Sijoitustilit lapsille

Alkuvuodesta avasin Nordnettiin arvo-osuustilit lapsille. Hakemusten käsittelyssä kesti kuitenkin viikkoja, mutta viime viikolla ne vihdoin tulivat näkyville omille sivuilleni Nordnettiin.

Aikaisemmin olen siirtänyt joka kuukausi lasten säästötileille 20€/per lapsi. Tämä varmaan monesta tuntuu tosi pieneltä summalta, mutta itse olen ajatellut sen olevan tyhjää parempi. Monet eivät varmasti pysty säästämään edes näin pientä summaa lapsille kuukaudessa. Mulle ei ainakaan vanhemmat ole koskaan pystyneet säästämään rahaa. Sain toki säännöllisesti viikkorahaa, joilla jouduin ostamaan muun muassa karkit. Tästä pienestä rahasta ei koskaan jäänyt mitään säästöön. Syntymäpäivinä, jouluina ja muin lahjoina saadut rahat kuitenkin kiikutin pankkiin säästötilille. Monet ystäväni tuhlasivat myös nämä rahat. Muistan kun pankkikirja näytti 10 000 markan summaa, voi sitä ilon määrää. (Muistaako muuten joku lukija ne vanhat pankkikirjat, joihin otot ja panot kirjattiin?) Muistaakseni summa hupeni kuitenkin aika pian, koska muutin omilleni asumaan.

Lapset ovat aika eriarviosessa asemessa myös Suomessa. Tosilla saattaa olla kymmenien tuhansien eurojen vanhempien keräämät säästöt muuttessaan omilleen ja toisilla ei ole mitään. En tiedä miten eri tavalla arvostus rahaan näillä kahdella ääripäällä näkyy aikuisena. Itse toivon, että omat lapset oppisivat arvostamaan rahaa ja käyttämään sitä fiksusta, siitä huolimatta, että tulevat saamaan jonkinmoisen pesämunan aikuistuttaan. Käyn lasten kanssa aika paljon keskustelua rahasta, erityisesti siitä, että mitkä ovat sellaisia hankintoja, jotka oikeasti tarvitee. Olemme myös keskustelleet sijoittamisesta ja säästämisestä. Keskustelun tuloksena lasten toiveena on, että heidän kukkaroissa olevat rahat sijoitetaan rahastoihin sekä jatkossa kaikki lahjaksi saadut rahat.

Itse aion jatkossa nostaa lapsille säästettävää summaa 30€/lapsi. Rahat siirtyvät jatkossa Nordnettiin, jossa tein kuukausisäästämissopimuksen Nordnet indeksirahasto Suomeen ja Norjaan. Norja valikoitui kuukausisäästökohteeksi siksi, että se on eniten laskussa täällä hetkellä ja toivon sen siksi vuosien päästä olevan tuottoisin. Nordnetin indeksirahastot ovat siitä hyviä, että ne ovat kuluttomia eikä lasten pienistä sijoituksista mene kuluja. Jollain aika jäntellä nostan lasten kuukausisäästösummia tai lisään uuden sijoituskohteen.

Lapsille sijoittamisessa pidän huolen myös siitä, että molemmille menee vuosittain sijoituksiin täysin sama summa ja sijoitan rahat samaan aikaan, koska haluan heillä olevan yhtä paljon pesämunaa kun tulevat aikuisiksi. Toisaalta tämä voi vielä muuttua, jos heidän omat halut säästää ja sijoittaa muuttuu. He voivat tulevaisuudessa myös saada perheen ulkopuolelta eri tavalla rahaa esim. kesätöistä ja haluta käyttää ne eri tavalla. Tähän en tietenkään voi vaikuttaa muuta kuin keskustelemalla ja opettamalla järkevää rahankäyttöä.

Tavoitteet vuodelle 2020

Nyt sitten vihdoin niitä tavoitteita tälle alkaneelle vuodelle. Jo tiedossa oleva tavoite on, että sijoitusvarallisuus on vuoden lopussa vähintään 40 000€. Haluiaisin myös tänä vuonna uutta pääomaa sijoituksiin vähintään 12 000€, vahvasti tuntuu siltä ettei se nykytilanteessa ole realistinen, koska työkuvioni ovat isolta osalta epämääräisiä tällä hetkellä. Toisaalta en voi tietää miten paljon todellisuudessa tulen tekemään laskutettavaa työtä ja mahdollisuudet ihan mukaviin tuloihinkin on olemassa. Otan nyt riskilläkin tavoitteeksi saada uutta pääomaa sijoituksiin vähintään 12 000€. 

Sijoitusvarallisuuden kasvattamisen lisäksi otan tavoitteeksi muutaman kulutukseen liittyviä tavoitteita.

• Alle 3000€:n kuukasimenot vähintään yhdeksänä kuukautena vuoden aikana, joista vähintään kolmena kuukautena menot ovat alle 2500€
• Ostan itselleni maksimissaan 12 vaatetta/kenkäparia vuoden aikana. Tähän en laske sukkia ja alusvaatteita.
• Ostan lapsille yhteensä maksimissaan 48 vaatetta/kenkäparia vuoden aikana. Tähän en laske alusvaatteita, sukkia tai harrastustoimintaan kuuluvia seuravaatteita. 

Näillä tavoitteilla on hyvä jatkaa tammikuuta jolloin olen jo joutunut ostamaan lapsille toppahanskat, talvikengät sekä paidan. Tammikuussa ei myöskään todennäköisesti jää rahaa sijoitettavaksi rahastoihin suoraan meneviä sijoituksia lukuunottamatta ja menoissakin tuskin jäädään alle 3000€. No, optimistisesti tästä vaan eteenpäin... 

Tavaroiden karsiminen lasten kanssa

Olen tälle vuodelle ottanut yhdeksi tavoitteeksi karsia 1000 tavaraa ja ansaita 1000€ myymällä vanhaa tarpeetonta tavaraa toukokuun loppuun mennessä. Projekti on jokseenkin alkutekijöissä rahansaamisen suhteen, mutta tavaraa hävitän tasaisesti kokoajan. Yksinä isoina kaaoksina tavaramäärässä ovat lasten huoneet. Heille on kertynyt hyvin paljon kaikkea sellaista mitä he eivät tarvitse. Lapsille tavaroista luopuminen voi kuitenkin olla todella vaikeaa.

Itse aloitin projektin sen lapsen kanssa kenen on helpoin luopua tavaroistaan. Kävimme jokaisen tavaran läpi ja mietimme onko se tarpeellinen vai ei, haluaako sen säästää vai? Sen lisäksi tavaralle piti löytää paikka. Nyt huonetta on myös huomattavasti helpompi pitää järjestyksessä, kun kaikella on paikkansa. Tästä innostuneena seuraavan lapsen kanssa olikin sitten jo helpompi jatkaa, kun hän oli nähnyt miten toinen pystyy luopumaan tarpeettomasta tavarasta ja huone pysyy siistinä.

Lapset jopa innostuivat siinä määrin tyhjennys urakasta, että ovat valmiita heittämään pois/lahjoittamaan/myymään tavaroita jopa liiankin innokkaasti. Tämä nimenomaan ei ollut se mitä haluan. En halua karsia tavaraa karsimisen ilosta ja kohta hankkia uusia samanlaisia tilalle vaan karsia tarpeettomat.

Tavaroiden karsimisen lomassa lasten kanssa sai aikaan hyvää keskusteltua siitä, että mitä jatkuva tavaran hankkiminen tekee ympäristölle, siitä ettei jokaisella lapsella ole samalla tavalla tavaraa kuin heillä ja siitä, että tavarat eivät ole tärkeitä maailmassa. Elämme jotenkin niin materiaalistisessa maailmassa, jossa tavaroilla pitää ulospäin viestittää menestystä, onnellisuutta ja varallisuuta. Haluisin, että omat lapseni oppisivat siihen, että rikkautta, onnellisuutta ja menestystä voi olla ilman että sitä täytyy kokoajan olla näyttämässä jollekin ulospäin. Se kaveri, jolla on eniten tavaroita tai uusin ja paras iphone tai ketä käy eniten matkoilla, ei välttämättä ole varakkain perhe. Haluan, että he oppivat puhumaan rahasta, mutta en kerskumaan tai kehumaan. Haluan, että he oppivat järkevää rahankäyttöä ja järkevää tavaroiden hankintaa. Toivon, että heistä kasvaa viisaampia kuin minä!

Joululahjabudjetit kummilapsille

Minulla on omien lapsien lisäksi kuusi kummilasta. On ollut mahtavaa, että näin moni on halunnut uskoutua minulle kummin tehtävän, mutta näin jouluna se on melkoinen rahaerä. Kummilapseni ovat ikähaarukalta teini-ikäisestä vauvaan. Pyrin tasapuolisuuteen kummilapsien osalta, mutta lahjoissa koen kuitenkin että teini-ikäisen ja vauvan lahjat eivät voi olla samanarvoiset. Lahjat olen budjetoinut siten, että yli 12v saa noin  40€:n lahjan , 3-11v 35€ lahjan ja 0-2v. 25€ lahjan. Jokaiseen ikähaarukkaan itselläni sopii kaksi kummilasta eli tällä kummilapsien lahjat maksaisivat yhteensä 200€. Useimmiten kummilapsille antamani lahjat ovat ns. elämyslahjoja, jolloin maksun lisäksi vietän heidän kanssa aikaa jonkun tekemisen merkeissä. Elämyslahjat ovat myös siitä kivoja, että ei osteta tavaraa lapsille, joilla on jo todellisuudessa kaikkea.

Kummilapsien ja omien lapsien lisäksi ostan lahjoja kahdelle sukulaislapselle sekä osallistun joka vuosi Joulupuu-keräykseen, jonka kautta ostan yleensä kahdelle lapselle lahjat. Tänä vuonna omat lapsetkin ovat kiinnostuneet Joulupuu-keräyksestä ja päättäneet toivoa yhdet lahjat vähemmän ja ostavat sillä lahjan jollekin lapselle ketä sitä tarvitsee enemmän kuin he. Muiden kuin omien lasten lahjabudjetti yhteensä pyörii siis noin 300€:ssa. Pyrin ostamaan alennuskampanjoista, jolloin toivon mukaan saan summaa vähän alemmas.

Toivoisin kuitenkin, että kummilapseni (kuten omanikin) oppisivat sen, että tässä maailmassa (ja joulussa) tärkeintä eivät ole ne lahjat vaan ihan joku muu asia.

Minkä hintaisia lahjoja te ostatte kummilapsille tai sukulaislapsille?

Nyt puhutaan rahasta

Suomalaisessa yhteiskunnassa rahasta ja varallisuudesta puhuminen on tabu. Rahasta ja etenkin varallisuuden kasvattamisen puhumista pidetään kehumisena. Omista raha-asioista ei saisi puhua muille, vaikka kutenkin materiaalin keinoin yritämme viestittää muille omaa varallisuustasoa.

Materian keinoin viestittäminen johtaa helposti harhaan. Etenkin omien lasten kanssa olen paljon yrittänyt käydä sitä keskustelua, että välttämättä se kenelle on suurin koti, eniten ulkomaanmatkoja vuodessa tai kalleimmat vaatteet ei välttämättä ole kaikkein rikkain. Jos heidän kanssa ei tätä keskustelua olisi käyty he eläisivät edelleen siinä uskossa.

Rahasta puhuminen ei saisi olla kerskumista. Rehellisesti sanottuna inhoan keskusteluja, joissa raha toimii kehumisen välineensä; esimerkiksi puhutaan omista tai puolison tuloista siinä valossa, että haluaa muiden vain tulevan kateelliseksi. Tai jos ihminen kehuu ostaneensa sitä ja tätä ja matkustavansa sinne ja tänne. Rahasta pitäisi puhua enemmän siten, miten sen saa paremmin riittämään ja mahdollisesti poikimaan lisärahaa.

Uskon, että monet nuoret juuri omilleen muuttaneet eivät myöskään ymmärrä riittävästi raha-asioista, koska niistä ei ole koskaan puhuttu! Tämä todennäköisesti näkyy maksuhäiriöinä. Jos rahasta puhuttaisiin enemmän se auttaisi ketä tahansa hahmottamaan paremmin mihin arjessa kuluu rahaa, mistä voi säästää, miten voi säästää ja mitä kannattaa ostaa luotolla (vai kannattaako mitään).

Tämän blogin kirjoittaminen on tavallaan askel siihen suuntaan, että rahasta puhuminen tulisi lähemmäksi jokapäiväistä arkea. Tosiasiassa en kuitenkaan uskaltaisi tälle hetkellä esimerkiksi työpaikallani sanoa ääneen, että pyrin laittamaan kaiken ylimääräisen rahan sijoituksiin, ylimääräisiin asuntolainanlyhennyksiin ja vähentämään kuluttamista, koska en usko muuten pääseväni ikinä eläkkeelle. Hyvässä ystäväporukassa tämä on jo luontevaa keskustelua ja siitä on hyvä jatkaa eteenpäin.

Miten opettaa lapselle rahankäyttöä?

Kuulostaako tutulta? Meillä nämä on aika usein lasten kanssa keskustelun aloittajia rahasta. Lapset siis aloittaa näille, en minä! Lapsilla ei useinkaan ole minkäänlaista käsitystä siitä miten rahaa käytetään eikä etenkään siitä miten sitä saa, ei ainakaan realistista. Meidän aikuisten oma rahankäyttö vaikuttaa kuitenkin suoraan lasten rahankäyttöön. Jos aikuisten tyyli on käyttää aina kaikki se mikä tuleekin tai lapsi tottuu siihen, että on ok ostaa kaikkea haluamaansa vaikka velaksi niin lapsi  todennäköisesti toimii samalla tavalla itse aikuisena. 

Omilta lapsilta usein tarkistan ennen kuin he haluavat lähteä ostamaan jotain, että tarvitsevatko he sen todella? Jos he todella tarvitsevat vaikka uudet lenkkarit niin ne toki mennään ostamaan. Jos tarve ei ole todellinen kehoitan heitä ostamaan omilla rahoilla haluamansa, tällöin kummasti tarve häviää. Onneksi meillä kaikki lapset ovat omista rahoistaan tarkkoja, mutta vanhempien rahat kyllä laittaisivat aina surutta menemään.  

Olen paljon yrittänyt puhua sitä ettei tavarat ja materia ympärillä ole niitä kaikkein tärkeimpiä asioita. Varmasti heillä on kavereita, joilla on ihan kaikkea, mutta heidän vanhemmat voivat olla lähes aina poissa kotoa ja tavaroilla on korvattu poissaoloa. 

Rahan arvoa olen yrittänyt opettaa sillä, että teetän lapsilla esimerkiksi pieniä kotitöitä (muuta kuin oman huoneen siivousta) pientä rahallista korvausta vastaan. Useimmiten rahan ansaitseminen ei kuitenkaan kiinnosta. 

Omista lapsistani haluaisin vastuullisia ja fiksuja rahankäyttäjiä. Kehoitan lapsia säästämään omia rahoja, johonkin isompaan ja tarpeellisempaan. Tosin lapsen isompi ja tarpeellinen on varmasti ihan eri mitä itse mielessäni ajattelen. 18 ikävuoteen saakka voin ainakin jossain määrin  vaikuttaa siihen mihin lapseni rahansa käyttävät. Säästän heille joka kuukausi pienen summan rahaa, jonka omassa mielessäni olen ajatellut esimerkiksi ensimmäisen oman asunnon käsirahaksi. Välillä kuitenkin pelkään, että 18-vuotiaana on elää niin hetki kerrallaan, että kaikki säästämäni häviävät kuin tuhka tuuleen. Olen miettinyt, että onko olemassa jotain keinoa, jotta voisin määritellä lapselle säästämäni rahat ovat nimenomaan asuntoa varten? Tai voiko rahaston käyttöoikeuden saamista rajata esimerkiksi 21 ikävuoteen?