Naapurikateutta

Yksi lapsistani kertoi taannoin, että naapurimme on ostanut uuden veneen. Lapsi selitti suu vaahdossa millaiset makuutilat, oleskelutilat, suihkut, vessat ym. veneessä on ja mihin maailmanääriin sen kanssa voi matkustaa. Hetken mietin mielessäni; "ei helvetti, menen ja ostan isomman veneen", kunnes muistin, ettei meidän perheessä ole veneilytaitoista ihmistä (toki sen lisäksi, ettei ole rahaakaan mihinkään veneeseen, mutta tuskin naapurikaan venettä nyt ilman lainaa osti?!?!? Ja isompi helvetti, jos ei joutunut lainaakaan ottamaan! Onneksi en tiedä! Voin vaan olettaa, että ovat korviaan myöten veloissa, pakko olla, koska heillä on kalliimpi talo ja autot kuin meillä!). Melkein huomaamatta loin itselleni tarpeen, jota ei oikeasti ole, vain sen takia, että naapurikin oli sellaisen ostanut. Mitenköhän paljon meilläkin tehdään hankintoja sen takia, että joku muu on hankkinut jotain, eikä vaan voida jäädä huonommiksi?

Mietin taannoin vakavissani, että jos myisimme nykyisen asunnon ja muuttaisimme pienempään, mutta meille riittävän isoon asuntoon, voisimme olla täysin velattomia. Kuukausittain sijoitukseen vapautuisi lisää noin 1000€ ja tie taloudelliseen riippumattomuuteen tulisi selvästi lyhyemmäksi. Mieleeni juolahti kuitenkin aika nopeasti ajatus, että muut ihmiset todennäköisesti ajattelisivat, ettei meillä ollut varaa asua tässä ja siksi muutimme. Olen kuvitellut olevani jo sen yläpuolella, ettei minun tarvitse miettiä sitä mitä muut ajattelevat, mutta näköjään en ole. Yritän selvästi kilpavarustella edelleen.

Huonommaksi jäämisen vaikeus materiassa näkyy ja tulee erityisesti lasten suusta. Usein meillä vedotaan siihen, että jotain pitää saada, koska joku kaverikin on saanut. Välillä tämä menee läpi, välillä ei. Haastavimpana se näkyy kuitenkin siinä, että yksi lapsistani inhoaa sitä, että hänen yhdelle kaverille ostetaan aina kaikki se mitä hänkin saa. Jos lapseni on löytänyt itselleen esimerkiksi jonkun hienon paidan, kaveri hankkii samanlaisen itselleen muutaman päivän päästä. Nykyään lapseni tekee sitä "ettei tiedä mistä on ostettu", jottei kaveri käy hakemassa itselleen samanlaista.

Mutta lapset ovat lapsia ja massan paine on tänä päivänä heille aikamoinen. Omat lapseni ovat siitä onnellisessa asemassa, että meillä on varaa heillä ostaa asioita. Kaikki lapset eivät ole. Olen omiani yrittänyt opettaa, etteivät kehu koskaan, ikinä, mitenkään, asioista mitä heille ostetaan. Säälittävää on kuitenkin se, että massan paine vaikuttaa myös minuun, aikuiseen ihmiseen, joka muka tekee omat valinnat välittämättä muista.

Paskanmarjat, kyllä sitä vähintään täytyy varmaan soutuvene mennä ostamaan, jos naapurilla on vene, niin sitten pitää olla meilläkin! Kumivene taitaa kuitenkin olla aika paljon edullisempi kuin soutuvene?