tiistai 11. kesäkuuta 2019

Miten kävi tavarankarsimishaasteen?

Asetin alkuvuonna tavoitteeksi karsi toukokuun loppuun mennessä 1000 tavaraa ja ansaita 1000€ tavaroita myymällä. Tavaroita on karsittu urakalla ja tuhannen tavaran raja on varmasti ylitetty, mutta 1000€:a en kyllä ole ansainnut. Huhtikuun lopussa tavaroita oli karsittu jo yli 900 kpl, jonka jälkeen en enää ole laskenut. Toukokuussa olen kuitenkin siivonnut ja karsinut vielä huomattavasti.

Hyvin pian alun jälkeen aloin ymmärtää, että helpointa ja nopeinta on lahjoittaa tavaraa pois. Itselläni on toki ollut kirpputoripaikkakin toukokuussa, mutta kaikki ne mitkä siellä eivät menneet annoin pois tai vein kierrätykseen. En lähtenyt sille linjalle, että voisin myydä ne joskus myöhemmin ja säilöä johonkin vaan jo ulos saatu tavara ei kotiini palaa.

Oman vaatekaapin läpikäyminen on ollut vaikeaa. Tosi monen vaatteen kohdalla ajattelen, että käytän sitä sitten kun olen laihtunut kymmenen kiloa. Haluan uskoa siihen, että saan laihdutettua kymmenen kiloa, mutta onko oikeasti järkeä säilyttää kaapissa vaatteita odottamassa sitä? Ei ehkä, koska ei ole takuu, että kymmenen kilonkaan jälkeen käytän niitä.

Lasten vaatekaappien tyhjennys on ollut helppoa. Lapsi osaa sanoa helposti aikooko hän käyttää jotain vaatetta vai ei. Vain muutaman vaatteen kohdalla lapsi on empinyt. Empimistilanteessa asia on ratkaistu niin, että vaate laitetaan vielä kaappiin ja jos sitä ei ole käytetty loppuvuoteen mennessä, se lähtee. Pitäisikö muuten omien vaatteiden kanssakin toimia näin, jos joku vaate ei tule käyttöön seuravaan puolenvuoden aikana se on turha. Täytyy tietenkin huomioida vuodenajan vaihtelut, mutta tätä voisi soveltaa sellaisten ei vuodenaikaan sidottujen vaatteiden osalta. (Joskus näköjään kirjoittaessa tulee hyviä ideoita!) Puoli vuotta on itselleni lyhyt aika, koska kaapista löytyi myös vaatteita, joita olen käyttänyt viimeksi ehkä kymmenen vuotta sitten.

Olen sanonut aikaisemminkin, että tavaroiden karsiminen on ollut tosi vapauttavaa. Välillä tuntuu, että kaikki tavarapaljouskin on jonkilaisena taakkana harteilla. Jokaisen ulos viedyn kassin jälkeen taakka on helpottanut vähän. Itselläni on toki paljon muutakin taakka, josta pitäisi ruveta irrottautumaan. Aion ehdottomasti jatkaa tätä ja yksinkertaistaa elämää pikku hiljaa!

keskiviikko 5. kesäkuuta 2019

Toukokuun menot sekä säästöt ja sijoitukset

Menot


Asumismenot 1100€
Ruoka 753,33€
Lastenhoito 132€
Puhelinkulut 89,06€
Luottokortti 868€
Bensa 257,05€
Ulkona syöminen 43,40€
Lehtitilaukset 29,90€
Lahjat 170,67€
Terveydenhuolto menot 190€
Puutarha 115,34€
Vaatteet 181,40€

 Yhteensä 3930,15€

Sijoittamiseen/säästöön mennyt raha:
Osakkeet 281,79
Rahastot 600€
Fast Invest 100€
Neo Finance 300€

Yhteensä 1281,79€

No joo, surulliselta näyttää menot. Syy on luottokorttilasku, siitä kun pääsisin kokonaan eroon ja ruokakuluissa tultaisiin vähän alas niin olisin tyytyväinen. Toki puhelinkulut pitäisi kilpailuttaa. Luottokorttilaskua en saanutkaan maksettua tässä kuussa kokonaan, joten sitä tulee ensi kuuhunkin ja varmaan seuraavaankin, koska ollaan reissussa... Nyt alkaa todella jännittää pääsenkö alle 3000€ menoihin vielä viitenä kuukautena tänä vuonna. Olin mielessäni ajatellut, että ne olisivat olleet kesä-, elo-,syys-, loka- ja marraskuu, mutta nyt alkaa näyttää kesäkuun osalta pahalta, koska kesäkuussa on myös auton huolto! Täytyy tehdä varmaan viikkobudjetti itselleni kesäkuuhun. 





tiistai 28. toukokuuta 2019

Omavaraisuus


Olen jo maaliskuun alussa kirjoittanut, että sijoitusintoni rinnalla on kasvanut toisenlaiset arvot tai innot tai toiveet elämässä. Nämä nimeämäni asiat olivat silloin ekologisuus, minimalismi, kuluttamattomuus, omavaraisuus ja vastuullisuus. Lupasin avata näitä termejä enemmän, mutta sehän on kaikessa kiireessä jäänyt eikä vain unohtunut. Mutta avataanpa niitä nyt vihdoinkin. En viitsi kaikkia avata samaan postaukseen, koska luulen ettei kukaan jaksaisi sitä lukea loppuun saakaa.  Lähden liikkeelle omavaraisuudesta, koska se on tällä hetkellä eniten ehkä pinnalla. Muut neljä tulevat sitten kahdessa eri postauksessa myöhemmin.

Omavaraisuus
Mitä vanhemmaksi tulen sitä enemmän huomaan kiinnostuvani puutarhanhoidosta, kasvien kasvattamisesta ja metsässä olosta. Olen jo useita vuosia kasvattanut keväisin erilaisia hyötykasveja, välillä huonolla, välillä paremmalla menestyksellä. Ehdottomat lempi kasvatettavani ovat tomaatit, joiden kasvattaminen siemenestä on hidasta ja työlästä. Useimmiten olen luovuttanut omien taimien osalta ja päätynyt lopulta ostamaan kaupasta tai olen siirtänyt taimen alkuni liian aikaisin ulos ja ne ovat sitten saaneet liikaa kylmää ja lopun voi arvata. Joka kevät kuitenkin istutan uudet. Tänä vuonna taimet ovat hyvän oloisia enkä aio niitä laittaa pihalle vielä vaan saavat vahvistua lämpimässä sisällä.

Tomaattien lisäksi kasvatan usein jotain yrttejä, paprikoita, kurkkua, pinaattia. Tai kasvattaa on ehkä huono termi, vaan laitan kasvamaan, mutta usein sato jää hyvin pieneksi/ei ollenkaan satoa. Useimmiten syy heikkoon satoon on ollut se, että jossain vaiheessa into hiipuu ja kastelu unohtuu.

Haaveilen siitä, että saisin kasvatettua monenlaista vihannesta ja kasvista ihan itse. Poimisin metsästä mustikoita koko talveksi omaan tarpeeseen ja ehkä vähän sieniäkin. Olisi hienoa pystyä elämään edes jossain määrin omavaraisesti. Tällä tavalla pystyy säästämään varmasti aika pitkän pennin myös ruokakuluissa.

Tänä vuonna kasvatuksessa on tomaattien lisäksi paprikoita, chiliä, basilikaa, persiljaa, kurkkua, vesimelonia, pinaattia, erilaisia salaatteja sekä maissia, kukkakaalia, parsakaalia. Maissi, kukkakaali ja parsakaali ovat itselleni ihan uusia kokeiluja, joten katsotaan tuleeko niistä mitään. Vesimelonia kasvatan joka vuosi, tosi yhtään vesimelonia en ole koskaan omasta maasta kasvatettuna syönyt. Salaatit kasvavat myös yleensä huonosti. Näiden lisäksi pihalta löytyy monivuotisina mansikkaa, vadelmaa, pensasmustikkaa, viinimarjoja sekä karviaisia. Taimet ovat vielä melkein kaikki aika pieniä ja näistä tuleva sato on mennyt joka vuosi suoraan lasten suuhun, mistä en ole yhtään pahoillaan.

Kaikkein epärealistisimmissa haaveissani asuisimme jossain (aikaisintaan sitten kun yhtään lasta ei asu enää kotona) missä voisimme myös ottaa muutaman kanan, joista saisi munia sekä lisätä kasvatusta ainakin perunoihin ja porkkanoihin. Eläimiä en pystyisi kasvattamaan syötäväksi. Rakennuttaisin talon, jonka käyttökustannukset olisivat mahdollisimman omavaraiset; sähkö mahdollisimman pitkälti aurinkopaneeleista, lämmitys mahdollisimman pitkälle puilla ja vesi omasta kaivosta. En tiedä onko tämä haave, jota kohti lähden oikeasti joskus menemään vain jotain muuta, mutta ajatuksella on ainakin kiva leikkiä.  Mutta lähiaikojen realistisimmista haaveista omavaraisuuteen liittyen olisi kasvihuone.

maanantai 13. toukokuuta 2019

Naapurikateutta

Yksi lapsistani kertoi taannoin, että naapurimme on ostanut uuden veneen. Lapsi selitti suu vaahdossa millaiset makuutilat, oleskelutilat, suihkut, vessat ym. veneessä on ja mihin maailmanääriin sen kanssa voi matkustaa. Hetken mietin mielessäni; "ei helvetti, menen ja ostan isomman veneen", kunnes muistin, ettei meidän perheessä ole veneilytaitoista ihmistä (toki sen lisäksi, ettei ole rahaakaan mihinkään veneeseen, mutta tuskin naapurikaan venettä nyt ilman lainaa osti?!?!? Ja isompi helvetti, jos ei joutunut lainaakaan ottamaan! Onneksi en tiedä! Voin vaan olettaa, että ovat korviaan myöten veloissa, pakko olla, koska heillä on kalliimpi talo ja autot kuin meillä!). Melkein huomaamatta loin itselleni tarpeen, jota ei oikeasti ole, vain sen takia, että naapurikin oli sellaisen ostanut. Mitenköhän paljon meilläkin tehdään hankintoja sen takia, että joku muu on hankkinut jotain, eikä vaan voida jäädä huonommiksi?

Mietin taannoin vakavissani, että jos myisimme nykyisen asunnon ja muuttaisimme pienempään, mutta meille riittävän isoon asuntoon, voisimme olla täysin velattomia. Kuukausittain sijoitukseen vapautuisi lisää noin 1000€ ja tie taloudelliseen riippumattomuuteen tulisi selvästi lyhyemmäksi. Mieleeni juolahti kuitenkin aika nopeasti ajatus, että muut ihmiset todennäköisesti ajattelisivat, ettei meillä ollut varaa asua tässä ja siksi muutimme. Olen kuvitellut olevani jo sen yläpuolella, ettei minun tarvitse miettiä sitä mitä muut ajattelevat, mutta näköjään en ole. Yritän selvästi kilpavarustella edelleen.

Huonommaksi jäämisen vaikeus materiassa näkyy ja tulee erityisesti lasten suusta. Usein meillä vedotaan siihen, että jotain pitää saada, koska joku kaverikin on saanut. Välillä tämä menee läpi, välillä ei. Haastavimpana se näkyy kuitenkin siinä, että yksi lapsistani inhoaa sitä, että hänen yhdelle kaverille ostetaan aina kaikki se mitä hänkin saa. Jos lapseni on löytänyt itselleen esimerkiksi jonkun hienon paidan, kaveri hankkii samanlaisen itselleen muutaman päivän päästä. Nykyään lapseni tekee sitä "ettei tiedä mistä on ostettu", jottei kaveri käy hakemassa itselleen samanlaista.

Mutta lapset ovat lapsia ja massan paine on tänä päivänä heille aikamoinen. Omat lapseni ovat siitä onnellisessa asemassa, että meillä on varaa heillä ostaa asioita. Kaikki lapset eivät ole. Olen omiani yrittänyt opettaa, etteivät kehu koskaan, ikinä, mitenkään, asioista mitä heille ostetaan. Säälittävää on kuitenkin se, että massan paine vaikuttaa myös minuun, aikuiseen ihmiseen, joka muka tekee omat valinnat välittämättä muista.

Paskanmarjat, kyllä sitä vähintään täytyy varmaan soutuvene mennä ostamaan, jos naapurilla on vene, niin sitten pitää olla meilläkin! Kumivene taitaa kuitenkin olla aika paljon edullisempi kuin soutuvene?

lauantai 11. toukokuuta 2019

Aikatauluista kiinnipitämättömät!

Tiedättekö ihmistyypin, jolla on mahdotonta pitää kiinni aikatauluista? Hän on aina myöhässä, sovitut asiat eivät pidä ja oma osuus työstä on vielä kesken silloin kun sen pitäisi olla jo valmis. Omassa elämässäni nämä tuntemani henkilöt eivät useinkaan edes ole pahoillaan asiasta vaan heille se on ihan ok olla sellainen. Heidän on myös mahdotonta "huomata" sitä miten heidän kykenemättömyys pitää kiinni aikatauluista vaikuttaa muihin.

Itselläni on monesti hyvin tarkka aikataulu ja jos esimerkiksi puhelinneuvottelu on sovittu alkavan aamulla klo 8, oletan, että se alkaa klo 8. Olen huomannut, että monille ihmisille se, että sovitaan joku aika puhelinneuvotteluun on sellainen asia, ettei sitä tarvitse noudattaa. On helppo vedota, etten ehtinytkään soittamaan, tuli muuta kiireellisempää jne. Jos itse sovin jonkun kanssa ajan, että puhelimitse sovimme jostain työasiasta, laitan sen kalenteriin ihan niin kuin minkä tahansa muunkin neuvottelun/palaverin. Omat työpäivät ovat monesti niin kiireisiä ja aikataulutettuja, että jos joku joustaa esimerkiksi puhelinneuvottelusta 30 minuuttia, oma tilanteeni voi olla se, etten enää ehdi puhumaan.


hurry  Why are we in such a hurry? hurry


Eilen oli taas sellainen tilanne, että aamusta sovittu puhelinneuvottelu ei toteutunut, minkä vuoksi tästä nyt kirjoitan. (Harmitukseni asiasta ei ole edelleenkään laantunut mikä varmasti näkyy tästä kirjoituksestakin!!!) Puhelinneuvottelussa nimenomaan tällä toisella ihmisellä olisi pitänyt olla isompi intressi hoitaa asia, koska se hyödyttäisi erityisesti häntä itseään. Neuvottelussa oli tarkoitus sopia aikatauluja, jotka velvoittavat minua. Se ettei niitä nyt eilen sovittu vaikuttaa taas siihen, etten pysty sopimaan omia muita aikatauluja. Nyt en tiedä, koska tämä henkilö aikoo näistä asioista kanssani sopia ja muuta aikatauluasiat seisovat sen takia.

Toki meidän kaikkien elämässä välillä aikataulut pettävät, mutta se on ihmeellistä, kun toisilla ne pettävät aina! Välillä joudun itsekin tekemään aikatauluja, jotka ovat liian tiukkoja, koska haluan hoitaa asioita mahdollisimman paljon.  Itse stressaan tosi paljon, jos joudun kiireaikataululla säntäilemään paikasta toiseen. Häpeän, jos olen myöhässä edes viisi minuuttia. Pyrin kokoajan opettelemaan sitä, että päiväni aikataulut pitävät, enkä kuvittele tekeväni enemmän mihin oikeasti edes pystynkään. Tuntuu niin turhauttavalta, kun muutenkin kiireisen aikataulun sotkee itseni lisäksi vielä joku muu!

Vähän helpotti tämä avautuminen ja ehkä mä sitten maanantaina kalenterista tiivistän jonkun välin mihin sitten saan tämänkin väliin jääneen neuvottelun sopimaan. Tosin se voi tarkoittaa sitä, että myöhästyn sitten itse jostain tai juoksen pää kolmantena jalkana paikasta toiseen.

torstai 2. toukokuuta 2019

Huhtikuun menot sekä säästöt ja sijoitukset


Menot
Asumismenot 1100€
Ruoka 830,10€
Lastenhoitomaksut 132,00
Puhelinkulut 91,40€
Luottokortti 3353€
Bensa 60€
Matkailu 325€ (Luottokorttilaskusta tähän kategoriaan huhtikuun matkailun osalta on mennyt vielä noin 2000€) 
Ulkona syöminen 157,78€
Lehtitilaukset 35,80€
Kodinsisustus 345,92€
Terveydenhuoltomenot 144,45€
Puutarha 44,90€
Vaatteet 389,07€
Toimistotarvikkeet 15,00
Yhteensä 7024,42€


Sijoittamiseen/säästöön mennyt raha:
Osakkeet 447,46€
Rahastot 300 €
Fast Invest 920,43€

Yhteensä 1667,89€


Menojen summaa voi ihmetellä. Tämä johtuu osittain siitä, että laskutin maaliskuun lopussa suurimman osan alkuvuoden yritystoiminnan työistä ja rahat kilahtivat tilille huhtikuussa. Olen nämä tulot hyvin tehokkaasti käyttänyt eteenpäin. Luottokorttilasku on noin valtava sen takia, että olen ostanut huhtikuun sekä kesän lomamatkojen lentoliput sekä maksanut hotellit. Ensikuulle tulee vielä näitä maksuja luottokorttiin noin 1500€, jonka jälkeen olen ajatellut lopettavani luottokorttinkäytön kokonaan.  Vaatteita oli pakko ostaa, kun kausi vaihtui ja lapsilla oli tarve kevätvaatteille. Kaikkia vaatteita en ole omasta kukkarosta varsinaisesti maksanut vaan osa ostettu lahjakorteilla, joita saatu joululahjaksi. Puhelinkuluja olen miettinyt, olisikohan aika kilpailuttaa? Neljä puhelinliittymää ja kulut melkein 100€/kk... Kodinsisustuskin lähti vähän lapasesta. Huhtikuun menoissa on nähtävissä oma ongelmani rahankäytön suhteen, kun sitä tulee enemmän niin sitä myös menee törkeästi! Tiesin, että huhtikuusta tulee tällainen ja siksi "himmailin" sijoittamisen osalta, mutta yllätykseksi olen sinnekin laittanut rahaa. Toisaalta olisi ollut helppo myös tuplata sijoituksiin laitettu määrä ja valita esimerkiksi vähän halvempi hotelli seuraavaan lomamatkaan...

Vuodesta 2019 on eletty neljä kuukautta ja vain yhtenä kuukautena olen päässyt alle 3000€:n menoihin. Tavoitteeksi olen asettanut, että alle 3000€:n menokuukausia pitäisi olla tänä vuonna vähintään kuusi. Nyt on pakko alkaa tekemään jotain, että tämä tavoite saavutetaan. Toukokuun osalta en pääse alle 3000€:n menoihin, koska luottokorttilasku tulee olemaan 1500€ ja asumismenot ikuiset samat 1100€. Asumismenot vääristävät menojani aika paljon, koska tuosta 1100€:sta suurinosa on lainanlyhennystä eli tavallaan varallisuuden kartuttamista. 

tiistai 30. huhtikuuta 2019

Haasteita




Huomaan, että mun on helpompi saavuttaa jotain, jos mulla on selkeä tavoite ja raamit sen toteuttamiseen. Toki omalla kohdalla monessa asiassa selkärankani on aika heikko enkä pysty raameista ja tavoitteista huolimatta asioita toteuttamaan. Yksi tällainen asia on esimerkiksi painonpudotus. Jostain kumman syystä olen kuitenkin sijoitustavoitteissa pysynyt. Parannettavaahan omissa sijoitusresursseissa on, mutta aika nousujohteisesti on menty kokoajan. Painonpudotuksen osalta ollaan menty myös kokoajan nousujohteisesti, vaikka se pitäisi olla laskusuunnassa.


Sitten mulla välähti yhtenä iltana kun olin syönyt mun tyypillisen ilta-annoksen karkkia. Oikeasti syön joka päivä karkkia. Jos suomalaiset syövät keskimäärin 14 kiloa karkkia vuodessa, mä syön sen määrän noin kahdessa kuukaudessa!!!!! Sairasta, tiedän! Ennen karkin syöminen ei näkynyt missään, mutta kun olen päässyt kolmekympin paremmalle puolelle se on alkanut todella näkyä!! 


Kuvahaun tulos haulle karkki


Niin mutta siihen välähdykseen; 5:2 hittidietti. Kokeilin tätä rahakäytöön lokakuussa, heikolla menestyksellä. Nyt kuitenkin kokeillaan uudelleen yhtäaikaan sekä laihdutuskeinona että rahankäytössä. Eli kahtena päivänä viikossa syödään max. 500kcal päivä eikä osteta mitään ja viitenä päivänä viikossa eletään normaalisti (toki yritän vähentää sitä karkkia näinäkin päivinä). Jos tällaista elämää nyt sitten noudattaisi kesäkuun loppuun saakka. Eilen oli pihistelypäivä ja jatkossakin ajattelin, että  pihistelypäivät olisivat maanantai ja torstai.

Katsotaan joudunko jo ensi viikolla toteamaan ettei ihan onnistunut, kun sitä ja tätä ja tota ja seliseliseli. Toivottavasti en, nyt yritän koetella oikeasti sitä selkärankaa.