Varallisuuden kasvu tammi-helmikuu 2025

Itseäni varten päivittelen taas lukuja miten varallisuus on kasvanut kahdessa kuukaudessa. Mitään uusi sijoituksia en ole tehnyt vaan säännölliset rahastosijoitukset jatkuneet. 

Rahastot: 18089,59€  vuoden alusta +2140,52€

Osakkeet : 36 525,68  vuoden alusta + 2482,30€

Vertaislainat: 4661,61€ vuoden alusta +0€

Kryptot: 4921,86€  vuoden alusta - 1114,3€

Sijoitusasunnot: 106 278,05 vuoden alusta + 1054,56€

Yhteensä 170 476,79€ 165 463,71€  vuoden alusta +5013,08€

Tasaisesti salkku tuntuu kasvavan, vaikka sille ei mitään teekään. Sijoitusmotivaatio on aika nollassa, vaikka asuntoja on tullut vähän katseltua. Omassa salkussani on yksi uudiskohde asunto, joka rasittaa salkkua negatiivisella kassavirralla ja olen harkinnut sen myymistä tappiolla. Tappiolla myyminen ei ole kivaa, mutta sitä kautta voisin saada rahaa ostaa vaikka kaksi edullisempaa kassavirtapositiivista asuntoa, joissa kuitenkin arvonnousupotentiaaliakin.  Asunnon myyntiin laittaminen on vaan inhottavaa, kun asunnossa on vuokralainen ja pelkään myynnin vaikuttavan hänen asumisen jatkumiseen. 

Sijoitusmotivaatioon toki vaikuttaa sekin, että omalla työrintamalla on kovasti kiireitä ja siihen liittyen kaikki projekteja, jotka onnistuessaan saattavat tuoda merkittävää lisätuloa sekä tulevaisuudessa vapauttaa aikaa. Tällä hetkellä elämässäni on vaihe, että kaikki raha tuntuu menevän johonkin, vaikka tienaan enemmän kuin koskaan aikaisemmin elämässäni. Kiire vaikuttaa selvästi siihen ettei ostoksia tule suunniteltua sekä tulee haettu/tilattua noutoruokaa ja se näkyy kukkarossa aina kuun lopussa. Pitäisi ryhdistäytyä, mikä tuntuu vaikealta.

Ylityöllisyyden kääntöpuoli

Viimeiset kaksi viikko olen ollut täysin ylityöllistetty eivätkä tulevat kaksi viikkoa näytä yhtään vähemmän kiireisiltä. Huomaan ottavani vastaan kaikki minulle tarjotut työt, vaikka tiedän, että töiden suorittaminen tarkoittaa vapaa-ajasta luopumista. Ylimääräisten töiden tekemisestä saan tietenkin ylimääräistä rahaa, mutta välillä mietin voiko tätä kaikkea rahalla korvata.

Omalla tavalla nyt olisi tärkeä, että tienaan mahdollisimman paljon, jotta pystyisin menemään nopeammin kohti sijoitussuunnitelmia. Toisaalta taas huomaan olevani tosi stressaantunut koko elämästäni tällä hetkellä. Se, että ole töissä/teen töitä tarkoittaa, että ole poissa kotivahvuudesta. Silloin kun en ole kotivahvuudessa eivät kotona odottavat työt (joista kukaan ei maksa palkkaa) tule tehdyksi. Mikä nostaa stressiä entisestään. Lapsilla on välttämättömiä menoja, joihin heitä täytyy kuskata ja olen joutunut turvautumaan mummoihin ja naapureihin, kun perheemme aikuisten aikataulut eivät ole antaneet myöden kaikkia kuljettamisia. Kunnialla ollaan kuitenkin saatu kaikki hoidettu, yhtään menoa ei ole unohdettu, ajoissa on ehditty joka paikkaa, oikeat tavarat ovat olleet mukana, lapsilla on ollut puhtaat vaatteet, ruokaa pöydässä ajallaan ja illalla olen heidät ehtinyt sänkyihin peitellä. Tähän kun lisää kaikki tähän aikaan vuodesta olevat harrastusten päättäjäiset, koulujen ja päiväkotien kevätjuhlat voin todeta olevani aika kovilla.

Onneksi omalta osaltani tämä on myös valinta kysymys. Minun on mahdollisuus sanoa ei joillekin työtehtäville. Tulevaisuudessa ei-sanan käyttöä on opeteltava enemmän, koska meillä kaikilla on rajallinen määrä tunteja vuorokaudessa. Omalta osaltani en halua kaikkia hereillä olo tunteja käyttää  työntekemiseen, vaan enemmänkin perheen kanssa olemiseen.

Aina kiireisen työrupeaman aikana huomaan pohtivani, että miten paljon vähemmällä todellisuudessa tulisi toimeen ja onko millään lailla järkevääkään unelmoida mistään elämästä sijoitusten varassa? Ja toisaalta tämä unelma ei tuskin käy toteen ennen kuin lapset ovat täysi-ikäisiä ja keitä varten minä siinä tapauksessa elän vapaudessa? Olisiko sittenkin tärkeä nyt löytää vielä enemmän aikaa lasten kanssa olemiseen ja sitten vanhempana, kun he ovat lentäneet pesästä voisi huomattavasti enemmän keskittyä työntekemiseen?

Selvästi kaikilla asioilla on kääntöpuolensa ja tärkeintä on löytää joku tasapaino siihen mikä itselle ja omalle perheelle tuntuu sopivalta. Onneksi omakin kiire helpottaa viimeistään juhannukseen mennessä ja viimeksi eilen sanoin ei eräälle työtehtävälle. Enkä kuitenkaan ole sijoitussuunnitelmia ja -unelmia hautaamassa. Ensi viikolla tarkoitus on tehdä erittelyä toukokuun menoista ja niistä on todennäköisesti helppo havaita, että vähemmälläkin tulisi toimeen...

Onko etuoikeutettua olla sijoittaja?

Ehdin vasta viikonlopun aikana katsomaan suurta kohua herättäneen Ylen Kuplat-sarja, jossa kansanedustaja Susanna Koski tapaa pitkäaikaistyöttömän Anna-Maija Tikkasen. En nyt aio ottaa siihen kantaa mitä siitä ajattelen, mutta itse pätkä sai minut miettimään, olenko minä etuoikeutettu?

Etuoikeutettu, koska minulla olisi mahdollisuus joka kuukausi laittaa jonkun muun mittakaavassa isojakin rahoja sijoituksiin? Tiedän itsekin, kun kuun lopussa teen laskelman menoista, ne ovat jonkun (myös ihan omassanikin) mittakaavassa valtavat. Olenko etuoikeutettu, kun en joudu juurikaan miettimään mihin rahani riittävät?

Toisaalta taas, olen 17-vuotiaasta asti aina ollut töissä. Olen jopa lapsien äitiyslomien ja kotihoidon aikana käynyt satunnaisesti tekemässä töitä. Lisäksi olen tehnyt kaksi kappaletta korkeakoulututkintoja päivätyön ohessa. Välillä olen tienannut enemmän välillä vähemmän. Olen määrätietoisesti mennyt kohti niitä unelmia, joita elämässäni olen halunnut ja omaksi onnekseni kaikki tällaiset unelmat saavuttanut.

Olen kansanedustaja Kosken kanssa siinä samaa mieltä, että jossain määrin ihminen pystyy myös itse vaikuttamaan siihen mitä elämässään saavuttaa. Ihminen voi myös harkita miten hän vähät rahansakin käyttää. Kerroin aikaisemmin laittaneeni noin puolet pienemmästä palkasta joka kuukausi 50€ sijoituksiin. Summanahan tämä on pieni, mutta tyhjää parempi. Aika pienistäkin tuloista pystyy kuitenkin säästämään ja sijoittamaan tekemällä valintoja. Ei kuitenkaan väitä, että siinä vaiheessa, kun ihminen elää perustoimeentulotuen varassa hän pystyisi siitä säästämään senttiäkään.

Tietenkin elämä olisi voinut heitellä minua myös toisin. Olisin voinut sairastua ja menettää työkykyni tai joutua olemaan pitkän aikaa työttömänä. Näin voi tapahtua myös tulevaisuudessa. Sellaisessa tilanteessa ihmisen haaveena ei ehkä olisi näin pinnallinen ja naurettava asia kuin oppia sijoittamaan ja tulla miljonääriksi. Ehkä tärkeämpi kysymys olisi silloin riittävätkö rahat lasten ruokaan koko kuukaudeksi?

Koen olevani etuoikeutettu, koska olen tässä tilanteessa. Koen kuitenkin ettei asiat ole tulleet minulle ilmaisena vaan olen tehnyt koko aikuisikäni töitä sen eteen (ja teen edelleen joka päivä), että olen saavuttanut tiettyjä etuuksia elämässäni. Nämä saavutetut asiat ovat mm. omakotitalon, autot, mahdollisuuden matkustella ja työn josta saan omasta mielestäni kohtalaista palkkaa. Näillä ei kuitenkaan olisi mitään merkitystä jos ei olisi niiden lisäksi terveyttä, perhettä, rakkautta ja onnellisuutta. Tervetyyttä, perhettä, rakkautta ja onnellisuutta ei pysty millään rahalla ostamaan ja niiden arvo on miljooniä kertoja suurempaa kuin minkään sijoituksen arvo ikinä.

Mikä se tunne olikaan?

Eräs tuttuni kertoi minulle taannoin ostaneensa sijoitusasunnon. Hän ei missään nimessä kertonut sitä kehuskelumielessä vaan suhteemme on sellainen, että on luonnollista puhua myös raha-asioista. Olin tosi kiinnostunut asiasta ja innostunutkin siinä hetkessä, mutta kuitenkin tunsin jotain epämääräistä.

Kotiin päästyä aloin vimmatusti etsiä netistä myytäviä pieniä asuntoja, kunnes aloin pohtia miksi toimin näin? Toimin näin, koska joku muu oli toteuttanut sen mitä itse en ole uskaltanut tehdä, mutta haluaisin. Kaiken lisäksi tuttuni oli toteuttanut sen juuri tavalla miten itse oli suunnitellut, täysin tietämättä siitä, että olen pohtinut samanlaista vaihtoehtoa. Tajusin, että tunne joka minut valtasi oli kateus.

Mielestäni kateus ei välttämättä ole pelkästään huono tunne. Se ei ole silloin sitä, jos siihen ei jää vellomaan. Kateus voi auttaa myös tavoittelemaan omia unelmia. Ihminen voi olla yhtä aikaa kateellinen toiselle jostain, mutta samalla onnellinen toisen puolesta. Se, että joku toinen on uskaltanut tehdä jotain voi myös auttaa siinä, että huomaa saman asian olevan mahdollista itselleen. Itselleni nousi myös ajatus siitä, ettei omat pohdintani sijoittamisesta, erityisesti asuntosijoittamisesta olekaan huonoja.

Tämä tarina ei nyt kuitenkaan pääty siihen, että olisin vielä mitään sijoitusasuntoa ostanut. Rahoitus siihen varmasti järjestyisi, mutta näen itselleni tärkeänä vielä kartoittaa asuntosijoittamisen riskejä ja tehdä laskelmia siitä, että miten talouteni kestäisi sitä, että asunto olisi jossain vaiheessa jonkun aikaa ilman vuokralaista. Olen myös pohtinut kannattaako pyrkiä ensin maksamaan pois tämän asunnon laina, jossa asumme ja vasta sen jälkeen alkaa hankkimaan sijoitusasuntoja? Jos jollain on tähän hyvin ajatuksia, otan niitä enemmän kuin mielelläni vastaan.

*Tässä tekstissä olevat kuvat on haettu Goolgen kuvahaulla värikäät talot. Ensimmäinen kuva on alkuperäisenä asra.fi sivulta, toinen Tjareborgin sivuilta ja kolmas Kaksplussan sivulta