Viimeiset kaksi viikko olen ollut täysin ylityöllistetty eivätkä tulevat kaksi viikkoa näytä yhtään vähemmän kiireisiltä. Huomaan ottavani vastaan kaikki minulle tarjotut työt, vaikka tiedän, että töiden suorittaminen tarkoittaa vapaa-ajasta luopumista. Ylimääräisten töiden tekemisestä saan tietenkin ylimääräistä rahaa, mutta välillä mietin voiko tätä kaikkea rahalla korvata.
Omalla tavalla nyt olisi tärkeä, että tienaan mahdollisimman paljon, jotta pystyisin menemään nopeammin kohti sijoitussuunnitelmia. Toisaalta taas huomaan olevani tosi stressaantunut koko elämästäni tällä hetkellä. Se, että ole töissä/teen töitä tarkoittaa, että ole poissa kotivahvuudesta. Silloin kun en ole kotivahvuudessa eivät kotona odottavat työt (joista kukaan ei maksa palkkaa) tule tehdyksi. Mikä nostaa stressiä entisestään. Lapsilla on välttämättömiä menoja, joihin heitä täytyy kuskata ja olen joutunut turvautumaan mummoihin ja naapureihin, kun perheemme aikuisten aikataulut eivät ole antaneet myöden kaikkia kuljettamisia. Kunnialla ollaan kuitenkin saatu kaikki hoidettu, yhtään menoa ei ole unohdettu, ajoissa on ehditty joka paikkaa, oikeat tavarat ovat olleet mukana, lapsilla on ollut puhtaat vaatteet, ruokaa pöydässä ajallaan ja illalla olen heidät ehtinyt sänkyihin peitellä. Tähän kun lisää kaikki tähän aikaan vuodesta olevat harrastusten päättäjäiset, koulujen ja päiväkotien kevätjuhlat voin todeta olevani aika kovilla.
Onneksi omalta osaltani tämä on myös valinta kysymys. Minun on mahdollisuus sanoa ei joillekin työtehtäville. Tulevaisuudessa ei-sanan käyttöä on opeteltava enemmän, koska meillä kaikilla on rajallinen määrä tunteja vuorokaudessa. Omalta osaltani en halua kaikkia hereillä olo tunteja käyttää työntekemiseen, vaan enemmänkin perheen kanssa olemiseen.
Aina kiireisen työrupeaman aikana huomaan pohtivani, että miten paljon vähemmällä todellisuudessa tulisi toimeen ja onko millään lailla järkevääkään unelmoida mistään elämästä sijoitusten varassa? Ja toisaalta tämä unelma ei tuskin käy toteen ennen kuin lapset ovat täysi-ikäisiä ja keitä varten minä siinä tapauksessa elän vapaudessa? Olisiko sittenkin tärkeä nyt löytää vielä enemmän aikaa lasten kanssa olemiseen ja sitten vanhempana, kun he ovat lentäneet pesästä voisi huomattavasti enemmän keskittyä työntekemiseen?
Selvästi kaikilla asioilla on kääntöpuolensa ja tärkeintä on löytää joku tasapaino siihen mikä itselle ja omalle perheelle tuntuu sopivalta. Onneksi omakin kiire helpottaa viimeistään juhannukseen mennessä ja viimeksi eilen sanoin ei eräälle työtehtävälle. Enkä kuitenkaan ole sijoitussuunnitelmia ja -unelmia hautaamassa. Ensi viikolla tarkoitus on tehdä erittelyä toukokuun menoista ja niistä on todennäköisesti helppo havaita, että vähemmälläkin tulisi toimeen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti