odottavat työt (joista kukaan ei maksa palkkaa) tule tehdyksi. Mikä nostaa stressiä entisestään. Lapsilla on välttämättömiä menoja, joihin heitä täytyy kuskata ja olen joutunut turvautumaan mummoihin ja naapureihin, kun perheemme aikuisten aikataulut eivät ole antaneet myöden kaikkia kuljettamisia. Kunnialla ollaan kuitenkin saatu kaikki hoidettu, yhtään menoa ei ole unohdettu, ajoissa on ehditty joka paikkaa, oikeat tavarat ovat olleet mukana, lapsilla on ollut puhtaat vaatteet, ruokaa pöydässä ajallaan ja illalla olen heidät ehtinyt sänkyihin peitellä. Tähän kun lisää kaikki tähän aikaan vuodesta olevat harrastusten päättäjäiset, koulujen ja päiväkotien kevätjuhlat voin todeta olevani aika kovilla.

Onneksi omalta osaltani tämä on myös valinta kysymys. Minun on mahdollisuus sanoa ei joillekin työtehtäville. Tulevaisuudessa ei-sanan käyttöä on opeteltava enemmän, koska meillä kaikilla on rajallinen määrä tunteja vuorokaudessa. Omalta osaltani en halua kaikkia hereillä olo tunteja käyttää  työntekemiseen, vaan enemmänkin perheen kanssa olemiseen.

Aina kiireisen työrupeaman aikana huomaan pohtivani, että miten paljon vähemmällä todellisuudessa tulisi toimeen ja onko millään lailla järkevääkään unelmoida mistään elämästä sijoitusten varassa? Ja toisaalta tämä unelma ei tuskin käy toteen ennen kuin lapset ovat täysi-ikäisiä ja keitä varten minä siinä tapauksessa elän vapaudessa? Olisiko sittenkin tärkeä nyt löytää vielä enemmän aikaa lasten kanssa olemiseen ja sitten vanhempana, kun he ovat lentäneet pesästä voisi huomattavasti enemmän keskittyä työntekemiseen?

Selvästi kaikilla asioilla on kääntöpuolensa ja tärkeintä on löytää joku tasapaino siihen mikä itselle ja omalle perheelle tuntuu sopivalta. Onneksi omakin kiire helpottaa viimeistään juhannukseen mennessä ja viimeksi eilen sanoin ei eräälle työtehtävälle. Enkä kuitenkaan ole sijoitussuunnitelmia ja -unelmia hautaamassa. Ensi viikolla tarkoitus on tehdä erittelyä toukokuun menoista ja niistä on todennäköisesti helppo havaita, että vähemmälläkin tulisi toimeen...

Muutamia yksinkertaisia arjen vinkkejä säästämiseen

Erityisesti pienistä tuloista voi olla vaikea saada säästöön yhtään mitään. Listasin mielessäni millaisilla valinnoilla voisi saada 50€ joka kuukausi säästöön/sijoitukseen. Ajattelin listaamani asiat jakaa täällä. Varmasti jonkun konkarisijoittajan mielestä 50€ on niin pieni raha, ettei sillä tee sijoitusmaailmassa mitään, mutta itse ajattelen, että sekin on tyhjää parempi. Tässä muutamia pieniä vinkkejä:

1. Vähennä autoilua. Autolla tulee helposti lähdettyä joka paikkaan (ainakin itselläni). Monia kulkemisia voisi hoitaa kävellen tai pyörällä. Valitsemalla pyörän tai kävelyn autoilun sijaan, säästää nopeasti euroja. Kaupunkiajossa, jotka nimenomaan ovat niitä joita voisi hoitaa pyörällä tai kävellen, auton keskikulutus on ehkä 10 litraa/100km. Jos polttoaine maksaa tällä hetkellä 1,50€/litra saa autoilua vähentämällä nopeasti kuussa 10-20€ lisäsäästöjä

2. Älä osta Take away-kahvia. Peruskahvi huoltoasemalla tai jossain kahvilassa maksaa n. 2,5€/kpl. Jos tapanasi on ostaa viikottain kahvi jostain mukaan, jätä se ostamatta edes kerran viikossa niin jää käyttöön 10€ ylimääräistä rahaa.

3. Ota eväät töihin. Lounasruokala työpaikan yhteydessä on ihana ja ulkona syöminen työpäivänä aikana ihanampaa. Harvempaa lounasruokaa kuitenkaan saa alle 8€, mutta jos teet kotona perusruokaa ison määrän kerralla ja otat töihin mukaan säästyy euroja nopeasti. Joka viikko yksi jätetty lounasruoka tuo kuukaudessa 32€ säästöt.

4. Osta ruokakaupasta vain se minkä tarvitset oikeasti. Ruokakauppaan mennessä jos ei ole etukäteen suunnitellut mitä ruokaa ostaa tulee ostaneeksi kaikkea ylimääräistä. Sillä, että käy harvemmin kaupassa ja suunnittelee etukäteen mitä ruokia viikonaikana tekee/syö ja tekee kauppalistan ennen kauppaan menoa ei tule ostettua samalla tavalla heräteostoksia. Suunnittelemalla viikon ruuat voi vähentää myös ruokahävikkiä. Mikäli ihmisen jääkaapista menee ruokaa suoraan roskiin, se on verrattavissa siihen, että laittaisi suoraan rahaa roskiin. Viikottain muutamankin euron heräteostoksista kertyy kuukaudessa useampia euroja.

5. Älä hanki lapsia. Lasten vaatteet ja harrastukset ovat tosi kalliita. Lapset kasvavat kokoajan ja kokoajan pitää olla hankkimassa uusia vaatteita ja harrastusvälineitä, kun vanhat ovat jääneet pieneksi. Naapurin Pekka on saanut 200€ lenkkarit ja mitkään muut lenkkarit eivät tule kuuloonkaan. Lapsille pitää myös päivittäin valmistaa ruokaa ja ollessa kasvavassa iässä ruokaa voi mennä PALJON. Lapset tarvitsevat myös tilaa, jolloin tarvitaan usein isompi asunto, joka maksaa enemmän ja asumiskulut kaiken kaikkiaan ovat silloin isommat. Jättämällä lapset hankkimatta voi säästää satoja euroja kuukaudessa.
(Tosikoille tiedoksi, että tämä 5. kohta on ihan vitsi. Mikään rahamäärä tai rahanmeno ei voi korvata sitä mitä lapset kaikessa ihanuudessa ja kurjuudessa tuovat. Omia rakastan kuuhun ja olen valmis heidän eteen tekemään ihan mitä tahansa.Tosiasia kuitenkin on, että lapset ovat kalliita, mutta omassa elämässä ilolla laitan joka pennin heihin mitä tarve vaatii.)

Ehkä paras tapa saada se 50€ joka kuukausi säästöön on laittaa suoravelotus rahasta, joka menee heti tilipäivänä  esimerkiksi johonkin rahastoon, jolloin 50€ olemassaoloa ei alun perinkään huomaa.

Onko etuoikeutettua olla sijoittaja?

Ehdin vasta viikonlopun aikana katsomaan suurta kohua herättäneen Ylen Kuplat-sarja, jossa kansanedustaja Susanna Koski tapaa pitkäaikaistyöttömän Anna-Maija Tikkasen. En nyt aio ottaa siihen kantaa mitä siitä ajattelen, mutta itse pätkä sai minut miettimään, olenko minä etuoikeutettu?

Etuoikeutettu, koska minulla olisi mahdollisuus joka kuukausi laittaa jonkun muun mittakaavassa isojakin rahoja sijoituksiin? Tiedän itsekin, kun kuun lopussa teen laskelman menoista, ne ovat jonkun (myös ihan omassanikin) mittakaavassa valtavat. Olenko etuoikeutettu, kun en joudu juurikaan miettimään mihin rahani riittävät?

Toisaalta taas, olen 17-vuotiaasta asti aina ollut töissä. Olen jopa lapsien äitiyslomien ja kotihoidon aikana käynyt satunnaisesti tekemässä töitä. Lisäksi olen tehnyt kaksi kappaletta korkeakoulututkintoja päivätyön ohessa. Välillä olen tienannut enemmän välillä vähemmän. Olen määrätietoisesti mennyt kohti niitä unelmia, joita elämässäni olen halunnut ja omaksi onnekseni kaikki tällaiset unelmat saavuttanut.

Olen kansanedustaja Kosken kanssa siinä samaa mieltä, että jossain määrin ihminen pystyy myös itse vaikuttamaan siihen mitä elämässään saavuttaa. Ihminen voi myös harkita miten hän vähät rahansakin käyttää. Kerroin aikaisemmin laittaneeni noin puolet pienemmästä palkasta joka kuukausi 50€ sijoituksiin. Summanahan tämä on pieni, mutta tyhjää parempi. Aika pienistäkin tuloista pystyy kuitenkin säästämään ja sijoittamaan tekemällä valintoja. Ei kuitenkaan väitä, että siinä vaiheessa, kun ihminen elää perustoimeentulotuen varassa hän pystyisi siitä säästämään senttiäkään.

Tietenkin elämä olisi voinut heitellä minua myös toisin. Olisin voinut sairastua ja menettää työkykyni tai joutua olemaan pitkän aikaa työttömänä. Näin voi tapahtua myös tulevaisuudessa. Sellaisessa tilanteessa ihmisen haaveena ei ehkä olisi näin pinnallinen ja naurettava asia kuin oppia sijoittamaan ja tulla miljonääriksi. Ehkä tärkeämpi kysymys olisi silloin riittävätkö rahat lasten ruokaan koko kuukaudeksi?

Koen olevani etuoikeutettu, koska olen tässä tilanteessa. Koen kuitenkin ettei asiat ole tulleet minulle ilmaisena vaan olen tehnyt koko aikuisikäni töitä sen eteen (ja teen edelleen joka päivä), että olen saavuttanut tiettyjä etuuksia elämässäni. Nämä saavutetut asiat ovat mm. omakotitalon, autot, mahdollisuuden matkustella ja työn josta saan omasta mielestäni kohtalaista palkkaa. Näillä ei kuitenkaan olisi mitään merkitystä jos ei olisi niiden lisäksi terveyttä, perhettä, rakkautta ja onnellisuutta. Tervetyyttä, perhettä, rakkautta ja onnellisuutta ei pysty millään rahalla ostamaan ja niiden arvo on miljooniä kertoja suurempaa kuin minkään sijoituksen arvo ikinä.

Voisiko rahastoilla rikastua?

Taas huomaan innostuvani asioista uudelta kantilta kuin kirjoitan niistä. Edellinen postaukseni koski omia rahastojani. Olin ennen rahastoistani kirjoittamista ajatellut, että rahastoni ovat rahan "säilyttämistä" asunto- tai osakesijoittamista varten. Asunto- ja osakesijoittaminen vaativat kerralla isompaa pääomaa ja rahastot ovat parempi paikka säilyttää rahaa kuin makuuttaa rahoja pankkitilillä. (Pankkitililtä ne myös pikkuhiljaa häviävät meikäläisellä johonkin muka tosi tarpeellisiin menoihin.)

Rahastot ovat itsellään lähinnä olleet, enkä ole juurikaan huolehtinut muusta kuin siitä, että tilillä on rahaa säännöllisiä kuukausieriä varten. Olen myös aina tietoinen, että ollaanko plussalla vai miinuksella. Plussan puolella olen rahastoissa ollut sen jälkeen, kun tein niihin säätöjä vuonna 2015. Tosin täytyy muistaa, että silloin menetin yli 300€. Tätä kolmea sataakaan en olisi menettänyt, jos olisin vaan antanut olla, miinuksesta huolimatta. Rahastoissa miinukset monesti siirtyvät plussalla jossain kohtaan.

Olen käsittänyt, että rahastosijoittamisessa kyse on nimenomaan pitkäjänteisyydestä ja pitkänaikavälin tuotosta eivätkä ne siitä syystä ole paras vaihtoehto jos tavoitteena on rikastua mahdollisimman paljon mahdollisimman nopeasti. Perehdyin kuitenkin vähän tarkemmin omien rahastojen tuottoprosentteihin. (Häpeäkseni tunnustan, että ensimmäistä kertaa koko rahastosijoittamiseni aikana.) Yllätys oli melkoinen.  Eilen rahastoni tuottoprosentit olivat seuraavat:

Uusimman rahastoni rahaston D tuottoprosentti tällä hetkellä on 8,32%
Rahaston A  tuottoprosentti on 8,92%
Rahaston B tuottoprosentti 9,00%
Rahaston C tuottoprosentti on 25,25%

Rahastojen tuottoprosentit saivat minut havahtumaan siihen, että näissähän on jokaisessa parempi tuotto kuin asunnossa?!?! Omissa rahastoissa puhutaan pienistä rahoista ja lähtökohtaisestikin rahastoihin varmaan sijoitetaan pieniä summia. Asuntoa varten pankista on mahdollista saada lainarahaa. En kuitenkaan usko, että rahaa lainattaisiin esim. 50000€ rahastoon sijoittamista varten. Mutta ajatuksella on kiva leikkiä.

Ajatellaan niin, että minulla olisi 50000€ rahaa, jolla ostaisin asunnon, jonka vuokra on 540€ ja yhtiövastike 240€, tästä summasta kertyisi siis joka kuukausi voittoa 300€. Yksinkertaisesti laskettuna asunnon tuottoprosentti olisi 7,2% ja raha kertyisi 3600€/vuodessa . Jos taas ostaisin 50000€ rahastoa, jonka tuottoprosentti olisi 25,25% vuodessa, voittoa kertyisi 12 625€. Tietysti voitosta menee aina veroja, joten ei tämä puhdasta rahaa tietenkää olisi. Velattomia sijoitusasuntoja pitäisi olla kymmenen, jotta voisin toteuttaa haaveeni "lomailla" puolet vuodesta. Ajatellen, että noin 3000€/kk bruttona pitäisi saada sijoituksista. Yhtä tuottavia rahastoja pitäisi olla alle kolme.

Ymmärrän tietenkin, ettei rahastot todennäköisesti tuota tuollaisilla prosenteilla kokoajan, noin tuottavaa toista rahastoa on vaikea löytää sekä riskit ovat kovat näissä korkean tuoton rahastoissa. Tekstin tarkoitus ei ollut kuvitella, että rahastot olisivat joku suora oikotie rikastumiseen. Tekstin tarkoitus oli  tuoda esille, että rahastosijoittamista pidä missään tapauksessa vähätellä. Ehkäpä itsenkin kannattaisi niihin laittaa isompia summia rahaa kiinni?

Omat rahastoni

Rahastosijoittaminen on itselleni tuttua jo vuodesta 2006 saakka.  Vuonna 2006 olen nykyistä palkkaani melkein puolet pienemmästä palkasta laittanut joka kuukausi yhteen rahastoon  (Rahasto A) 50€. Rahaston valitsin tuttuni suosituksen perusteella ja tällöin rahaston tuottoennuste oli hyvä. Vuoden 2008 taloudellisen taantuman myötä rahastonikin alkoi pikku hiljaa aikaisemman plussan puolelta siirtyä miinukselle, joka aiheutti ikäviä sydämentykytyksiä. Rahasto oli myös jossain vaiheessa tauolla, kun hoidin lapsia kotona kodinhoidontuella. Jostain kumman syystä kodinhoidontuestä ei enää rahaa sijoittamiseen riittänyt.

2015 ostin toista rahastoa  (Rahasto B) 750€:lla ja huomasin tämän alkavan heti kerryttää vähän voittoa. Kyllästyin katsomaan miinuksella olevaa rahastoani ja siirsin siitä kolmanteen rahastoon (Rahasto C) rahaa ensin reilulla 1000€ ja lopulta koko rahaston. Luvutustappiota vielä tällöin tuli kaikkiaan 359,16€. Vähän niin kuin "unohdin" lopettaa säännöllisen sijoittamisen tyhjentämisen jälkeen rahastoon A, joten tyhjästä rahastosta olen lähtenyt tätä kasvattamaan uudelleen. Rahaston B ja C huomasin heti alkavan mukavasti keryttää voittoa (erityisesti rahasto C), joten päätin myös näihin tehdä säännöllisen sijoittamisen sopimuksen. Nämä kaikki kolme rahastoa ovat erään pankin rahastoja.

Neljännen rahaston (Rahasto D) hankin noin kuukausi sitten. Ostin sitä alkuun 150€:lla ja sen lisäksi tein kuukausi säästämissopimuksen.

Tällä hetkellä säästän rahastoihin seuraavasti:

Rahasto A 50€ joka toinen kuukausi
Rahasto B 50€ joka kolmas kuukasi
Rahasto C  50€/kk
Rahasto D 50€/kk

En ole juurikaan perehtynyt rahastoihin johon olen sijoittanut. (En edes sitä vertaa millaisia hallinta-osto- ja luovutuspalkkioita niistä menee.) Ensimmäisen rahaston valitsin tosiaan tutun suosituksesta ja kaikki loput sen perusteella, että niiden tuotto-odotus on korkealla, mutta nämä kaikki ovat myös korkean riskin rahastoja. Kaikki neljä rahastoani ovat osakerahastoja.

Omissa valmiina olevissa rahastoissa puhutaan hyvin pienistä summista vielä. Tällä hetkellä omistan rahastoja noin 6000€ edestä. Ja lisäksi tosiaan omistan Altian osakkeita. Eli aika pienestä tätä matkaa miljonääriksi lähden rakentamaan. Mielestäni tämä on kuitenkin paljon mielenkiintoisempaa lukijoillekin kuin jos omistaisin valmiina vaikka mitä.

Jokunen postaus sitten kerroin alkavani laittamaan syrjään 400€/kk, kokeillakseni kestäisikö talouteni asuntosijoittamisen riskejä. Todennäköisesti laitan nämä rahat suoraan johonkin matalanriskin rahastoon, mutta kohde on vielä valitsematta. Vai pitäisikö sittenkin puolet laittaa matalanriskin rahastoon ja puolet korkean riskin rahastoon? Ideoita? Nämä rahat on tarkoitus vuoden sisällä ottaa ulos rahastosta ja sijoittaa asuntoon.

Talousasiat tarkkailuun

Kirjoitin viime kuussa budjetin laadinnasta. Postauksessa kerroin, että omassa elämässä budjetin laadinnasta ei juurikaan ole ollut hyötyä, koska menoni tuntuvat olevan suuremmat kuin oikeasti osaan edes yläkanttiin kuvitella. Rahani siis häviää johonkin, enkä oikein osaa sanoa mihin. Mielestäni nykyään en ole enää niin paha tuhlari kuin joskus, mutta silti useimmiten rahat loppuvat aina vähän kesken. Kesken loppumisella tarkoitan sitä, etten saa niin paljon säästöön/sijoitukseen kuin uskon saavani.

Nyt toukokuussa olenkin kerännyt kaikki kuitit ja menot ylös, jotta voin sitten kuun lopussa tarkastella tarkemmin mihin tässä taloudessa rahaa menee. Tämän avulla voin ehkä havaita olisko joku kohde mistä voisi vähän nipistää. Tarkoitus on täällä blogissa kuun lopussa myös eritellä rahanmenot. Kuukautta on eletty yksitoista päivää ja nyt jo kuitteja on vinopino. Kummasti niitä tulee, vaikka en mielestäni ole ostanut mitään... enkä ainakaan ylimääräistä.

Tarkalla rahamenojen keräämisellä on tarkoituksena tavoitteellisemmin ruveta tarkastelemaan omia resurssejani sijoittamiseen ja pohtia sitä miten realistista olisi esimerkiksi kymmenen vuoden päästä tehdä töitä sen mukaan miten itse huvittaa. En missään tapauksessa väitä ettenkö nauttisi työnteosta, mutta kaipaan sitä, että voisin tehdä töitä enemmän omien aikataulujen mukaisesti. Tietynlainen vapaus onkin se syy minkä takia olen nyt päättänyt perehtyä sijoittamiseen tarkemmin (ja rikastua). Sijoitusten avulla voisi saada myös sopivaa väljyyttä työelämään, jotta voisi välillä keskittyä liottamaan varpaita maailman eri valtamerissä.

Sijoittaminen vaatii väkisin ensin säästämistä. Jos itselläni ei ole hyvin tarkkaa kuvaa siitä mihin rahani menevät on turha pohtia pitkäjänteisesti mahdollisuutta sijoittamiseen. Todennäköisesti joudun usemman kuukauden tarkastelemaan rahamenojani ennen kuin saan tarkan käsityksen menoistani. Ajankohta ei menojen seuraamiseen ehkä ole paras mahdollinen, koska kesä on tulossa. Kesällä väistämättä on ylimääräisiä menoja lomailuista johtuen.

Kauhulla odotan toukokuun kuittien läpikäymistä! Mutta alkaapa sitä kautta valkenemaan mikä tyhjentää tilini joka kuukausi.

Lempi (tai ainakin melkein) tuhlauskohteeni...

...matkailu. Josta tämä pari viikon blogihiljaisuus johtuu. Tarkoitukseni oli ennen reissulle lähtöä kirjoittaa jotain valmiiksi, mutta "jouduin" ihan viime hetkeen saakka tekemään töitä (kuten aina ennen matkalle lähtöä). Vielä edellisenä iltana ennen reissua en ollut pakannut mitään, mutta loppujen lopuksi koko perheen tavaroiden pakkaamiseen meni muutama tunti eikä mitään unohtunut matkasta.

Vaikka omana tavoitteenani on nyt sijoittaa ja säästää mahdollisimman paljon, koen että elämästä pitää siitä huolimatta välillä nauttia miettimättä rahaa. Koko perheen matkaan menee aina runsas summa rahaa, mutta onneksi itselläni on ollut mahdollisuus viedä lapset pidemmälle ulkomaan matkalle vähintään kerran vuodessa. Rahallisesti  olisi tällä hetkellä mahdollisuus viedä useamminkin, mutta toisaalta olen kuitenkin sen verran tarkka rahasta, etten halua kaikkea ylimääräistä rahaa matkustamiseen laittaa. Ja ns. velkarahalla en ole koskaan matkustanut, vaan rahat pitää olla kasassa ennen matkan varausta.

Kesälomalla olen luvannut viedä lapset Ruotsiin Kolmårdeniin ja Gröna Lundiin ja sitä varten pitäisi jokunen euro saada kasaan. Ja seuraava pidempikin matka on jo suunnitteilla.

Mutta mitä sijoittamiseen tulee, matka aiheutti sen ettei ole tullut niitäkään mietittyä. Asuntosijoittamisen innostuskin kerkesi laantumaan ja pohdin vähän toisenlaista näkökulmaa tähänkin. Palaan siihen myöhemmin omassa postauksessa.

Ihanaa, että vähän lämpöä on tullut Suomeenkin !