Uhkakuva: maapallo hukkuu jätteeseen

Olen huomannut, että monessa blogissa on kirjoitettu tavoitteista karsia tavaroita kuten itselläni. Tosi moni on innostunut Konmarista ja kyseisen kirjan luin itsekin. Olen kuitenkin alkanut pohtia asioita myös toisin. Toki tavaroiden karsiminen on hyvä asia, mutta on äärimmäisen tärkeä pitää huolta siitä,  ettei hetken kuluttua osta uudelleen vastaavia tavaroita, joita on ensin hävittänyt. Konmarin ydin ohje on se, että karsi kaikki tavarat, jotka eivät tuota sinulle iloa. Tämä on kuitenkin mielestäni järjetön ohje. Esimerkiksi kuorimaveitsi ei tuota itselleni iloa, mutta se on välttämätön tavara olla olemassa,  jos meinaa kuoria vaikka perunoita.

Pahimmillaan karsimisvimma johtaa siihen, että karsimme ja hetken kuluttua ostamme karsimamme tavarat uudelleen. Itse antaisin enemminkin ohjeeksi:

1) KARSI KAIKKI NE TAVARAT, JOITA ET TARVITSE
2) ÄLÄ OSTA MITÄÄN UUTTA ELLET OIKEASTI TARVITSE SITÄ

Tämä toinen neuvo on mielestäni jopa oleellisempi kuin ensimmäinen. Ja siihen vielä voisi lisätä, että jos mahdollista osta se joltain sellaiselta kuka ei tarvitse sinun tarvitsemaa tavaraa. Ja ensimmäiseen voisi lisätä, että kierrätä karsimasi tavarat jos mahdollista.

Olen katsonut Netflixistä dokumentit A Plastic Ocean,  The True Cost ja Cowspiracy ja suosittelen jokaikistä Netflixin omaavaa katsomaan ne. Niiden jokainen ydinviesti mielestäni on se, että kulutuksemme niin tavaroiden, vaatteiden kuin ruuan suhteen, tulee tuhoamaan koko maapallon. Erityisesti A Plastic Ocean oli jopa oksettava kokemus; maapallon merissä olevan muovijätteen vuoksi kuolee valtavat määrät eläimiä. Eläimet luulevat meressä kelluvaa muovia ruuaksi ja syövät sitä. Dokumentissa muun muassa avattiin kuolleiden lintujen vatsoja. Oli käsittämätöntä miten valtavia määriä muovia lintujen vatsoista löytyi. Sulamaton muovi vatsassa kuolinsyynä on eläimelle todella tuskallinen eikä koske vain lintuja vaan kaikkia muita eläimiä, jotka etsivät ravintoa merestä tai muualta luonnosta.

Eläimet jäävät myös kiinni ihmisten jätteisiin kuollen siihen tai jätteet jäävät kiinni eläimiin.

Jos muovin tuotannolle tai ylipäätään kaikelle tuotannolle, jolla yritetään vastata kuluttajien kokoajan uusiutuviin tarpeisiin ei tehdä jotain, hukkuu maapallo jätteeseen. Todennäköiset omat lapsenlapsen tai ainakin heidän lapset uivat muovin ja jätteen keskellä, ellei tälle kuluttamisen juhlalle tule loppua.

En koe olevani itse sen parempi näissä asioissa (vielä) kuin moni muukaan, mutta ehdottomasti aion jatkossa olla. Jatkan itselleni tarpeettomien tavaroiden karsimista, mutta ennen kaikkea keskityn siihen, etten hanki uutta.