Itsekurin harjoittelua

Olen nyt reilun vuoden ajan sijoittanut ja säästänyt ahkerasti. Tämän reilun vuoden aikana ajatusmaailmani erityisesti rahasta ja sen käytöstä on muuttunut hyvin paljon. Aikaisemmin elin vahvasti siinä uskossa, missä varmastikin monet muutkin suomalaiset, ettei tavallinen ihminen voi rikastua. Täytyy olla tosi rikas, jotta voisi lopettaa työnteon. Silmäni ovat vuoden aikana auenneet sille, ettei näin välttämättä ole. Kyse ei ole suurista tuloista vaan pienistä menoista.

Itse tienaan kuukaudessa tällä hetkellä enemmän kuin keskimääräisesti suomalainen ihminen. Monen mittapuun mukaan tienaan tällä hetkellä hyvin. Olen kuitenkin tehnyt sen virheen, että tulojen kasvaessa myös menoni ovat kokoajan kasvaneet. Kun on ollut rahaa, on voinut ostaa kaikkea. Ja kuten kuukausimenoni edelleen kertovat, tästä tavasta on hyvin vaikea päästä eroon.

Kesä on ehdottomasti rahankäytön juhlaa. On alennusmyyntiä ja kesämenoa sinne ja tänne, lapset pitää viedä kaikkiin mahdollisiin paikkoihin, että voivat sitten kehuskella kavereille käyneensä siellä ja täällä. Tietyt kesäravintolat on pakko testata ja jakaa kuvia ruoka-annoksista sosiaalisessa mediassa, ettei kenellekään jää epäselväksi, ettei meidän perhe ole syönyt vaan grillimakkaraa. Parhaat ja kadehdittavimmat Insta-kuvat otetaan kuitenkin jostain maailmalta.

Itse olen tänä kesänä yrittänyt harrastaa itsekuria kuluttamisessa todella. Monta kertaa olen ollut sortumassa ihan huomaamatta, erityisesti vaatealennusmyynneissä. Joka tuutista tulee ale-mainontaan, muun muassa lempivaatemerkkieni osalta -50% mainontaa tai urheiluvaatteiden alennusmyyntiä, jolloin meinaan huomaamattani lähetä katsomaan tarjontaan. Ajatukseni vaeltaa tilaan : "niitä nyt tarvitaan aina ja kannattaa ostaa nyt kun halvalla saa".

Olen ajatellut mainosten jakamiskieltoa postilaatikkoon, koska huomaan niiden sisältävän itselleni aina houkutuksia. Mainoskielto olisi myös ekoteko. Tilanteissa, joissa on meinannut lähteä ostoskierrokset päälle, olen pystynyt palauttamaan itseni siihen tasolle, ettei tarvita. Alennusmyynnit ovat myös mielestäni oikeasti ihan höpöhöpöä, koska niitä on nykyään aina. Siinä vaiheessa, kun oikeasti tarvitsee, vaikka ne uudet juoksulenkkarit löydät jonkun alekupongin tmv. jolloin et kuitenkaan maksa täyttä hintaa. Itsekurini on kasvanut vuodessa huomattavasti ostosten osalta, nykyään osaan jo harkita ja arvioida onko joku asia oikeasti tarpeellinen. Tilannetta on helpottanut myös intoni tavaroiden karsimiseen; kuka hullu nyt haluaisi alkaa uudelleen täyttää tyhjentynyttä tilaa! Mokia teen edelleen sitä, en kiellä ja kulutan ajattelemattomasti, mutta harjoitellaan itsekuria joka houkutuksessa. Niitä houkutuksia tämä materiaalinenmaailma meille kyllä tarjoaa!

Ja mitä tulee kaikkeen muuhun kesäkuluttamiseen matkoihin, ulkonasyömisiin ym. Olen oppinut siihen, ettei minun tarvitse kenellekään hehkuttaa oman elämäni ihanuutta eli vaikka tekisinkin jotain "kadehdittavaa" ei minun tarvitse jakaa sitä sosiaalisessa mediassa. Ja eilen rahansäästön vuoksi valittiin ulkonasyömisen sijaan pitsantekeminen kotona. Toki olemme olleet maailmalla, mutta lapsille oli etukäteen itsestään selvyys, että kesälomareissu on ulkomaanreissu ja sen lisäksi he pääsevät johonkin huvipuistoon Suomessa, ei muuta. Mutta voivat sitten kavereilleen kehua käyneensä äidin kanssa mustikassa ja nukkuneensa pihavarastossa, ei varmaan näitä ole joka tyttö tai poika tehnyt!