Olen tälle vuodelle ottanut yhdeksi tavoitteeksi karsia 1000 tavaraa ja ansaita 1000€ myymällä vanhaa tarpeetonta tavaraa toukokuun loppuun mennessä. Projekti on jokseenkin alkutekijöissä rahansaamisen suhteen, mutta tavaraa hävitän tasaisesti kokoajan. Yksinä isoina kaaoksina tavaramäärässä ovat lasten huoneet. Heille on kertynyt hyvin paljon kaikkea sellaista mitä he eivät tarvitse. Lapsille tavaroista luopuminen voi kuitenkin olla todella vaikeaa.
Itse aloitin projektin sen lapsen kanssa kenen on helpoin luopua tavaroistaan. Kävimme jokaisen tavaran läpi ja mietimme onko se tarpeellinen vai ei, haluaako sen säästää vai? Sen lisäksi tavaralle piti löytää paikka. Nyt huonetta on myös huomattavasti helpompi pitää järjestyksessä, kun kaikella on paikkansa. Tästä innostuneena seuraavan lapsen kanssa olikin sitten jo helpompi jatkaa, kun hän oli nähnyt miten toinen pystyy luopumaan tarpeettomasta tavarasta ja huone pysyy siistinä.
Lapset jopa innostuivat siinä määrin tyhjennys urakasta, että ovat valmiita heittämään pois/lahjoittamaan/myymään tavaroita jopa liiankin innokkaasti. Tämä nimenomaan ei ollut se mitä haluan. En halua karsia tavaraa karsimisen ilosta ja kohta hankkia uusia samanlaisia tilalle vaan karsia tarpeettomat.
Tavaroiden karsimisen lomassa lasten kanssa sai aikaan hyvää keskusteltua siitä, että mitä jatkuva tavaran hankkiminen tekee ympäristölle, siitä ettei jokaisella lapsella ole samalla tavalla tavaraa kuin heillä ja siitä, että tavarat eivät ole tärkeitä maailmassa. Elämme jotenkin niin materiaalistisessa maailmassa, jossa tavaroilla pitää ulospäin viestittää menestystä, onnellisuutta ja varallisuuta. Haluisin, että omat lapseni oppisivat siihen, että rikkautta, onnellisuutta ja menestystä voi olla ilman että sitä täytyy kokoajan olla näyttämässä jollekin ulospäin. Se kaveri, jolla on eniten tavaroita tai uusin ja paras iphone tai ketä käy eniten matkoilla, ei välttämättä ole varakkain perhe. Haluan, että he oppivat puhumaan rahasta, mutta en kerskumaan tai kehumaan. Haluan, että he oppivat järkevää rahankäyttöä ja järkevää tavaroiden hankintaa. Toivon, että heistä kasvaa viisaampia kuin minä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti