Työnteko haittaa muuta elämää

Olen tällä viikolla (ja viime viikolla) tehnyt niin paljon töitä, etten yksinkertaisesti ole ehtinyt mitään kirjoittamaan. Arki on rysähtänyt taas niskaan niin, että nyt parin viikon jälkeen jo pohdin, miten selviän tästä vuodesta. Eihän se ihmisen tunne saisi tällainen olla

Palaan virallisesti ensiviikolla töihin, siten että menen fyysisesti työpaikalle joka päivä. (tosin tällä viikolla ja viime viikolla olen työpaikalla varmaan viettänyt enemmän aikaa heräillä oloajasta kuin kotona).  Olen viimeisen vuoden saanut tehdä töitä hyvin vapaasti sen mukaan miten itsestä parhaalta tuntunut. Olen oikeasti nauttinut tästä vapaudesta tosi paljon ja se myös yksi syy, miksi pelkään mitä tämä vuosi tuo tulleessaan. Olen niin lälläri, etten vaan uskalla heittäytyä pelkästään keikkatyöhön ja yrittäjyyteen vaan palaa takaisin työpaikalle. Olen selvästi herännyt nyt liian myöhään ajattelemaan sitä, etten oikeasti ole ihan tyytyväinen tähän tilanteeseen. Jos olisin herännyt aikaisemmin (esim. puolivuotta sitten) olisin voinut tehdä enemmän töitä sen eteen, että saisin työllistettyä itse itseni. Nyt taas en voi juurikaan ottaa yrityksen kautta työtarjouksia, koska en pysty niitä hoitamaan, kun olen työpaikalla. Pattitilanne, jolle siis vain minä itse voin tehdä jotain.

Vaikka blogiin en ole ehtinyt kirjoittamaan olen tehnyt aika paljon mietiskelytyötä. Toivon mietiskelytyön lähiaikoina jalostuvan myös kirjoittamiseksi saakka. Olen iltaisen Netflixin katselun vaihtanut kirjojen lukemiseen menestyksestä. Menestys on noussut aiheeksi ehkä siksi, että saisin jonkun viimeisen sysäyksen heittäytyä siihen mitä oikeasti haluan. Jotenkin yritän hokea itselleni:


Joskus unelmien tavoittelu ja uuden  saaminen vaativat irti päästämistä vanhasta, tutusta ja turvallisesta.


Tavaroitakaan en ole ehtinyt haluamassani tahdissa karsimaan, mutta kaksi päivää aikaa ja uskon edelleen pääseväni tavoitteeseen. Kuskaan vaikka omat kaikki vaatteet huomenna kierrätykseen, jos en muuta keksi.

Onko etuoikeutettua olla sijoittaja?

Ehdin vasta viikonlopun aikana katsomaan suurta kohua herättäneen Ylen Kuplat-sarja, jossa kansanedustaja Susanna Koski tapaa pitkäaikaistyöttömän Anna-Maija Tikkasen. En nyt aio ottaa siihen kantaa mitä siitä ajattelen, mutta itse pätkä sai minut miettimään, olenko minä etuoikeutettu?

Etuoikeutettu, koska minulla olisi mahdollisuus joka kuukausi laittaa jonkun muun mittakaavassa isojakin rahoja sijoituksiin? Tiedän itsekin, kun kuun lopussa teen laskelman menoista, ne ovat jonkun (myös ihan omassanikin) mittakaavassa valtavat. Olenko etuoikeutettu, kun en joudu juurikaan miettimään mihin rahani riittävät?

Toisaalta taas, olen 17-vuotiaasta asti aina ollut töissä. Olen jopa lapsien äitiyslomien ja kotihoidon aikana käynyt satunnaisesti tekemässä töitä. Lisäksi olen tehnyt kaksi kappaletta korkeakoulututkintoja päivätyön ohessa. Välillä olen tienannut enemmän välillä vähemmän. Olen määrätietoisesti mennyt kohti niitä unelmia, joita elämässäni olen halunnut ja omaksi onnekseni kaikki tällaiset unelmat saavuttanut.

Olen kansanedustaja Kosken kanssa siinä samaa mieltä, että jossain määrin ihminen pystyy myös itse vaikuttamaan siihen mitä elämässään saavuttaa. Ihminen voi myös harkita miten hän vähät rahansakin käyttää. Kerroin aikaisemmin laittaneeni noin puolet pienemmästä palkasta joka kuukausi 50€ sijoituksiin. Summanahan tämä on pieni, mutta tyhjää parempi. Aika pienistäkin tuloista pystyy kuitenkin säästämään ja sijoittamaan tekemällä valintoja. Ei kuitenkaan väitä, että siinä vaiheessa, kun ihminen elää perustoimeentulotuen varassa hän pystyisi siitä säästämään senttiäkään.

Tietenkin elämä olisi voinut heitellä minua myös toisin. Olisin voinut sairastua ja menettää työkykyni tai joutua olemaan pitkän aikaa työttömänä. Näin voi tapahtua myös tulevaisuudessa. Sellaisessa tilanteessa ihmisen haaveena ei ehkä olisi näin pinnallinen ja naurettava asia kuin oppia sijoittamaan ja tulla miljonääriksi. Ehkä tärkeämpi kysymys olisi silloin riittävätkö rahat lasten ruokaan koko kuukaudeksi?

Koen olevani etuoikeutettu, koska olen tässä tilanteessa. Koen kuitenkin ettei asiat ole tulleet minulle ilmaisena vaan olen tehnyt koko aikuisikäni töitä sen eteen (ja teen edelleen joka päivä), että olen saavuttanut tiettyjä etuuksia elämässäni. Nämä saavutetut asiat ovat mm. omakotitalon, autot, mahdollisuuden matkustella ja työn josta saan omasta mielestäni kohtalaista palkkaa. Näillä ei kuitenkaan olisi mitään merkitystä jos ei olisi niiden lisäksi terveyttä, perhettä, rakkautta ja onnellisuutta. Tervetyyttä, perhettä, rakkautta ja onnellisuutta ei pysty millään rahalla ostamaan ja niiden arvo on miljooniä kertoja suurempaa kuin minkään sijoituksen arvo ikinä.

Rytinällä osakesijoittajaksi

Edellisessä postauksessa viittasin siihen, ettei minulla ole osakesijoittamisesta itselläni kokemusta. Tein jo varmaankin jonkinlaisena uudenvuodenlupauksena, että alan miettimään raha-asioita tarkemmin ja opettelemaan sijoittamista tosissaan. Olen ehkä tähän saakka ajatellut rikastuvani voittamalla lotossa tai jotain muuta yhtä realistista. En väitä, että nykyiset tavoitteenikaan ihan realistisia olisivat, mutta ainakin realistisempia. Enkä oleta, että asiat vain tapahtuisivat itsellään vaan asioita saavuttaakseen on tehtävä töitä.

Olen vuoden vaihteesta saakka yrittänyt lukea Taloussanomia ja osakesijoittamiseen liittyvää kirjallisuutta sekä artikkeleja, mutta se on NIIIIIIIN TYLSÄÄ. Taloussivuilta tulee ihan huomaamatta siirryttyä viihdeuutisiin tai muuhun kepeämpään. Välillä jopa tuntuu, että joukossa vilisee niin paljon sanoja joiden todellista merkitystä en ymmärrä. Lukukokemuksesta ja -innostuksesta iso osa menee siihen, että joutuu pohtimaan mitä mikin termi tarkoittaa.  Se on turhauttavaa ja joka kerta päähäni hiipii ajatus, ettei minusta ehkä sittenkään ole sijoittajaksi.

Olen ajatellut nyt vain yrittää ja mennä kohti unelmia. En ole jaksanut pohjattomasti perehtyä siihen millaisia osakkeita kannattaisi ostaa/millaisiin yrityksiin kannattaisi sijoittaa.  Kaksi helppoa niksiä olen kuitenkin oppinut, joita ajattelin noudattaa osakesijoittamisen aloittamisesta:

1) Valitsen sellaisen yrityksen osakkeita, joiden toiminnan ymmärrän
2) Näen yrityksessä kasvun mahdollisuutta tai vakaata markkinatilannetta pitkälle tulevaisuuteen

Näiden kahden neuvon avulla kaivoin taloussanomista Helsingin pörssiin listautuneet yritykset. Tutut nimet oli helposti plokattavissa ja ajattelin, että jostain entuudestaan itselleni tutusta on helpompi lähteä liikkeelle kuin alkaa tutustua nimeltä itselleni tuntemattomien toimintaan. Seuraava karsinta tapahtui osakkeen hintojen perusteella. Aloittelevana osakesijoittajan minun oli pakko määritellä kattohinta sille, minkä hintaisia osakkeita ostan.

Olin jo tehnyt ratkaisun mitä osakkeita ostan, kunnes törmäsin siihen, että alkoholiyhtiö Altia oli listautumassa pörssiin. Altia nimenä ei minulle kertonut mitään, mutta kun näin heidän tunnetuimmat tuotteet päätin, että tässä on se kohde, jolla lähden osakesijoittamisessa liikkeelle.

Osakesijoittaminen poikkeaa esimerkiksi rahastosijoittamisessa siinä, että tarvitaan arvo-osuustili. Oman pankin palvelumaksuja arvo-osuustilin hoidosta tarkistaessani meinasin pudota tuolilta. Ensimmäistä kertaa oikeastaan edes tajusin, että jo olemassa olevistani rahastoistani peritään aikamoisia palvelumaksuja 😱. Näihin palvelumaksuihin on pakko ajan salliessa perehtyä paremmin.

Tuli tarve kartoittaa muita vaihtoehtoja. Se millä minä kartoitan asioista on Google. Googlen avustuksella ohjauduin sijoituspalveluun, jonka kautta arvo-osuustilin avaaminen oli ilmaista, siellä ei peritä erillisiä palvelumaksuja vaan maksuja menee ainoastaan toteutuneista kaupoista ja Altian listautumiseen osallistumisesta ei mennyt mitään maksuja.

Merkitsin itselleni tämän palvelun kautta x määrän Altian osakkeita ja nyt meikäläinen on virallisesti osakesijoittaja. Sitä en tiedä miten hyvin valittu kohde oli, mutta nyt mulla on salkussa Altian osakkeita. Jälkeenpäin törmäsin hieman negatiivisiin näkemyksiin Altian listautumisesta, mutta en anna sen häiritä. Nyt ainakin tähän saakka osake on ollut nousussa ja minä onnellinen osakesijoittaja.