maanantai 14. lokakuuta 2019

Mitä minä haluan!

Blogini lukijat ovat varmasti huomanneet, että minun on hankala löytää niitä asioita mitä haluaisin elämässäni tehdä. Uskon, että monella muullakin on tämä sama ongelma; on havainnut olevansa tyytymätön elämäänsä muttei oikein tiedä/ uskalla lähteä sitä muuttamaan. Olen itse kulkenut varmasti vuosia laput silmillä, suorittanut elämää ja haaveillut asioista, joista kuuluu haaveilla. Pohdin taannoin erään ystäväni kanssa olemmeko me hankkineet elämäämme asioita, joita kuuluu hankkia vai olemmeko me oikeasti hankkineet ja tehneet niitä asioita joita todella itse haluamme?

Hankitaan tavaraa tavaran perään oikeastaan miettimättä tarvitsenko minä tätä todella. Tavaraa on pakko hankkia, koska muillakin on.  Töitä tehdään rahan kiilto silmissä, unohtaen oma ja läheisten hyvinvoinnin. Työpaikka valitaan sen perusteella mistä saa kovinta taloudellista hyötyä eikä sen perusteella mikä olisi itselle parasta. Lapsia pitää kuskata harrastuksiin ja vanhempana osoittaa aktiivisuutta siellä. Pitää olla tietynlaiset merkkivaatteet ettei liiallisesti erotu porukasta. Ulkomaan lomamatkoja pitää tehdä vähintään kerran vuodessa, mielellään johonkin kadehdittavaan kohteeseen. Parisuhdetta pitää hoitaa ja jakaa rakkaudentäyteisiä kuvia instagramissa. Lapsia täytyy auttaa koulunkäynnissä, jotta saavat kiitettäviä sekä stipendejä ja hymypatsaita. Lisäksi päiväkoti- ja kouluarjessa pitää aktiivisesti osallistua kaikkiin tapaamisiin, vanhempainiltoihin, vanhempainyhdistyksen toimintaa sekä vapaa-ajan rientoihin. Hyviä ystäviä pitää tavata hyvän ruuan merkeissä säännöllisesti (ja muistaa näistäkin jakaa kuvia instaan). Urheilla pitää, että näyttää hyvältä, puhumattakaan kauneudenhoidosta! Kasvohoidossa pitää käydä ainakin vuoden aikojen vaihtuessa, jos ei ole kaikkein kalleinta naamarasvaa muuttuu naama rusinaksi alta aikayksikön.  Ei ihme, että elämä on alkanut kuormittaa ja päähän on alkanut hiipiä ajatus, halusinko tätä todella?

Itselleni on edelleen epäselvää mitä haluan, mutta sen jo tiedän etten tätä vastaavaa rumbaa ainakaan enää. Osaan sanoa, että haluan yksinkertaisempaa elämää, mutten osaa vielä täysin tarkkaan eritellä mitä se tarkoittaa. Yksinkertaisemman elämän saavuttaminen vaatii tietyistä asioista luopumista; turhista tavaroista, merkityksettömistä tapaamisista, taloudellisista kahleista ja paskasta työstä. Olen varmasti vuoden yrittänyt näitä asioita viedä eteenpäin ja etanan vauhtia ne ovat varmasti edenneetkin. Jokaisen risteyksen kohdalla tämä etana kuitenkin miettii mihin suuntaan se jatkaa matkaansa vai palaako kenties takaisin?

Kaikkein haastavinta on työasioiden ratkaiseminen. Rahaa tarvitaan nykyisillä kuluillani aika paljon, jonka takia työstäkin on saatava rahaa tietty määrä. Olin jo ratkaissut siirtyväni vuoden vaihteessa kevyempään työhön, josta saan palkkaa 1000-1200€/kk vähemmän kuin nyt ja laittavani yrittäjyyden tauolle. Nyt olen taas täysin empivässä tilassa; olen nauttinut siitä, että muutamana päivänä viikossa saan lähteä palaveriin/tapaamisiin myöhemmin aamulla ja suorittanut työpäiväni neljässä tunnissa kahdeksan tunnin sijaan. Jos menen kokonaan toiselle töihin, tällainen vapaus häipyy enkä pysty vaikuttamaan tuloihini kuten yrittäjänä pystyn. Yrittäjänä taas mietin kokoajan riittääkö tuloni? Itselläni on jo nyt sellainen olo, ettei uusi työpaikka ole sittenkään sitä mitä haluan, koska siitä puutuu se vapaus, jota elämääni kaipaan. Mietin myös sitä, että vähempi tuloja vie haavettani taloudellisesta riippumattomuudesta kauemmas.

Eli tekstin otsikosta huolimatta en edelleenkään oikein tiedä mitä minä haluan vaan edelleen käyn päänisisäistä taistelua työasioista. Se nyt onneksi on ainakin selvää, että nykyisestä talosta ollaan jollain aikataululla hankkiutumassa eroon, joka myös mahdollistaa miettimään raha-asioita uudelleen.

torstai 10. lokakuuta 2019

Syyskuun menot sekä sijoitukset ja säästöt


Syyskuu vilahti ohi niin ettei paljon rahankäyttöön kerennyt keskittyä. 

Syyskuulle budjetoin menot seuraavasti
Asuminen 1100
Ruoka 650€
Vaatteet 150€
Puhelin 60€
Harrastukset 150€
Ulkona syöminen 70€
Bensa 250€
Terveydenhuolto ja hyvinvointi 150€
Muut 200€
Yhteensä : 2780€ 

Todelliset menot:
Asumismenot 1100€
Ruoka 700,17€                                      (budjetoidusta + 50,17€)
Puhelinkulut 53,57                              (budjetoidusta -6,43€)
Bensa 277,17€                                      (budjetoidusta +27,17€)
Harrastukset 184€                                 (budjetoidusta +34€)
Vaatteet 161,15€                                  (budjetoidusta +11,15€) 
Ulkona syöminen 71,50€                        (budjetoidusta + 1,5€)
Terveydenhuolto ja hyvinvointi 155,10€  (budjetoidusta +5,10€)
Muut 155,05€                                        (budjetoidusta -44,95€)

Yhteensä: 2857,71€


Sijoitukseen/säästöön mennyt raha:
Rahastot 300€
Fast invest 645,35€  
Sijoituksiin yhteensä 945,35€
Lisäksi säästöön mahdollista tulevaa uutta taloa varten siirsin 1550€

Olen ihan tyytyväinen kuukauden lukuihin ja aika pieniä ylityksiä budejttiin tuli. Lokakuu mennään samalla budjetilla ja nyt yritän ettei ylityksiä tapahtuisi lainkaan. Sijoituksiinkin meni mukavasti rahaa, vaikka tällä hetkellä pyrin laittamaan ainakin puolet ylimääräisistä rahoista säästöön mahdollista tulevaa taloprojektia varten. Vaikka mahdollinen uusi talo on tarkoitus rakentaa nykyisestä asunnosta saatavilla rahoilla (joista toivottavasti jotain jää myös sijoitettavaksi) haluaisin maksella kaikkia alkuun tulevia pienempi kuluja koskematta nykyisestä talosta saataviin rahoihin.  Kaikki asiat ovat vielä täysin suunnitteluvaiheessa ja ennen mitään konkreettista pitäisi myydä nykyinen asunto pois. Jos tässä käy niin ettei mihinkään rakennusurakkaan lähdetäkään vaan asuminen jatkuu nykyisellään, jää minulle nämä säästetyt rahat sijoittamista tai asuntolainan lyhentämistä varten. 

lauantai 21. syyskuuta 2019

Pienin askelin kohti unelmia

Blogihiljaisuus johtuu kiireestä ja uudesta vapaa-ajan innostuksesta; talosuunnittelusta. Kyllä talosuunnittelusta. Olen kirjoittanut siitä aikaisemmin, että muuttamalla pienempään ja edullisempaan asuntoon voisin nopeuttaa sijoitusvarallisuuden kartuttamista huomattavasti tai vaihtoehtoisesti lisätä vapautta elämään. Aiemmin kirjoittamani uudiskohteen hylkäsin kokonaan, mutta sattumalta huomasin vapaana olevan omakotitalotontin, sopivan kokoisen, hintaisen ja sopivalta paikalta. Tein vähän laskelmia ja totesin, että tässä saattaisi olla mahdollisuus saada uusi omakotitalo jopa niin, että väliraha jää 50 000-20 000€ plussan puolelle.

Esittelin ideani miehelle; taloudellisesti ja ajankäytöllisesti olisi kannattavampaa myydä nykyinen talo pois ja rakennuttaa pienempi sekä halvempi talo. Hirveän suurta suostuttelua ei tarvinnut käydä ja mies tarttui syöttiin. Tontti on varattuna ja suunnittelua tehdään täysillä. Penniäkään rahaa ei mihinkään vielä laitettu (paitsi säästöön), koska vanha talo tarvitsisi myydä pois, mutta kauhistuin välittäjien palkkioista. Myyntiä ei ole siis aloitettu ja rakentamista ei aloiteta ennen kuin on myyty. Olen valmis asumaan, vaikka kaksiossa seuraavan vuoden, jos tämä nyt toteutuu.

Sijoituksiin laittamani rahat tulevat todennäköisesti nyt pienenemään, koska haluan säästää taloprojektia varten. Haluan pystyä maksamaan erilaisia "pieniä" muutaman tuhannen menoeriä suoraan eikä niin, että tarvitsisi koskea nykyisestä talosta saatuihin rahoihin tai lainarahaan. Tällä pystyn vaikuttamaan siihen, että mahdollisen talon valmistuttua asuntolainaa jää mahdollisimman vähän. Jos käy niin ettei taloa koskaan tule, voin myöhemmin sijoittaa säästämäni rahat vaikka sijoitusasuntoon.

Missään tapauksessa sijoittamista en kuitenkaan laita kokonaan tauolle ja tavoitteet pysyvät mielessä kokoajan. Puolet säästöön, puolet sijoitukseen on ajatus.

Niin ja mulle tarjottiin työtä, ihan mahtavilla työehdoilla ja palkkatoiveenikin olisin saanut läpi, mutta kieltäydyin. Joku voi ajatella, että olen hullu, kun kieltäydyin, mutta päätin etten halua sellaista vastuuta ja stressiä mitä kyseinen työ olisi itselleni tuonut. Aikaisemmin en ehkä olisi "uskaltanut" kieltäytyä, mutta nyt olen oppinut oman rajallisuuteni, enkä halua kuluttaa itseäni työssä loppuun. Olen kuitenkin löytänyt itselleni nyt uuden työn, jonka pitäisi olla kevyempää ja stressittömämpää kuin nykyinen työni mikä näkyy myös palkassa. Aloitan uudessa työssä todennäköisesti vuoden vaihteessa, jolloin tuloni tulevat tippumaan nykyisestä 1000-1200€. Toki tähän pudotukseen olen laskenut myös yritystoiminnasta saadut tulot, jonka tauolle laittamista olen myös suunnitellut alkuvuodesta eteenpäin.

En tiedä miksi kaikesta huolimatta mieleni on aika tyyni asioiden suhteen. Ehkä siksi, että vihdoin loppukesän ja tämän syksyn aikana olen saanut tehtyä ihan konkreettisia ratkaisuja siitä, mihin suuntaan haluan elämääni viedä.

tiistai 3. syyskuuta 2019

Elätkö se mukaan mikä on sinulle tärkeää?

Mieti hetki mitkä ovat kolme tärkeintä asiaa elämässäsi. 

Omat kolme tärkeintä asiaa ovat: 
1) perhe
2) terveys
3) ystävät

Mieti tämän jälkeen miten paljon käytät aikaa näille asioille.


Mitkä olisivat kolme tärkeintä asiaa jos valitsisit ne niihin uhraaman ajan perusteella?

Ajankäyttöni perusteella kolme tärkeintä asiaani olivat:
1) työ
2) uran luominen
3) rahan ansaitseminen

Nyt on kyllä joku aika pahasti pielessä. Eikö niille asioille elämässä pitäisi antaa aikaa, jotka ovat tärkeitä? Työn ja rahan ansaitsemisen paineessa olen itse päästänyt erityisesti terveyteni retuperälle enkä ehdi tavata ystäviäni lainkaan niin paljon kuin haluaisin. Arjen kiire ja ympäristön paine aiheuttavat sitä, että ihan huomaamatta livumme kauemmas niistä asioista, jotka oikeasti ovat tärkeitä. Itsemme ulkopuolelta meille asetetaan tavoitteita ja painetta omistaa enemmän, jonka vuoksi pitää ansaita enemmän. Kun pitää ansaita enemmän pitää tehdä töitä enemmän, jolloin annamme vähemmän aikaa oikeasti tärkeille asioille. Suoritamme elämää, emme elä sitä. 

Tämä on mielestäni nimenomaan se oravanpyörä, josta aina puhutaan. Pyörässä kun alkaa kulkemaan niin tunnetusti vauhti kiihtyy kokoajan. Vauhti kiihtyy siihen saakka kunnes koko pyörä hajoaa, ellei ymmärrä hypätä pois ennen sitä. Vauhdissa et kerkeä näkemään mitään tärkeää. 

Tärkeille asioille tilan raivaaminen vaatii muutosta. Meillä jokaisella on vuorokaudessa rajallinen määrä tunteja. On itsestä kiinni mihin nämä tunnit käyttää. On mahdotonta yrittää ympätä kalenteriin aikaa liikunnalle tai ystävien tapaamiselle, jos sellaista aikaa ei ole. Aika on raivattava jostain muusta. Monikaan meistä ei pysty vähentämään työntekoa, koska menomme ovat niin suuria. Itselläni on vähän sama tilanne. Jos kuukausimenot ovat jatkuvasti yli 3000€/kk niin sen verran myös pitäisi rahaa jostain tulla. Olen kuitenkin viime aikoina vakavissani laittanut vaakakuppiin sen, että asuminen pienemmässä talossa/asunnossa mahdollistaisi kokonaan asuntolainasta irtipääsemisen. Lainattomuus tiputtaisi asumismenoja ainakin 700€/kk, jolla voisi ostaa lisää vapaa-aikaa niille asioille, jotka ovat oikeasti tärkeitä. 

Tavoite on aika selvä, mutta toteutus vaatii aikaa.






sunnuntai 1. syyskuuta 2019

Elokuun menot sekä sijoitukset ja säästöt

Elokuu on vierähtänyt niin nopeasti. Heinäkuun menojen läpikäymisen yhteyteen kirjoitin laatimastani budjetista Pennoon ja sen olevan 2610€. En ole ehtinyt sitä avaamaan tarkemmin, mutta laitan ne nyt tähän ennen kuin lyön lopulliset luvut tiskiin. 

Elokuulle budjetoidut menot: 
ASUMINEN 1100€
RUOKA 500€
VAATTEET 100€
PUHELIN 60€
HARRASTUKSET 100€
ULKONA SYÖMINEN 50€
BENSA 250€
TERVEYDENHUOLTO JA HYVINVOINTI 100€
LUOTTOKORTTI 250€
MUUT 100€ 

Todelliset menot:
Asumismenot 1100€
Ruoka 683,50€                                      (budjetoidusta + 183,50€)
Puhelinkulut 82,96€                              (budjetoidusta +22,96€)
Luottokortti 321,25€                             (budjetoidusta + 72,25€)
Bensa 288,43€                                      (budjetoidusta +38,43€)
Harrastukset 247,39€                            (budjetoidusta +147,39€)
Vaatteet 216,31€                                  (budjetoidusta +116,31€) 
Ulkona syöminen 102,61€                      (budjetoidusta + 52,16€)
Terveydenhuolto ja hyvinvointi 47,60€   (budjetoidusta -52,40€)
Muut 280,27€                                        (budjetoidusta +180,27€)
Pääsyliput 156€
Yhteensä: 3425,87€


Sijoitukseen/säästöön mennyt raha:
Rahastot 300€
Fast invest 100€
Osakkeet 548,10€
Yhteensä 948,10€


Alle 3000€:n kuukausimenoihin on itselläni näköjään äärimmäisen vaikea, ellei ihan sulamahdottomuus päästä. Pennoa olen tässä kuussa käyttänyt ja on kyllä paljon helpompi tajuta omat menonsa, kun niitä seuraa reaaliaikaisesti. Muutama asia jäi jopa hankkimatta sen takia, ettei ne vain sopineet budjettiin. 

Kuten luvuista näkee budjetointi ei oikein mennyt putkeen. En ollut ollenkaan tajunnut, että elokuussa tulee aina normaalia enemmän harrastusmaksuja ja vaatteitakin joudutaan väistämättä ostamaan, koska lasten farkkujen lahkeet ja takkien hihat ovat kummasti lyhentyneet kesänaikana. Ja olisihin mun pitänyt tajuta ettei 500€:n ruokabudjettiin ole mitenkään mahdollista päästä. Budjetin sotkin myös vähän extempore huvipuistomatka, jonka vuoksi tuli syötyä myös ravintolassa. Puhelinlaskujen kilpailutus ei tietenkään vielä alkanut elokuun laskussa vaan vasta syyskuussa. Muut osio pitää sisällään lähinnä erilaisten lahjojen hankintaa, joita tulikin elokuussa yllättävää enemmän. 

Budjetointini epäonnistuminen ilmentää hyvin sitä, että varmasti aika monella on epärealistiset käsitykset siitä mihin raha menee ja miten paljon. On oikeasti tosi vaikea hallita rahankäyttöä, varsinkin kun itsellänikään ei ole sellaista tilannetta, että budejtoidut summat perustuisivat siihen, että raha loppuu siinä kohtaan. Syyskuulle budjetoidaan nyt sitten vähän tarkemmin. Tavoitteena edelleen päästä alle 3000:n euron menoihin. Syyskuun budjetti:
ASUMINEN 1100€
RUOKA 650€
VAATTEET 150€
PUHELIN 60€
HARRASTUKSET 150€
ULKONA SYÖMINEN 70€
BENSA 250€
TERVEYDENHUOLTO JA HYVINVOINTI 150€
MUUT 200€ 
YHTEENSÄ : 2780€

Luottokorttilaskua ei siis syyskuussa enää ole (eikä tule), joten budejttiin jää väljyyttä senkin takia, vaikka melkein kaikkiin muihin menoihin on nyt budjetoitu enemmän. 






lauantai 10. elokuuta 2019

Mitä jos vaihtaisin vähän pienempään?

Kirjoitin maaliskuussa elämäntapainflaatiosta elämässäni. Olen elämässäni hankkinut kokoajan lisää jotain sen mukaan mitä tulot ovat kasvaneet. Jos olisin pystynyt joitain vuosia sitten ymmärtänyt, että 4h+k asunto on sopivan kokoinen neljähenkiselle perheelle, olisimme tällä hetkellä velattomia. Toki edellisessä asunnossa olivat omat puutteet mitkä eivät olisi tämän hetkistä elämäntilannetta tukeneet. En siis koe, että asunnon vaihto oli väärä valintaa vaan enemmänkin se, että olisi ymmärtänyt,  ettemme tarvitse näin isoa asuntoa. 

Olen viime aikoina (ainakin kaksi vuotta) kokenut ajoittain syvääkin ahdistusta työtäni kohtaan. Olen tienannut viime ja tänä vuonna enemmän kuin koskaan, mutta olen ollut onnettomampi ja huonovointisempi kuin koskaan. Tavoitteenani on hakea vähemmän stressaavaa työtä, työtä, josta voin lähteä kotiin ilman, etten kotona mieti kaikkea tekemätöntä työtä. Tällaisen työn kääntöpuolena on tietenkin pienemmät tulot. Olen tehnyt ratkaisun elintason pudottamisesta, että saisi stressittömämmän elämän ja paremman olon. Omat kuukausittaiset pakolliset menot ovat monista asioista luopumisen jälkeenkin 2200-2500€/kk. Suurin syy näihin menoihin on asumismenot, joita maksan tällä hetkellä 1100€/kk. Asumismenoja ei karsita kuin kahdella tavalla a) pidennetään laina-aikaa, b) muutetaan halvempaan ja pienempään asuntoon.

Laina-ajan pidentäminen ei ole vaihtoehto, joten vaihtoehto b) on alkanut nostaa päätä. Halvempaan ja pienempään asuntoon muuttaminen on konkretisoitunut myös tavaroiden karsimisen sekä ilmastoasioista kiinnostumisen myötä. Karsimisen myötä nykyiseen kotimme on tullut tyhjää kaappi- ja säilytystilaa. Omistamme edelleen kaikkea turhaa tavaraa, josta olen valmis luopumaan. Pienemmässä asunnossa olisi vähemmän siivottavaa, huollettavaa, pihatöitä jne. mikä mahdollistaisi suuremman ajan johonkin muuhun. Olisi myös ekoteko asua pienemmässä asunnossa.

Isoin asia pienempään muuttamisessa olisi kuitenkin taloudelliset tekijät. Nyt kun lapset ovat vielä kouluikäisiä en ole valmis muuttamaan siten, että lapset joutuisivat vaihtamaan koulua. Nykyisten koulujen alueella on kuitenkin paljon meille riittävän kokoisia asuntoja 50 000-100 000€ edullisemmin kuin nykyinen kotimme. Jopa upouuden kodin voisi saada tähän haarukkaan sopien. Löysin jopa yhden mielenkiintoisen uudiskohteen, joka valmistuisi ensi vuonna. Mies ei ollut tästä innoissaan, koska hänen mielestä asunto oli liian pieni. Asunto olisi puolet pienempi kuin nykyinen kotimme. Mies perusti näkemyksenä nimenomaan näihin neliöihin.  Asunto ei ole vielä siinä pisteessä, että sitä pääsisi katsomaan, mutta kuvissa ainakin neliöt vaikuttivat olevan käytetty todella tehokkaasti. Asuntoa katsomaan miehen pakotan ainakin! Onneksi itselläni on aikaa karsia tavaraa edelleen, luoda tyhjää tilaa ja vakuuttaa siitä, että mahdumme pienempään, miten järkevää se on taloudellisesti ja mitä kaikkea muuta tällainen ratkaisu mahdollistaisi.

Tämän uudiskohteen hankkiminen tekisi meistä velattomia ja hyvässä tuurissa voisi jäädä jopa muutamia tuhansia rahaa käteenkin. Asunnon vaihdon myötä asumiskulumme tippuisi alle kolmasosaan nykyisestä. Ratkaisu mahdollistaisi sen, että voisimme helposti molemmat tehdä neljäpäiväistä työviikkoa ja pitää kesällä kaksi kuukautta lomaa. Sijoitusvarallisuuden kartuttaminenkin nopeutuisi itselläni varmasti. Ei huonoja juttuja ollenkaan. Toki tässä on monta muttaa; emme saisi omaa myytyä ainakaan sopivaan hintaan, uusi kohde menisi jollekin muulle jne.

Hulluinta tässä kuitenkin on se, että aloin pohtia sitä, miten muut ihmiset reagoisivat pienempään asuntoon muuttoon. "Muut ajattelisivat varmaan, että niillä ei ollut varaa asua siinä"-ajatus nousi heti päähäni. Kunnes tajusin, että ihmisten ymmärtäessä, että tällä ratkaisulla ostettiin vapautta ja vapaa-aikaa saattaisi joku muukin alkaa pohtia vastaavia ratkaisuja. Ketäpä ei kiinnostaisi vähempi kiire, stressi ja enemmän elämästä nauttiminen!

torstai 8. elokuuta 2019

Varallisuus tilanne 8/2019

Nyt oli taas sopiva aika päivittää varallisuus tilanne. Olen aloittanut taulukon tekemisen tasan vuosi sitten, jolloin sijoitusvarallisuuteni oli hieman vajaat 9000€ ja tänään tasan vuotta myöhemmin yli 25 000€. Aika huikeaa. Ja asuntolainakin on nykyään alle 100 000€.

Edellisen varallisuuspäivityksen olen tehnyt huhtikuussa. Juurikaan mitään uutta ei salkkuun ole tullut huhtikuun jälkeen. Ainoastaan vertaislainapalvelua Neo Financea olen alkanut käyttämään. Osakeostoja olen tehnyt Nordeaan ja Teslaan, mutta muuten rahat ovat menneet pääasiassa vertaislainoihin sijoittamiseen. Vertaislainoihin olen hurahtanut sen takia, että ne tuottavat joka kuukausi passiivista tuloa, mitä on ihana seurata. Toki näissä on kovat riskinsäkin eikä kaikki ole aina mennyt putkeen, mutta voittoa nämä tuottavat itselleni tällä hetkellä kaikkein tehokkaammin. Vertaislainapalveluista ehdoton suosikkini on Fast Invest, joka myös näkyy siellä olevan pääoman määrästä.

Sijoitussalkun tasapainottamiseksi suunnitteilla on seuraavaksi ostella osakkeita. Ostokohteetkin ovat selvillä kun vain saisi ensin rahaa jostain ja kurssit saataisiin kohdille. Osakkeiden osto-ohjelmani on jäänyt vertaislainainnostuksen myötä ihan jalkoihin. Vertaislainoja ajattelin kasvatella samassa maltillisemmin. Lainojen osalta tavoite on saada sinne sellainen pääoma, joka tuottaa kuukaudessa noin 100€ korkotuloja. Näin saisin kasvatettua vertaislainojen pääomaa 100€/kk laittamatta peniäkään enää omaa rahaa lainoihin. Tällä hetkellä saan korkotuottoa noin 40-50€/kk.

Tulevaisuudessa tulen esittämään sijoitusvarallisuuden kasvua jollakin muulla tavalla, mutta vielä on mietinnässä millä tavalla.

Olen niin tyytyväinen, että aloitin sijoittamisen reilu vuosi sitten! Tästä on taas hyvä jatkaa eteenpäin!