Mitä jos vaihtaisin vähän pienempään?

Kirjoitin maaliskuussa elämäntapainflaatiosta elämässäni. Olen elämässäni hankkinut kokoajan lisää jotain sen mukaan mitä tulot ovat kasvaneet. Jos olisin pystynyt joitain vuosia sitten ymmärtänyt, että 4h+k asunto on sopivan kokoinen neljähenkiselle perheelle, olisimme tällä hetkellä velattomia. Toki edellisessä asunnossa olivat omat puutteet mitkä eivät olisi tämän hetkistä elämäntilannetta tukeneet. En siis koe, että asunnon vaihto oli väärä valintaa vaan enemmänkin se, että olisi ymmärtänyt,  ettemme tarvitse näin isoa asuntoa. 

Olen viime aikoina (ainakin kaksi vuotta) kokenut ajoittain syvääkin ahdistusta työtäni kohtaan. Olen tienannut viime ja tänä vuonna enemmän kuin koskaan, mutta olen ollut onnettomampi ja huonovointisempi kuin koskaan. Tavoitteenani on hakea vähemmän stressaavaa työtä, työtä, josta voin lähteä kotiin ilman, etten kotona mieti kaikkea tekemätöntä työtä. Tällaisen työn kääntöpuolena on tietenkin pienemmät tulot. Olen tehnyt ratkaisun elintason pudottamisesta, että saisi stressittömämmän elämän ja paremman olon. Omat kuukausittaiset pakolliset menot ovat monista asioista luopumisen jälkeenkin 2200-2500€/kk. Suurin syy näihin menoihin on asumismenot, joita maksan tällä hetkellä 1100€/kk. Asumismenoja ei karsita kuin kahdella tavalla a) pidennetään laina-aikaa, b) muutetaan halvempaan ja pienempään asuntoon.

Laina-ajan pidentäminen ei ole vaihtoehto, joten vaihtoehto b) on alkanut nostaa päätä. Halvempaan ja pienempään asuntoon muuttaminen on konkretisoitunut myös tavaroiden karsimisen sekä ilmastoasioista kiinnostumisen myötä. Karsimisen myötä nykyiseen kotimme on tullut tyhjää kaappi- ja säilytystilaa. Omistamme edelleen kaikkea turhaa tavaraa, josta olen valmis luopumaan. Pienemmässä asunnossa olisi vähemmän siivottavaa, huollettavaa, pihatöitä jne. mikä mahdollistaisi suuremman ajan johonkin muuhun. Olisi myös ekoteko asua pienemmässä asunnossa.

Isoin asia pienempään muuttamisessa olisi kuitenkin taloudelliset tekijät. Nyt kun lapset ovat vielä kouluikäisiä en ole valmis muuttamaan siten, että lapset joutuisivat vaihtamaan koulua. Nykyisten koulujen alueella on kuitenkin paljon meille riittävän kokoisia asuntoja 50 000-100 000€ edullisemmin kuin nykyinen kotimme. Jopa upouuden kodin voisi saada tähän haarukkaan sopien. Löysin jopa yhden mielenkiintoisen uudiskohteen, joka valmistuisi ensi vuonna. Mies ei ollut tästä innoissaan, koska hänen mielestä asunto oli liian pieni. Asunto olisi puolet pienempi kuin nykyinen kotimme. Mies perusti näkemyksenä nimenomaan näihin neliöihin.  Asunto ei ole vielä siinä pisteessä, että sitä pääsisi katsomaan, mutta kuvissa ainakin neliöt vaikuttivat olevan käytetty todella tehokkaasti. Asuntoa katsomaan miehen pakotan ainakin! Onneksi itselläni on aikaa karsia tavaraa edelleen, luoda tyhjää tilaa ja vakuuttaa siitä, että mahdumme pienempään, miten järkevää se on taloudellisesti ja mitä kaikkea muuta tällainen ratkaisu mahdollistaisi.

Tämän uudiskohteen hankkiminen tekisi meistä velattomia ja hyvässä tuurissa voisi jäädä jopa muutamia tuhansia rahaa käteenkin. Asunnon vaihdon myötä asumiskulumme tippuisi alle kolmasosaan nykyisestä. Ratkaisu mahdollistaisi sen, että voisimme helposti molemmat tehdä neljäpäiväistä työviikkoa ja pitää kesällä kaksi kuukautta lomaa. Sijoitusvarallisuuden kartuttaminenkin nopeutuisi itselläni varmasti. Ei huonoja juttuja ollenkaan. Toki tässä on monta muttaa; emme saisi omaa myytyä ainakaan sopivaan hintaan, uusi kohde menisi jollekin muulle jne.

Hulluinta tässä kuitenkin on se, että aloin pohtia sitä, miten muut ihmiset reagoisivat pienempään asuntoon muuttoon. "Muut ajattelisivat varmaan, että niillä ei ollut varaa asua siinä"-ajatus nousi heti päähäni. Kunnes tajusin, että ihmisten ymmärtäessä, että tällä ratkaisulla ostettiin vapautta ja vapaa-aikaa saattaisi joku muukin alkaa pohtia vastaavia ratkaisuja. Ketäpä ei kiinnostaisi vähempi kiire, stressi ja enemmän elämästä nauttiminen!