Tavoitteet vuodelle 2020

Nyt sitten vihdoin niitä tavoitteita tälle alkaneelle vuodelle. Jo tiedossa oleva tavoite on, että sijoitusvarallisuus on vuoden lopussa vähintään 40 000€. Haluiaisin myös tänä vuonna uutta pääomaa sijoituksiin vähintään 12 000€, vahvasti tuntuu siltä ettei se nykytilanteessa ole realistinen, koska työkuvioni ovat isolta osalta epämääräisiä tällä hetkellä. Toisaalta en voi tietää miten paljon todellisuudessa tulen tekemään laskutettavaa työtä ja mahdollisuudet ihan mukaviin tuloihinkin on olemassa. Otan nyt riskilläkin tavoitteeksi saada uutta pääomaa sijoituksiin vähintään 12 000€. 

Sijoitusvarallisuuden kasvattamisen lisäksi otan tavoitteeksi muutaman kulutukseen liittyviä tavoitteita.

• Alle 3000€:n kuukasimenot vähintään yhdeksänä kuukautena vuoden aikana, joista vähintään kolmena kuukautena menot ovat alle 2500€
• Ostan itselleni maksimissaan 12 vaatetta/kenkäparia vuoden aikana. Tähän en laske sukkia ja alusvaatteita.
• Ostan lapsille yhteensä maksimissaan 48 vaatetta/kenkäparia vuoden aikana. Tähän en laske alusvaatteita, sukkia tai harrastustoimintaan kuuluvia seuravaatteita. 

Näillä tavoitteilla on hyvä jatkaa tammikuuta jolloin olen jo joutunut ostamaan lapsille toppahanskat, talvikengät sekä paidan. Tammikuussa ei myöskään todennäköisesti jää rahaa sijoitettavaksi rahastoihin suoraan meneviä sijoituksia lukuunottamatta ja menoissakin tuskin jäädään alle 3000€. No, optimistisesti tästä vaan eteenpäin... 

Vuoden 2019 tilinpäätös

Kaikessa kaaoksessa on blogi viimeaikoina jäänyt aika hiljaiselolle ja omassa elämässä on monta asiaa tapahtunut loppu vuoden aikana. Palaan näihin myöhemmässä postauksessa, kun kerron tavoitteistani vuodella 2020. 

Tuntuu etten syksyn aikana ole tehnyt juuri mitään sijoittamisen eteen, mutta eilen laskeskellessa huomasin, että edellisen varallisuuspäivityksen jälkeen, joka oli elokuussa on salkkuun tullut ostettua neljää uutta osaketta; Lehto Gropia, Main Street Capitalia, New Residential Investmentiä sekä Tupperware. En tiedä kuinka hyviä ostoksia nämä ovat olleet, mutta ostinpahan vaan. Kolme ulkomaalaista maksavat osinkoa hyvin ja Lehtoa ostin silloin kun kurssi oli varmaan kaikkein pohjimmilla ja nyt toiveena olisi sen nousu jossain lähitulevaisuudessa. 

Yllätyin aika tavalla, kun laskeskelin koko sijoitusvarallisuuden yhteen; elokuussa sen arvo oli 25374,65€ ja 31.12. 32979,29€. Aika hurja nousu. Nykyinen sijoitusvarallisuuteni on siis jo  mukavasti yli 30000€! Alkuvuodesta 2019 sijoitusvarallisuuteni oli 13999,96€. Joten sijoitusvarallisuuteni on kasvanut vuodessa 18979,32€.


Vuodelle 2019 olin asettanut tavoitteeksi 

• Sijoitusvarallisuus vähintään 20 000€ 
• 12 000€ uutta pääomaa sijoituksiin 
• Sijoitusasuntosäästöstä EI lainata rahaa (rahaa pitäisi olla vähintään 3200€) 
• vähintään 6kk:n aikana menot alle 3000€
• hävittää 1000 tavaraa ja ansaita tavaroita myymällä 1000€ toukokuun loppuun mennessä 
• ostaa mahdollisimman vähän mitään turhaa

Kahdenkymmenen tuhannen euron sijoitusvarallisuus ylittyi jo heti maaliskuussa. Marraskuussa olin laittanut uutta pääomaa sijoituksiin 12000€. Sijoitusasuntosäästöön en ole koko vuotena koskenut ja siellä edelleen 3200€. Alle 3000€:n kuukausimenoihin pääsin ainakin neljänä kuukautena, ehkä viitenä mikäli joulukuussa menot olisivat ovat olleet alle 3000€. Joulukuun menoja en ole vielä laskenut. Tavaroita olen hävittänyt todella paljon, mutta rahan ansaitseminen ei kyllä ole toteutunut. Ostokäyttäytymiseni on muuttunut hyvin paljon ja aika vähän on tullut turhaa hankittua, toki siinä on parantamisen varaa varmasti vielä. Eli hienosti on toteutuneet ainakin omasta mielestä. 

Osinko on tänä vuonna tullut nettona 262,84€. Vuosi 2018 oli elämäni ensimmäinen osinko vuosi jolloin netto-osingot olivat 7,48€. 

Lukujen vertailu on mahtavaa, koska siten huomaa miten paljon kehitystä on tapahtunut vuodessa! Tästä on hyvä jatkaa sijoittamista vuodelle 2020, joka tulee todennäköisesti omalta osaltani olemaan kuitenkin hyvin erilainen sijoitusvuosi. 

Yksi vuositavoite taas saavutettu

Olen asettanut itselleni seuraaviksi vuosiksi todella kovat tavoitteet sijoitusvarallisuuden kartuttamisen osalta. Lokakuun kuukausilaskelmat tehdessä kuitenkin havahduin, että tälle vuodelle asetettu uuden pääoman sijoitustavoite täyttyi. Asetin alkuvuodesta tavoitteeksi saada vuonna 2019 12000€ uutta pääomaa sijoituksiin. Lokakuussa tämä ylittyi ja olen kymmenessä kuukaudessa sijoittanut 12646,95€ uutta rahaa. Aika mahtavaa!

Sijoitukseen menevät rahan määrät tulevat tästä eteenpäin pienenemään, koska omasta halustani tuloni tulevat joulukuusta alkaen laskemaan. Koen olleeni pitkään todella väsynyt ihan kaikkeen ja sen takia kevennän työelämääni selvästi siitäkin huolimatta, että tulot tippuvat huomattavasti. Tämä tietenkin voi mahdollistaa tulevaisuudessa johonkin muuhunkin. Uskon myös, että kun aikaa jää enemmän pystyn hallitsemaan ja suunnittelemaan rahankäyttöäkin huomattavasti paremmin.

Itselläni alkaa pikku hiljaa tulemaan kuukausittaista passiivista tuloa niin osinkoina kuin vertaislainojen korkoina. Vaikka en saisi joinain kuukausina laitettua penniäkään uutta rahaa sijoitettavaksi kasvatan sijoituvarallisuutta näillä passiivisilla tuloilla. Pieniä rahoja nämä vielä ovat, mutta jokainen säästetty/sijoitettu euro on aina eteenpäin.

Olen huomannut ajatusmaailmassani tapahtuvan kokoajan muutosta. Tätä blogia aloittaessa ajattelin, että kerrytän äkkiä sijoitusvarallisuutta tekemällä törkeästi töitä. Nyt olen alkanut enemmänkin miettiä asiaa niin, että mitä pienemmät ovat perheemme menot, sitä vähemmän tarvitsee tehdä töitä kattaakseen ne. Tekisin ihan mielelläni kolme päiväistä tai 25 tuntista työviikkoa ja lomailisin kaksi kuukautta kesällä. Tämä ei ole epärealistinen haave vaan ihan toteutettavissa, mutta vaatii vielä vähän menojen tiputtamista. Tulo- ja menoja pyrin nyt asettelemaan niin, että kolmipäiväinen tai 25 tuntinen työviikko riittää. Välillä jos huvittaa ja sopivaa hommaa on tarjolla, voin tehdä enemmänkin, mutta rahallisesti ei tarvitsisi tehdä enempää. Jos käyn vähemmän töissä tulen säästämään myös bensakuluissa noin 100€/kk.

Rahan kanssa tulee helposti vauhtisokeaksi; kun sitä tulee paljon, sitä myös menee paljon. Kun on rahaa käytettävissä tulee myös huomattavasti enemmän tarpeita saada jotain. Tavaroiden hankkiminen ei kuitenkaan tuo onnea vaan lisää velvollisuuksia. Kukaan ihminen ei tarvitse joka kuukausi uusia farkkuja, kenkiä, takkia, koruja jne. Minkä määrän rahaa ihmiset voisivatkaan säästää, jos pyrkisivät edes vähän hillitsemään ostohalujaan! Omat ostohaluni ovat pikku hiljaa pienentyneet kuukausikuukaudelta tämän blogin aloittamisen myötä ja avannut oikeasti silmät sille ettei ne suuret tulot ole oleelliset vaan ne pienet menot. Pienien menojen avulla voisin tehdä sitä kolmepäiväistä työviikkoakin. Joulukuun alusta, kun siirryn kevyempään työhön palkkani tulee putoamaan 1000-1200€/kk. Työviikkoni tulee kuitenkin olemaan edelleen 4 tai 5 päiväinen. Tammikuusta alkaen otan tavoitteeksi siirtyä oikeasti pikku hiljaa kolmipäiväiseen työviikkoon ensi vuoden aikana. Kolmipäiväinen työviikko joulukuussa alkavilla tuloillani tarkoittaisi noin 2500€ bruttotuloja kuukaudessa. Kuukausimenojani seuratessa nämä tulot eivät riitä tällä hetkellä kattamaan menojani, suurin haaste on asumismenot, joita nyt pyritään ratkaisemaan.  Mutta noin 1800€:n nettotulot ja kolmipäiväinen työviikko ei kuulosta kovin huonolta, eihän?

Eilinen ylikulutuspäivä

Eilen oli maailman ylikulutuspäivä eli laskennalllinen päivä jolloin ihmiskuun kulutus ylittää maapallon kyvyn tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja ja käsitellä fossiilisten polttoaineiden käytön aiheuttamia kasvihuonepäästöjä. Suomalainen laskennallinen ylikulutuspäivä oli jo huhtikuun alussa.Suurimmat syyt ylikulutukseen ovat energiantuotanto, liikenne ja ruuantuotanto.

Me rikkaat länsimaalaiset kulutamme liikaa ja olemme tottuneet liian helppoon elämään. Ostamme yli tarpeidemme, syömme yli tarpeidemme, olemme kiireisiä ja tottuneet valmitsemaan niitä kaikkein helpompia ratkaisuja. WWF:n mukaan ratkaisuna ylikulutuksen pienetämäiseen on kasviperäisen ruuan lisääminen, julkisen liikenteen lisääminen, kohtuullisen kokoisessa asunnossa asuminen, asunnon sisälämpötilan alentaminen ja tavaroiden ostamisen harkitseminen. Näistä jokainen ohje säästää myös lomakkoa.

Olemme ikäväksemme vain tottuneet siihen, että elämässä muka pitäisi olla tietyt materiaaliset tavoitteet, jotka määrittävät meitä ihmisinä. Näiden kautta viestitämme ulkopuolisille elämämme laatua, varallisuutta jopa onnellisuutta. Tai niin moni kuvittelee. Myönnän kuvitelleeni näin itsekin. Hankimme tavaroita, joita emme oikeasti tarvitse. Samalla kulutamme elintärkeitä luonnonvaroja, jotka nyky käytöllä tulevat kuihduttamaan elinympäristömme ja edistämään ilmastonmuutosta.

Omalta osaltani on vielä pitkä matka ekologisempaan elämäntyyliin. Suurimpina haasteina itselläni ovat nimenomaan energiantuotanto, liikenne ja ruuantuotanto. Asumme oikeasti asukusmäärään nähden liian isossa talossa, taloudessa on kaksi autoa, jotka ovat työmatkojen sekä harrastusten vuoksi välttämättömiä ja syömme päivittäin punaista lihaa. Haaveilen pienemmästä talosta, työpaikasta johon voisin pyöräillä tai mennä julkisilla sekä itse voisin luopua punaisesta lihasta/ kaikesta lihasta kokonaan, kunhan osaisin tehdä kasvisruokaa. Luultavasti muukin perhe oppisi kasvisruuasta pikkuhiljaa tykkäämään. Näitä olisi tärkeä lähteä toteuttamaan ilmastoasioiden vuoksi, mutta pienemmän asunnon hankkimisesta sekä toisen auton myymisestä voisi netota sievoisen summan rahaa! Muutokset elämässä harvoin tapahtuvat hetkessä, mutta jokainen askel on eteenpäin. Mielestäni tämän blogin kirjoittamisen aloitettua olen ottanut monessa asiassa askeletta eteenpäin.

Oletko sinä valmis tekemään uhkarauksia omassa elämässäsi edistääksesi ympäristön hyvinvointia?

Itsekurin harjoittelua

Olen nyt reilun vuoden ajan sijoittanut ja säästänyt ahkerasti. Tämän reilun vuoden aikana ajatusmaailmani erityisesti rahasta ja sen käytöstä on muuttunut hyvin paljon. Aikaisemmin elin vahvasti siinä uskossa, missä varmastikin monet muutkin suomalaiset, ettei tavallinen ihminen voi rikastua. Täytyy olla tosi rikas, jotta voisi lopettaa työnteon. Silmäni ovat vuoden aikana auenneet sille, ettei näin välttämättä ole. Kyse ei ole suurista tuloista vaan pienistä menoista.

Itse tienaan kuukaudessa tällä hetkellä enemmän kuin keskimääräisesti suomalainen ihminen. Monen mittapuun mukaan tienaan tällä hetkellä hyvin. Olen kuitenkin tehnyt sen virheen, että tulojen kasvaessa myös menoni ovat kokoajan kasvaneet. Kun on ollut rahaa, on voinut ostaa kaikkea. Ja kuten kuukausimenoni edelleen kertovat, tästä tavasta on hyvin vaikea päästä eroon.

Kesä on ehdottomasti rahankäytön juhlaa. On alennusmyyntiä ja kesämenoa sinne ja tänne, lapset pitää viedä kaikkiin mahdollisiin paikkoihin, että voivat sitten kehuskella kavereille käyneensä siellä ja täällä. Tietyt kesäravintolat on pakko testata ja jakaa kuvia ruoka-annoksista sosiaalisessa mediassa, ettei kenellekään jää epäselväksi, ettei meidän perhe ole syönyt vaan grillimakkaraa. Parhaat ja kadehdittavimmat Insta-kuvat otetaan kuitenkin jostain maailmalta.

Itse olen tänä kesänä yrittänyt harrastaa itsekuria kuluttamisessa todella. Monta kertaa olen ollut sortumassa ihan huomaamatta, erityisesti vaatealennusmyynneissä. Joka tuutista tulee ale-mainontaan, muun muassa lempivaatemerkkieni osalta -50% mainontaa tai urheiluvaatteiden alennusmyyntiä, jolloin meinaan huomaamattani lähetä katsomaan tarjontaan. Ajatukseni vaeltaa tilaan : "niitä nyt tarvitaan aina ja kannattaa ostaa nyt kun halvalla saa".

Olen ajatellut mainosten jakamiskieltoa postilaatikkoon, koska huomaan niiden sisältävän itselleni aina houkutuksia. Mainoskielto olisi myös ekoteko. Tilanteissa, joissa on meinannut lähteä ostoskierrokset päälle, olen pystynyt palauttamaan itseni siihen tasolle, ettei tarvita. Alennusmyynnit ovat myös mielestäni oikeasti ihan höpöhöpöä, koska niitä on nykyään aina. Siinä vaiheessa, kun oikeasti tarvitsee, vaikka ne uudet juoksulenkkarit löydät jonkun alekupongin tmv. jolloin et kuitenkaan maksa täyttä hintaa. Itsekurini on kasvanut vuodessa huomattavasti ostosten osalta, nykyään osaan jo harkita ja arvioida onko joku asia oikeasti tarpeellinen. Tilannetta on helpottanut myös intoni tavaroiden karsimiseen; kuka hullu nyt haluaisi alkaa uudelleen täyttää tyhjentynyttä tilaa! Mokia teen edelleen sitä, en kiellä ja kulutan ajattelemattomasti, mutta harjoitellaan itsekuria joka houkutuksessa. Niitä houkutuksia tämä materiaalinenmaailma meille kyllä tarjoaa!

Ja mitä tulee kaikkeen muuhun kesäkuluttamiseen matkoihin, ulkonasyömisiin ym. Olen oppinut siihen, ettei minun tarvitse kenellekään hehkuttaa oman elämäni ihanuutta eli vaikka tekisinkin jotain "kadehdittavaa" ei minun tarvitse jakaa sitä sosiaalisessa mediassa. Ja eilen rahansäästön vuoksi valittiin ulkonasyömisen sijaan pitsantekeminen kotona. Toki olemme olleet maailmalla, mutta lapsille oli etukäteen itsestään selvyys, että kesälomareissu on ulkomaanreissu ja sen lisäksi he pääsevät johonkin huvipuistoon Suomessa, ei muuta. Mutta voivat sitten kavereilleen kehua käyneensä äidin kanssa mustikassa ja nukkuneensa pihavarastossa, ei varmaan näitä ole joka tyttö tai poika tehnyt!