Eilen oli maailman ylikulutuspäivä eli laskennalllinen päivä jolloin ihmiskuun kulutus ylittää maapallon kyvyn tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja ja käsitellä fossiilisten polttoaineiden käytön aiheuttamia kasvihuonepäästöjä. Suomalainen laskennallinen ylikulutuspäivä oli jo huhtikuun alussa.Suurimmat syyt ylikulutukseen ovat energiantuotanto, liikenne ja ruuantuotanto.
Me rikkaat länsimaalaiset kulutamme liikaa ja olemme tottuneet liian helppoon elämään. Ostamme yli tarpeidemme, syömme yli tarpeidemme, olemme kiireisiä ja tottuneet valmitsemaan niitä kaikkein helpompia ratkaisuja. WWF:n mukaan ratkaisuna ylikulutuksen pienetämäiseen on kasviperäisen ruuan lisääminen, julkisen liikenteen lisääminen, kohtuullisen kokoisessa asunnossa asuminen, asunnon sisälämpötilan alentaminen ja tavaroiden ostamisen harkitseminen. Näistä jokainen ohje säästää myös lomakkoa.
Olemme ikäväksemme vain tottuneet siihen, että elämässä muka pitäisi olla tietyt materiaaliset tavoitteet, jotka määrittävät meitä ihmisinä. Näiden kautta viestitämme ulkopuolisille elämämme laatua, varallisuutta jopa onnellisuutta. Tai niin moni kuvittelee. Myönnän kuvitelleeni näin itsekin. Hankimme tavaroita, joita emme oikeasti tarvitse. Samalla kulutamme elintärkeitä luonnonvaroja, jotka nyky käytöllä tulevat kuihduttamaan elinympäristömme ja edistämään ilmastonmuutosta.
Omalta osaltani on vielä pitkä matka ekologisempaan elämäntyyliin. Suurimpina haasteina itselläni ovat nimenomaan energiantuotanto, liikenne ja ruuantuotanto. Asumme oikeasti asukusmäärään nähden liian isossa talossa, taloudessa on kaksi autoa, jotka ovat työmatkojen sekä harrastusten vuoksi välttämättömiä ja syömme päivittäin punaista lihaa. Haaveilen pienemmästä talosta, työpaikasta johon voisin pyöräillä tai mennä julkisilla sekä itse voisin luopua punaisesta lihasta/ kaikesta lihasta kokonaan, kunhan osaisin tehdä kasvisruokaa. Luultavasti muukin perhe oppisi kasvisruuasta pikkuhiljaa tykkäämään. Näitä olisi tärkeä lähteä toteuttamaan ilmastoasioiden vuoksi, mutta pienemmän asunnon hankkimisesta sekä toisen auton myymisestä voisi netota sievoisen summan rahaa! Muutokset elämässä harvoin tapahtuvat hetkessä, mutta jokainen askel on eteenpäin. Mielestäni tämän blogin kirjoittamisen aloitettua olen ottanut monessa asiassa askeletta eteenpäin.
Oletko sinä valmis tekemään uhkarauksia omassa elämässäsi edistääksesi ympäristön hyvinvointia?
tiistai 30. heinäkuuta 2019
tiistai 23. heinäkuuta 2019
Uusia suunnitelmia
Tein heinäkuun alussa pikaisen tilannepäivityksen, jossa lomaillessani olen selkeyttänyt ajatuksiani. Lomalla ajatukset ovat tulleet vain selkeämmiksi ja selkeämmiksi siitä, etten voi enää jatkaa näin. Olen ainakin viimeiset kaksi vuotta käynyt kokoajan ylikierroksilla erityisesti työn takia; olen tehnyt paljon töitä ja tienannut enemmän kuin koskaan. Silti olen onnettomampi ja voin huonommin kuin koskaan.
Menin myös viime viikolla tekemään sen virheen, että avoin kesken loman työsähköpostin. No, siellä oli sitten tietenkin tosi kurjaa postia. Alkoi ahdistamaan ihan hirveästi, mutta samalla se oli herätys siitä, että näin ei voi jatkua. Mulla on ihan liikaa töitä siihen nähden mitä ehdin työaikanani tekemään. Stressi tekemättömistä töistä viemää tosi paljon resursseja myös vapaa-ajastani ja ensimmäistä kertaa olen alkanut pelkäämään, että mitä jos jonain aamuna en jaksa nousta sängystä.
Kirjoitin viime joulukuussa muutamaan otteeseen (teksti tästä ja tästä) siitä, että irtisanoin itseni vakityöstä ja siirryin osa-aikaiseen työhön ja yrittäjyyden yhdistelmään. Kevään aikana osa-aikatyö on kuitenkin syönyt enemmän ja enemmän aikaa (toki korvausta vastaan) ja yrittäjyys siihen lisänä, niin olen saattanut tehdä töitä kuusikin päivää viikossa. Eli tilanne on ollut vielä raskaampi kuin loppuvuodesta. Alkuun olin toki tosi innostunut uudesta tilanteesta, mutta kevään mittaan tajusin olevani vieläkin pahemmassa umpikujassa. Lomalla olen kuitenkin viimein ymmärtänyt, että tälle täytyy tehdä piste.
Olen päättänyt hakea vähemmän stressaavaa työtä vaikkakin pienemmällä palkalla. Työtä, josta voin lähteä kotiin ja jättää työt odottamaan seuraavaa työpäivää. Yrittäjyys ei myöskään ole ajankohtaista, koska en selvästikään osaa rajata työmäärää.
Mitä tämä tarkoittaa sijoitusnäkökulmasta? Sitä, että asettamieni tavoitteiden saavuttaminen tulee todennäköisesti epäonnistumaan (olisivat tulleet varmaan muutenkin). Tuloni tulevat tippumaan noin 1000€/kk eli sen verran mitä olen nyt suunnilleen saanut sijoitettua kuukaudessa. Uskon kuitenkin vahvasti, että menoja pystyy karsimaan ja saan kaikesta huolimatta joitain satasia kuukaudessa sijoitukseen. Koen sijoitustavoitteiden olevan ainakin tällä hetkellä toissijaisia omaan hyvinvointiin ja terveyteeni nähden.
Olen pohtinut vaihtoehtoja paljon ja näen tämän tällä hetkellä ainoaksi. Olen valmis tiputtamaan elintasoa, jos sen sijaan voin saada itselleni paremman ja stressittömämmän olon. Olen ihan huomaamatta tipahtanut johonkin kilpavarusteluelintasoinflaatiokuiluun muun massan mukana ja nyt oikeasti tajunnut, ettei tämä ollutkaan se haave mikä meillä alkuun oli. On vaan hankittu lisää, isompaa kotia ja materiaa kun niin kuuluu tehdä. Siinä samassa on tarvinnut kasvattaa tuloja, mutta mikään rahamäärä ei oikeasti riitä koskaan, ellei ala ymmärtää mikä on välttämätöntä hankkia ja mikä kilpavarustelua.
Aikataulullisesti asiat alkavat muuttumaan syksyn aikana. Sopiva uusi työ täytyy löytyä ensin ja sitten voi muuttaa muun. Yrittäjänä en ota tällä hetkellä mitään työtä vastaan, koska sillä pystyn keventämään tilannetta heti. Harjoittelen nyt kulujen tiputtamista todella ja elokuulle olen tehnyt budjetin siitä miten paljon rahaa saa mennä mihinkin. Otan käyttöön Pennon, jolloin voin kokoajan seurata menojani suhteutettuna budjettiin.
Vielä jokin aika sitten ajattelin, että jos jaksan tätä seuraavat viisi vuotta, niin olisin saattanut saada rakennettua itselleni tilanteen, jossa voin tehdä töitä silloin kuin huvittaa. Nyt olen ajatellut, että jos jatkan tätä, viiden vuoden päästä olen todennäköisesti tilanteessa, etten edes pystyisi tekemään töitä. Mikään raha tai varallisuus ei korvaa omaa hyvinvointia ja terveyttä. Ehkä sijoitussuunnitelmani olisi hyvä tehdä uusiksi silmälläpitäen seuraavaa viittätoista vuotta eikä niin kuin moni muukin materiaalinen asia elämässäni; kaikki mulle heti periaatteella.
Menin myös viime viikolla tekemään sen virheen, että avoin kesken loman työsähköpostin. No, siellä oli sitten tietenkin tosi kurjaa postia. Alkoi ahdistamaan ihan hirveästi, mutta samalla se oli herätys siitä, että näin ei voi jatkua. Mulla on ihan liikaa töitä siihen nähden mitä ehdin työaikanani tekemään. Stressi tekemättömistä töistä viemää tosi paljon resursseja myös vapaa-ajastani ja ensimmäistä kertaa olen alkanut pelkäämään, että mitä jos jonain aamuna en jaksa nousta sängystä.
Kirjoitin viime joulukuussa muutamaan otteeseen (teksti tästä ja tästä) siitä, että irtisanoin itseni vakityöstä ja siirryin osa-aikaiseen työhön ja yrittäjyyden yhdistelmään. Kevään aikana osa-aikatyö on kuitenkin syönyt enemmän ja enemmän aikaa (toki korvausta vastaan) ja yrittäjyys siihen lisänä, niin olen saattanut tehdä töitä kuusikin päivää viikossa. Eli tilanne on ollut vielä raskaampi kuin loppuvuodesta. Alkuun olin toki tosi innostunut uudesta tilanteesta, mutta kevään mittaan tajusin olevani vieläkin pahemmassa umpikujassa. Lomalla olen kuitenkin viimein ymmärtänyt, että tälle täytyy tehdä piste.
Olen päättänyt hakea vähemmän stressaavaa työtä vaikkakin pienemmällä palkalla. Työtä, josta voin lähteä kotiin ja jättää työt odottamaan seuraavaa työpäivää. Yrittäjyys ei myöskään ole ajankohtaista, koska en selvästikään osaa rajata työmäärää.
Mitä tämä tarkoittaa sijoitusnäkökulmasta? Sitä, että asettamieni tavoitteiden saavuttaminen tulee todennäköisesti epäonnistumaan (olisivat tulleet varmaan muutenkin). Tuloni tulevat tippumaan noin 1000€/kk eli sen verran mitä olen nyt suunnilleen saanut sijoitettua kuukaudessa. Uskon kuitenkin vahvasti, että menoja pystyy karsimaan ja saan kaikesta huolimatta joitain satasia kuukaudessa sijoitukseen. Koen sijoitustavoitteiden olevan ainakin tällä hetkellä toissijaisia omaan hyvinvointiin ja terveyteeni nähden.
Olen pohtinut vaihtoehtoja paljon ja näen tämän tällä hetkellä ainoaksi. Olen valmis tiputtamaan elintasoa, jos sen sijaan voin saada itselleni paremman ja stressittömämmän olon. Olen ihan huomaamatta tipahtanut johonkin kilpavarusteluelintasoinflaatiokuiluun muun massan mukana ja nyt oikeasti tajunnut, ettei tämä ollutkaan se haave mikä meillä alkuun oli. On vaan hankittu lisää, isompaa kotia ja materiaa kun niin kuuluu tehdä. Siinä samassa on tarvinnut kasvattaa tuloja, mutta mikään rahamäärä ei oikeasti riitä koskaan, ellei ala ymmärtää mikä on välttämätöntä hankkia ja mikä kilpavarustelua.
Aikataulullisesti asiat alkavat muuttumaan syksyn aikana. Sopiva uusi työ täytyy löytyä ensin ja sitten voi muuttaa muun. Yrittäjänä en ota tällä hetkellä mitään työtä vastaan, koska sillä pystyn keventämään tilannetta heti. Harjoittelen nyt kulujen tiputtamista todella ja elokuulle olen tehnyt budjetin siitä miten paljon rahaa saa mennä mihinkin. Otan käyttöön Pennon, jolloin voin kokoajan seurata menojani suhteutettuna budjettiin.
Vielä jokin aika sitten ajattelin, että jos jaksan tätä seuraavat viisi vuotta, niin olisin saattanut saada rakennettua itselleni tilanteen, jossa voin tehdä töitä silloin kuin huvittaa. Nyt olen ajatellut, että jos jatkan tätä, viiden vuoden päästä olen todennäköisesti tilanteessa, etten edes pystyisi tekemään töitä. Mikään raha tai varallisuus ei korvaa omaa hyvinvointia ja terveyttä. Ehkä sijoitussuunnitelmani olisi hyvä tehdä uusiksi silmälläpitäen seuraavaa viittätoista vuotta eikä niin kuin moni muukin materiaalinen asia elämässäni; kaikki mulle heti periaatteella.
sunnuntai 14. heinäkuuta 2019
Itsekurin harjoittelua
Olen nyt reilun vuoden ajan sijoittanut ja säästänyt ahkerasti. Tämän reilun vuoden aikana ajatusmaailmani erityisesti rahasta ja sen käytöstä on muuttunut hyvin paljon. Aikaisemmin elin vahvasti siinä uskossa, missä varmastikin monet muutkin suomalaiset, ettei tavallinen ihminen voi rikastua. Täytyy olla tosi rikas, jotta voisi lopettaa työnteon. Silmäni ovat vuoden aikana auenneet sille, ettei näin välttämättä ole. Kyse ei ole suurista tuloista vaan pienistä menoista.
Itse tienaan kuukaudessa tällä hetkellä enemmän kuin keskimääräisesti suomalainen ihminen. Monen mittapuun mukaan tienaan tällä hetkellä hyvin. Olen kuitenkin tehnyt sen virheen, että tulojen kasvaessa myös menoni ovat kokoajan kasvaneet. Kun on ollut rahaa, on voinut ostaa kaikkea. Ja kuten kuukausimenoni edelleen kertovat, tästä tavasta on hyvin vaikea päästä eroon.
Kesä on ehdottomasti rahankäytön juhlaa. On alennusmyyntiä ja kesämenoa sinne ja tänne, lapset pitää viedä kaikkiin mahdollisiin paikkoihin, että voivat sitten kehuskella kavereille käyneensä siellä ja täällä. Tietyt kesäravintolat on pakko testata ja jakaa kuvia ruoka-annoksista sosiaalisessa mediassa, ettei kenellekään jää epäselväksi, ettei meidän perhe ole syönyt vaan grillimakkaraa. Parhaat ja kadehdittavimmat Insta-kuvat otetaan kuitenkin jostain maailmalta.
Itse olen tänä kesänä yrittänyt harrastaa itsekuria kuluttamisessa todella. Monta kertaa olen ollut sortumassa ihan huomaamatta, erityisesti vaatealennusmyynneissä. Joka tuutista tulee ale-mainontaan, muun muassa lempivaatemerkkieni osalta -50% mainontaa tai urheiluvaatteiden alennusmyyntiä, jolloin meinaan huomaamattani lähetä katsomaan tarjontaan. Ajatukseni vaeltaa tilaan : "niitä nyt tarvitaan aina ja kannattaa ostaa nyt kun halvalla saa".
Olen ajatellut mainosten jakamiskieltoa postilaatikkoon, koska huomaan niiden sisältävän itselleni aina houkutuksia. Mainoskielto olisi myös ekoteko. Tilanteissa, joissa on meinannut lähteä ostoskierrokset päälle, olen pystynyt palauttamaan itseni siihen tasolle, ettei tarvita. Alennusmyynnit ovat myös mielestäni oikeasti ihan höpöhöpöä, koska niitä on nykyään aina. Siinä vaiheessa, kun oikeasti tarvitsee, vaikka ne uudet juoksulenkkarit löydät jonkun alekupongin tmv. jolloin et kuitenkaan maksa täyttä hintaa. Itsekurini on kasvanut vuodessa huomattavasti ostosten osalta, nykyään osaan jo harkita ja arvioida onko joku asia oikeasti tarpeellinen. Tilannetta on helpottanut myös intoni tavaroiden karsimiseen; kuka hullu nyt haluaisi alkaa uudelleen täyttää tyhjentynyttä tilaa! Mokia teen edelleen sitä, en kiellä ja kulutan ajattelemattomasti, mutta harjoitellaan itsekuria joka houkutuksessa. Niitä houkutuksia tämä materiaalinenmaailma meille kyllä tarjoaa!
Ja mitä tulee kaikkeen muuhun kesäkuluttamiseen matkoihin, ulkonasyömisiin ym. Olen oppinut siihen, ettei minun tarvitse kenellekään hehkuttaa oman elämäni ihanuutta eli vaikka tekisinkin jotain "kadehdittavaa" ei minun tarvitse jakaa sitä sosiaalisessa mediassa. Ja eilen rahansäästön vuoksi valittiin ulkonasyömisen sijaan pitsantekeminen kotona. Toki olemme olleet maailmalla, mutta lapsille oli etukäteen itsestään selvyys, että kesälomareissu on ulkomaanreissu ja sen lisäksi he pääsevät johonkin huvipuistoon Suomessa, ei muuta. Mutta voivat sitten kavereilleen kehua käyneensä äidin kanssa mustikassa ja nukkuneensa pihavarastossa, ei varmaan näitä ole joka tyttö tai poika tehnyt!
Itse tienaan kuukaudessa tällä hetkellä enemmän kuin keskimääräisesti suomalainen ihminen. Monen mittapuun mukaan tienaan tällä hetkellä hyvin. Olen kuitenkin tehnyt sen virheen, että tulojen kasvaessa myös menoni ovat kokoajan kasvaneet. Kun on ollut rahaa, on voinut ostaa kaikkea. Ja kuten kuukausimenoni edelleen kertovat, tästä tavasta on hyvin vaikea päästä eroon.
Kesä on ehdottomasti rahankäytön juhlaa. On alennusmyyntiä ja kesämenoa sinne ja tänne, lapset pitää viedä kaikkiin mahdollisiin paikkoihin, että voivat sitten kehuskella kavereille käyneensä siellä ja täällä. Tietyt kesäravintolat on pakko testata ja jakaa kuvia ruoka-annoksista sosiaalisessa mediassa, ettei kenellekään jää epäselväksi, ettei meidän perhe ole syönyt vaan grillimakkaraa. Parhaat ja kadehdittavimmat Insta-kuvat otetaan kuitenkin jostain maailmalta.
Itse olen tänä kesänä yrittänyt harrastaa itsekuria kuluttamisessa todella. Monta kertaa olen ollut sortumassa ihan huomaamatta, erityisesti vaatealennusmyynneissä. Joka tuutista tulee ale-mainontaan, muun muassa lempivaatemerkkieni osalta -50% mainontaa tai urheiluvaatteiden alennusmyyntiä, jolloin meinaan huomaamattani lähetä katsomaan tarjontaan. Ajatukseni vaeltaa tilaan : "niitä nyt tarvitaan aina ja kannattaa ostaa nyt kun halvalla saa".
Olen ajatellut mainosten jakamiskieltoa postilaatikkoon, koska huomaan niiden sisältävän itselleni aina houkutuksia. Mainoskielto olisi myös ekoteko. Tilanteissa, joissa on meinannut lähteä ostoskierrokset päälle, olen pystynyt palauttamaan itseni siihen tasolle, ettei tarvita. Alennusmyynnit ovat myös mielestäni oikeasti ihan höpöhöpöä, koska niitä on nykyään aina. Siinä vaiheessa, kun oikeasti tarvitsee, vaikka ne uudet juoksulenkkarit löydät jonkun alekupongin tmv. jolloin et kuitenkaan maksa täyttä hintaa. Itsekurini on kasvanut vuodessa huomattavasti ostosten osalta, nykyään osaan jo harkita ja arvioida onko joku asia oikeasti tarpeellinen. Tilannetta on helpottanut myös intoni tavaroiden karsimiseen; kuka hullu nyt haluaisi alkaa uudelleen täyttää tyhjentynyttä tilaa! Mokia teen edelleen sitä, en kiellä ja kulutan ajattelemattomasti, mutta harjoitellaan itsekuria joka houkutuksessa. Niitä houkutuksia tämä materiaalinenmaailma meille kyllä tarjoaa!
Ja mitä tulee kaikkeen muuhun kesäkuluttamiseen matkoihin, ulkonasyömisiin ym. Olen oppinut siihen, ettei minun tarvitse kenellekään hehkuttaa oman elämäni ihanuutta eli vaikka tekisinkin jotain "kadehdittavaa" ei minun tarvitse jakaa sitä sosiaalisessa mediassa. Ja eilen rahansäästön vuoksi valittiin ulkonasyömisen sijaan pitsantekeminen kotona. Toki olemme olleet maailmalla, mutta lapsille oli etukäteen itsestään selvyys, että kesälomareissu on ulkomaanreissu ja sen lisäksi he pääsevät johonkin huvipuistoon Suomessa, ei muuta. Mutta voivat sitten kavereilleen kehua käyneensä äidin kanssa mustikassa ja nukkuneensa pihavarastossa, ei varmaan näitä ole joka tyttö tai poika tehnyt!
maanantai 8. heinäkuuta 2019
Kesäkuun menot sekä sijoitukset ja säästöt
Nyt sitten näitä lukuja tiskiin. Ovat taas ihan käsittämättömiä ja kuten arvata saattaa myös luottokortti on vinkunut enkä tunnu pääsevän sen käytöstä koskaan eroon.
Menot:
Asumismenot 1100€
Menot:
Asumismenot 1100€
Ruoka 666,52€
Lastenhoitomenot 132€
Lastenhoitomenot 132€
Bensa 353,18€
Luottokortti 600€
Luottokortti 600€
Harrastusmenot 121,50€
Ulkonasyöminen 181,70€
Lehtitilaukset 23,90€ Vaateet 168,78€
Terveydenhuolto ja hyvinvointi 269,78€
Autonhuolto 300€
Puhelinkulut 138,33€
Yhteensä 4055,69€
Yhteensä 4055,69€
Sijoituksiin/säästöön mennyt raha:
Rahastot 300€
Rahastot 300€
Fast Invest 500€
Fellow Finance 50€
Osakkeet 196,95€
Neo Finance 150,00€
Yhteensä 1196,95€
Kyllä on ihmiselle vaikeaa vähentää kulutusta. Sorruin alennusmyynteihin ja olen hankkinut itselleni omaan hyvinvointiin liittyen kaikenlaista. Omaan hyvinvointiin panostamista en koe harmilliseksi menoksi vaan uskon sillä olevan vaikutusta siihen, että kasvaisi pikkuhiljaa sellaiseksi ihmiseksi jollainen haluan olla. Bensaan meni kesäkuussa normaalia enemmän rahaa, koska yksinkertaisesti autoa vaativia menoja oli enemmän. Tähän mukavana bonuksena sain myös auton huollosta laskun :(
Luottokortin ansiosta sain taas sijoituksiin mukavasti rahaa. Olen erityisen hurahtanut vertaislainoihin sijoittamiseen, koska niistä tulee jatkuvasti pientä tuottoa.
Yhteensä 1196,95€
Kyllä on ihmiselle vaikeaa vähentää kulutusta. Sorruin alennusmyynteihin ja olen hankkinut itselleni omaan hyvinvointiin liittyen kaikenlaista. Omaan hyvinvointiin panostamista en koe harmilliseksi menoksi vaan uskon sillä olevan vaikutusta siihen, että kasvaisi pikkuhiljaa sellaiseksi ihmiseksi jollainen haluan olla. Bensaan meni kesäkuussa normaalia enemmän rahaa, koska yksinkertaisesti autoa vaativia menoja oli enemmän. Tähän mukavana bonuksena sain myös auton huollosta laskun :(
Luottokortin ansiosta sain taas sijoituksiin mukavasti rahaa. Olen erityisen hurahtanut vertaislainoihin sijoittamiseen, koska niistä tulee jatkuvasti pientä tuottoa.
sunnuntai 7. heinäkuuta 2019
Pikainen tilannepäivitys
Hiljaiselosta huolimatta matka miljonääriksi ei ole päättynyt vaan olen lomaillut ja selkeytellyt ajatuksiani uuteen uskoon. Näistä ajatuksista tulossa lähiaikoina lisää kun saisin ne muotoiltua edes jossainmäärin ymmärrettävään tekstimuotoon. Kesäkuun menoja ja tulossa myös ihan lähipäivinä tiskiin ja ennakkoon tietona, että ne ovat ihan kamalaa katsottavaa.
Tässä muutamia asioita joita olen tehnyt viimeisen kolmeviikon aikana, jolloin en ole blogia päivittänyt:
- viettänyt hitaita aamuja
- urheillut
- nauttinut luonnossa olemisesta
- lukenut monta kirjaa
- ollut maailmalla
- mökkeillyt
- tehnyt suunnitelmia tulevaisuuteen
- selkeyttänyt sitä mitä minä haluan elämältä
On ollut oikeasti nautinnollista aikaa pitkästä aikaan.
Tässä muutamia asioita joita olen tehnyt viimeisen kolmeviikon aikana, jolloin en ole blogia päivittänyt:
- viettänyt hitaita aamuja
- urheillut
- nauttinut luonnossa olemisesta
- lukenut monta kirjaa
- ollut maailmalla
- mökkeillyt
- tehnyt suunnitelmia tulevaisuuteen
- selkeyttänyt sitä mitä minä haluan elämältä
On ollut oikeasti nautinnollista aikaa pitkästä aikaan.