Näytetään tekstit, joissa on tunniste Menestys. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Menestys. Näytä kaikki tekstit

tiistai 28. heinäkuuta 2026

Ajatuksia sijoittamisesta ja elämästä yleensä

En ole blogia kovin ahkerasti päivitellyt, mutta siitä huolimatta on tullut varmasti selvästi selväksi, ettei sijoittaminen ole ollut ykkösprioriteettini enää useampaan vuoteen. Sijoitukset kasvavat kuitenkin sivussa, vaikka en tee juuri mitään. En ole pyrkinyt sijoitustavoitteisiin, joita olen asettanut eikä se nykyisessä elämän tilanteessa olisi edes ollut mahdollista. Rahat menevät pitkälti elämiseen ja kulutustottumukset ovat palanneet, johonkin todella huonoon. 

Mulla on monelta osalta viimeiset vuodet olleet epäselviä siitä mitä haluan nyt ja tulevaisuudessa. Arki pyörii niin lujaa, että on alkanut kadottaa koko punaisen langan ja tämä on ehkä tila, josta olen koko blogin ajan eniten toivonut eroon. Mä olen viime aikoina pysähtynyt todella paljon miettimään, että mistä se mun unelmaelämä koostuisi ja tullut siihen tulokseen, että moni asia on tosi hyvin, mutta moni asia on kaukana siitä mitä haluaisin. 

Tunnen välillä tosi isoa ahdistusta raha-asioista, koska menoja on paljon ja omat tuloni ovat tosi epäsäännölliset, koska teen suurimmaksi osaksi töitä yrittäjänä. Yrittämisessä on kuitenkin se hyvä puoli, että saan tehdä oikeasti työtä jota rakastan, omilla aikatauluillani ja pääasiassa mistä paikasta tahansa. Monesti mietin, että raha-ahdistuksen lievittämiseen olisi monia keinoja, mutta jotenkin en saa itsestäni irti. Esimerkiksi voisin aloittaa uudellen budjetoinnin ja nähdä sitä kautta mihin rahat menevät ja saada motivaatiota kulujen karsimiseen, lisäksi voisin pyrkiä maksamaan autolainaa ja harrastusvälineiden lainaa pois mahdollisimman nopeasti ja päästä näistä kuukausittaisista menoista pois. Yhtenä isona tekijänä olisi selkeän puskurin kerääminen. 

Kuu vaihtuu kohta, joten olisikohan nyt aika ottaa itseäni niskasta kiinni ja aloittaa se budjetointi vuosien tauon jälkeen? Ehkä mä teen itselleni sellaisen todellisen talouskatsauksen elokuun alussa. 

maanantai 25. marraskuuta 2019

Muista vähintään nämä sata asiaa arjessa

1. Käy töissä
2. Pidä koti siistinä
3 Käy kaupassa 
4. Tee terveellistä ja ravitsevaa ruokaa
5. Huolehdi lapset kouluun ja päiväkotiin
6. Huolehdi että lapsilla on asianmukaiset vaatteet säällä kuin säällä
7. Huolehdi että lapsilla on kaikki tarvittavat tavarat, kirjat, jumppavaatteet mukana
8. Pese pyykkiä 
9. Silitä vaatteet
10. Vie lapset harrastukseen
11. Osallistu aktiivisesti lasten harrastustoimintaan 
12. Myy pipareita, kalsareita, sukkia tai milloin mitäkin rahoittaaksesi lapsesi harrastusta
13. Pidä yhteyttä työkavereihin myös vapaa-ajalla
14. Lue työ sähköpostia vaikka olet vapaalla/lomalla
15. Lahjoita rahaa hyväntekeväisyyteen
16. Tapaa sukulaisia säännöllisesti
17. Harrasta vähintään 30 minuuttia päivässä liikuntaa
18. Muista vähintään yksi kasvisruokapäivä viikossa
19. Älä osta eineksiä
20. Vietä aikaa ystävien kanssa
21. Käy säännöllisesti hierojalla
22. Käy säännöllisesti hammaslääkärissä
23. Käy säännöllisesti kampaajalla/parturissa
24. Muista viedä myös lapset hiustenleikkuuseen
25. Huolehdi lasten oikomishoidot, rokotukset, lääkärit, neuvolat
26. Älä unohda mennä vanhempainiltaan
27. Älä unohda kahdenkeskeistä keskusteluaikaa opettajan/päiväkodin henkilökunnan kanssa
28. Muista ensin varata se tapaamisaika opettajalta/päiväkodin työntekijältä
30. Tapaa vanhoja työkavereita säännöllisesti
31. Vietä parisuhdeaikaa
32. Käy kasvohoidossa vähintään joka vuodenajan vaihtuessa
33. Venyttele
34. Käy kuntosalilla
35. Käy juhlimassa ystävien kanssa
36. Tee vähintään yksi pidempi ulkomaanmatka vuodessa
37. Tee vähintään yksi viikonloppureissu johonkin vuodessa
38. Muista päivittää säännöllisesti somea
39. Lue uutisia, että tiedät kaikki tärkeät puheen aiheet
40. Muista kehittää itseäsi kokoajan eli opiskele aina vähän lisää
41. Lue kirjoja
42. Seuraa uusimpia trendejä
43. Huolehdi, että lapset saavat vähintään samat tavarat/vaatteet kuin naapurinkin lapsilla
44. Imuroi joka päivä
45. Pese ikkunan vähintään joka vuoden ajan vaihtuessa
46. Viljele hyötykasveja
47. Muista virittää jouluvalot viimeistään marraskuussa
48. Tee lapsen kanssa yhdessä koulutehtäviä
49. Huolehdi, että lapsesi on lukenut kokeisiin
50. Selvitä sisarusten välisiä riitoja rakentavasti
51. Selvitä lasten ja hänen kavereidensa välisiä riitoja rakentavasti
52. Lue lapselle iltasatu
53. Korjaa rikki menneet vaatteet
54. Korjaa rikki menneet lelut
55. Etsi kadonneet tavarat
56. Pidä autot siisteinä ja puhtaina
57. Meditoi
58. Kierrätä
59. Vältä hävikkiä
60. Kiertele kirpputorille
61. Pese lattiat vähintään kerran viikossa
62. Vie koira lenkille vähintään 3krt/pvä
63. Muista ostaa lemmikille myös ruokaa ja kaikki muut tarvikkeet
64. Ota aikaa itsellesi
65. Käy säännöllisesti teatterissa/leffassa tai muussa kulttuuritapahtumassa
66. Järjestä vaatteet kaappeihin suoriin pinoihin
67. Muista ostaa vessapaperia kaupasta
68. Ole kiinnostunut politiikasta
69. Käy tapaamasssa mummoa säännöllisesti
70. Muista läheisten syntymä- nimi- ja muut merkkipäivät
71. Lähetä joulukortit
72. Askartele ensin ne joulukortit
73. Anna merkityksellisiä lahjoja
74. Vietä aikaa kummilasten kanssa
75. Muista mennä myös omien lasten kanssa ulos ja huolehdi, että he saavat vähintään 3h/pvä liikuntaa
76. Hanki itsellesi kakkostyö lisärahan saamiseksi
77. Vietä aikaa mökillä
78. Muista kehua ja kannustaa lasta joka päivä
79. Kysy perheen jäsenten kuulumiset
80. Syökää vähintään yksi ateria päivässä samassa pöydässä
81. Älä katso liikaa kännykkää/tablettia/telkkaria
82. Huolehdi lasten riittävän vähästä ruutuajasta
83. Älä osta mitään turhaa
84. Muista nukkua vähintään 8h/yö
85. Pidä vähintään kaksi vapaapäivää viikossa
86. Lahjoita tarpeettomat tavarat hyväntekeväisyyteen tai myy kirpputorilla
87. Muista harrastaa jotain myös itse
88. Harjaa hampaat vähintään 2krt/pvä
89. Käy suihkussa
90. Meikkaa / laita hiukset tai laita itsesi muuten edustavan näköiseksi vaikka et kävisi kuin roskiksella
91. Hoida piha; talvella kolaa ennen töihin lähtöä ja kesällä aja nurmikko ja kitke rikkaruohot lähes päivittäin
92. Pidä juhlia, joihin kutsut ystäviä ja tuttavia
93. Muista antaa lapsille lupa kutsua kavereita säännöllisesti yökylään
94. Lue wilma-viestit joka päivä
95. Vastaa aktiivisesti kaikkiin lapsiin liittyviin whatsup- sähköposti- ja muihin viesteihin
96. Vaihda lakanat kerran viikossa
97. Kastele kukat
98. Vastaa pomosi puheluihin myös yöllä ja viikonloppuisin
99. Ole aina hyväntuulinen ja energinen
100. SIJOITA


Olisin keksinyt vielä lisääkin... Ihmekös jos uuvuttaa.


maanantai 14. lokakuuta 2019

Mitä minä haluan!

Blogini lukijat ovat varmasti huomanneet, että minun on hankala löytää niitä asioita mitä haluaisin elämässäni tehdä. Uskon, että monella muullakin on tämä sama ongelma; on havainnut olevansa tyytymätön elämäänsä muttei oikein tiedä/ uskalla lähteä sitä muuttamaan. Olen itse kulkenut varmasti vuosia laput silmillä, suorittanut elämää ja haaveillut asioista, joista kuuluu haaveilla. Pohdin taannoin erään ystäväni kanssa olemmeko me hankkineet elämäämme asioita, joita kuuluu hankkia vai olemmeko me oikeasti hankkineet ja tehneet niitä asioita joita todella itse haluamme?

Hankitaan tavaraa tavaran perään oikeastaan miettimättä tarvitsenko minä tätä todella. Tavaraa on pakko hankkia, koska muillakin on.  Töitä tehdään rahan kiilto silmissä, unohtaen oma ja läheisten hyvinvoinnin. Työpaikka valitaan sen perusteella mistä saa kovinta taloudellista hyötyä eikä sen perusteella mikä olisi itselle parasta. Lapsia pitää kuskata harrastuksiin ja vanhempana osoittaa aktiivisuutta siellä. Pitää olla tietynlaiset merkkivaatteet ettei liiallisesti erotu porukasta. Ulkomaan lomamatkoja pitää tehdä vähintään kerran vuodessa, mielellään johonkin kadehdittavaan kohteeseen. Parisuhdetta pitää hoitaa ja jakaa rakkaudentäyteisiä kuvia instagramissa. Lapsia täytyy auttaa koulunkäynnissä, jotta saavat kiitettäviä sekä stipendejä ja hymypatsaita. Lisäksi päiväkoti- ja kouluarjessa pitää aktiivisesti osallistua kaikkiin tapaamisiin, vanhempainiltoihin, vanhempainyhdistyksen toimintaa sekä vapaa-ajan rientoihin. Hyviä ystäviä pitää tavata hyvän ruuan merkeissä säännöllisesti (ja muistaa näistäkin jakaa kuvia instaan). Urheilla pitää, että näyttää hyvältä, puhumattakaan kauneudenhoidosta! Kasvohoidossa pitää käydä ainakin vuoden aikojen vaihtuessa, jos ei ole kaikkein kalleinta naamarasvaa muuttuu naama rusinaksi alta aikayksikön.  Ei ihme, että elämä on alkanut kuormittaa ja päähän on alkanut hiipiä ajatus, halusinko tätä todella?

Itselleni on edelleen epäselvää mitä haluan, mutta sen jo tiedän etten tätä vastaavaa rumbaa ainakaan enää. Osaan sanoa, että haluan yksinkertaisempaa elämää, mutten osaa vielä täysin tarkkaan eritellä mitä se tarkoittaa. Yksinkertaisemman elämän saavuttaminen vaatii tietyistä asioista luopumista; turhista tavaroista, merkityksettömistä tapaamisista, taloudellisista kahleista ja paskasta työstä. Olen varmasti vuoden yrittänyt näitä asioita viedä eteenpäin ja etanan vauhtia ne ovat varmasti edenneetkin. Jokaisen risteyksen kohdalla tämä etana kuitenkin miettii mihin suuntaan se jatkaa matkaansa vai palaako kenties takaisin?

Kaikkein haastavinta on työasioiden ratkaiseminen. Rahaa tarvitaan nykyisillä kuluillani aika paljon, jonka takia työstäkin on saatava rahaa tietty määrä. Olin jo ratkaissut siirtyväni vuoden vaihteessa kevyempään työhön, josta saan palkkaa 1000-1200€/kk vähemmän kuin nyt ja laittavani yrittäjyyden tauolle. Nyt olen taas täysin empivässä tilassa; olen nauttinut siitä, että muutamana päivänä viikossa saan lähteä palaveriin/tapaamisiin myöhemmin aamulla ja suorittanut työpäiväni neljässä tunnissa kahdeksan tunnin sijaan. Jos menen kokonaan toiselle töihin, tällainen vapaus häipyy enkä pysty vaikuttamaan tuloihini kuten yrittäjänä pystyn. Yrittäjänä taas mietin kokoajan riittääkö tuloni? Itselläni on jo nyt sellainen olo, ettei uusi työpaikka ole sittenkään sitä mitä haluan, koska siitä puutuu se vapaus, jota elämääni kaipaan. Mietin myös sitä, että vähempi tuloja vie haavettani taloudellisesta riippumattomuudesta kauemmas.

Eli tekstin otsikosta huolimatta en edelleenkään oikein tiedä mitä minä haluan vaan edelleen käyn päänisisäistä taistelua työasioista. Se nyt onneksi on ainakin selvää, että nykyisestä talosta ollaan jollain aikataululla hankkiutumassa eroon, joka myös mahdollistaa miettimään raha-asioita uudelleen.

lauantai 10. elokuuta 2019

Mitä jos vaihtaisin vähän pienempään?

Kirjoitin maaliskuussa elämäntapainflaatiosta elämässäni. Olen elämässäni hankkinut kokoajan lisää jotain sen mukaan mitä tulot ovat kasvaneet. Jos olisin pystynyt joitain vuosia sitten ymmärtänyt, että 4h+k asunto on sopivan kokoinen neljähenkiselle perheelle, olisimme tällä hetkellä velattomia. Toki edellisessä asunnossa olivat omat puutteet mitkä eivät olisi tämän hetkistä elämäntilannetta tukeneet. En siis koe, että asunnon vaihto oli väärä valintaa vaan enemmänkin se, että olisi ymmärtänyt,  ettemme tarvitse näin isoa asuntoa. 

Olen viime aikoina (ainakin kaksi vuotta) kokenut ajoittain syvääkin ahdistusta työtäni kohtaan. Olen tienannut viime ja tänä vuonna enemmän kuin koskaan, mutta olen ollut onnettomampi ja huonovointisempi kuin koskaan. Tavoitteenani on hakea vähemmän stressaavaa työtä, työtä, josta voin lähteä kotiin ilman, etten kotona mieti kaikkea tekemätöntä työtä. Tällaisen työn kääntöpuolena on tietenkin pienemmät tulot. Olen tehnyt ratkaisun elintason pudottamisesta, että saisi stressittömämmän elämän ja paremman olon. Omat kuukausittaiset pakolliset menot ovat monista asioista luopumisen jälkeenkin 2200-2500€/kk. Suurin syy näihin menoihin on asumismenot, joita maksan tällä hetkellä 1100€/kk. Asumismenoja ei karsita kuin kahdella tavalla a) pidennetään laina-aikaa, b) muutetaan halvempaan ja pienempään asuntoon.

Laina-ajan pidentäminen ei ole vaihtoehto, joten vaihtoehto b) on alkanut nostaa päätä. Halvempaan ja pienempään asuntoon muuttaminen on konkretisoitunut myös tavaroiden karsimisen sekä ilmastoasioista kiinnostumisen myötä. Karsimisen myötä nykyiseen kotimme on tullut tyhjää kaappi- ja säilytystilaa. Omistamme edelleen kaikkea turhaa tavaraa, josta olen valmis luopumaan. Pienemmässä asunnossa olisi vähemmän siivottavaa, huollettavaa, pihatöitä jne. mikä mahdollistaisi suuremman ajan johonkin muuhun. Olisi myös ekoteko asua pienemmässä asunnossa.

Isoin asia pienempään muuttamisessa olisi kuitenkin taloudelliset tekijät. Nyt kun lapset ovat vielä kouluikäisiä en ole valmis muuttamaan siten, että lapset joutuisivat vaihtamaan koulua. Nykyisten koulujen alueella on kuitenkin paljon meille riittävän kokoisia asuntoja 50 000-100 000€ edullisemmin kuin nykyinen kotimme. Jopa upouuden kodin voisi saada tähän haarukkaan sopien. Löysin jopa yhden mielenkiintoisen uudiskohteen, joka valmistuisi ensi vuonna. Mies ei ollut tästä innoissaan, koska hänen mielestä asunto oli liian pieni. Asunto olisi puolet pienempi kuin nykyinen kotimme. Mies perusti näkemyksenä nimenomaan näihin neliöihin.  Asunto ei ole vielä siinä pisteessä, että sitä pääsisi katsomaan, mutta kuvissa ainakin neliöt vaikuttivat olevan käytetty todella tehokkaasti. Asuntoa katsomaan miehen pakotan ainakin! Onneksi itselläni on aikaa karsia tavaraa edelleen, luoda tyhjää tilaa ja vakuuttaa siitä, että mahdumme pienempään, miten järkevää se on taloudellisesti ja mitä kaikkea muuta tällainen ratkaisu mahdollistaisi.

Tämän uudiskohteen hankkiminen tekisi meistä velattomia ja hyvässä tuurissa voisi jäädä jopa muutamia tuhansia rahaa käteenkin. Asunnon vaihdon myötä asumiskulumme tippuisi alle kolmasosaan nykyisestä. Ratkaisu mahdollistaisi sen, että voisimme helposti molemmat tehdä neljäpäiväistä työviikkoa ja pitää kesällä kaksi kuukautta lomaa. Sijoitusvarallisuuden kartuttaminenkin nopeutuisi itselläni varmasti. Ei huonoja juttuja ollenkaan. Toki tässä on monta muttaa; emme saisi omaa myytyä ainakaan sopivaan hintaan, uusi kohde menisi jollekin muulle jne.

Hulluinta tässä kuitenkin on se, että aloin pohtia sitä, miten muut ihmiset reagoisivat pienempään asuntoon muuttoon. "Muut ajattelisivat varmaan, että niillä ei ollut varaa asua siinä"-ajatus nousi heti päähäni. Kunnes tajusin, että ihmisten ymmärtäessä, että tällä ratkaisulla ostettiin vapautta ja vapaa-aikaa saattaisi joku muukin alkaa pohtia vastaavia ratkaisuja. Ketäpä ei kiinnostaisi vähempi kiire, stressi ja enemmän elämästä nauttiminen!

keskiviikko 7. marraskuuta 2018

Kiire tappaa luovuuden

On varmaan useammassa valitustekstissäni tullut ilmi, että olen tyytymätön nykyiseen työtilanteeseeni kaikkine kiireineen ja kaaoksineen. Haaveilen siitä, että voisin panostaa enemmän yrittäjyyteen. Ideoita itselläni kyllä olisi, kun olisi niitä aikaa jalostaa ja alkaa sitten toteuttamaan.

Eilen minulla oli töistä vapaapäivä, mikä oli ihanaa! Innostuin viemään yritysasioita eteenpäin, mietin yritystoiminnan ja tarjottavien palveluiden sisältöä, mainosmateriaaleja, kotisivuja, kaikkea! Minulla oli tosi hyvä traivi päällä ja sain paljon asioita aikaiseksi esimerkiksi tehtyä suunnitelmaa siitä mitä teen ensin mitä sitten. Mitään en kokonaan tietenkään saanut valmiiksi ja ajattelin että jatkan seuraavana iltana (eli tänään), mutta mitä kävikään? Siitä eilisestä ideoiden rönsyilystä ei ollut tietokaan ja pää löi ihan tyhjää.

Olen nyt syksyn aikana käynyt yhtä todella mielenkiintoista koulutusta. Yleensä koulutuksien ansiosta itselleni tulee hirveä innostus alkaa toteuttamaan asioita työssä, kehittämään niitä eteenpäin ja saan selvästi motivaatiota koko työssä oloon. Mutta nyt en jaksa innostua. Se ei johdu koulutuksesta vaan siitä, että itselläni ei ole tilaa innostua eikä kehittää koulutuksessa opittuja asioita itselleni toimivaan muotoon. Tämän koulutuksen anti olisi todella tärkeä nimenomaan yritystoimintaani ajatellen, mutta ei. Elämä kulkee niin lujaa ja yritän vaan pysytellä kyydissä. Kun ei ole aikaa pysähtyä millekään pysäkille, ei mikään hyvä ajatus jalostu enää eteenpäin.

Kiireessä on turha kuvitella olevansa luova. Uuden luominen vaatii sitä, että on aikaa antaa sen uuden nousta ja tulla esiin. Yleensä kaikkein parhaimmat ideat syntyvät silloin, kun niiden etsimiseen on aikaa. Ehkäpä se oma pääkin lakkaa lyömästä tyhjää seuraavana vapaapäivänä, tosin sellaista ei ihan heti ole näköpiirissä. (Viikonloppuja en laske vapaapäiviksi, koska silloin en juuri koskaan ole yksin kotona enkä saa rauhaa kehitellä itsekseni mitään.) Ei muuta kuin rauhallisempaa elämää ja siitä kumpuavaa luovuutta odotellessa!

tiistai 18. syyskuuta 2018

Mitä asioita haluan muuttaa elämässä NYT

Olen hyvin pitkälti tässä blogissa tuonut esille pitkän ajan tavoitteita, jotka liittyvät varallisuuteen. Viime kirjoituksessani kirjoitin mitä taloudellinen riippumattomuus tarkoittaa minulle. Sen kirjoittaminen toi mieleeni ajatuksen, jotta elämä olisi hyvässä tasapainossa ja valintoja täynnä, pitää omassa elämässäni muuttua moni muukin asia kuin se, että rahaa tulee jostain. Rahan eteen yritän kokoajan tehdä töitä ja nytkin kun sain extrarahaa extratöistä tein heti sijoituksia (niistä lisää myöhemmin), mutta tämä postaus ei käsittele varsinaisesti rahaa vaan sitä mitä muita konkreettisia muutoksia elämässäni on tehtävä tässä ja nyt, jotta voisin olla kaikinpuolin tyytyväinen elämääni.

Listaan tässä kolme asiaa mitä eniten toivoisin muuttuvan nyt:

* Olla parempi äiti lapsilleni
Vietän varmaan suhteessa enemmän aikaa lasteni kanssa kuin moni muu vanhempi, mutta siitä huolimatta poden huonoa omatuntoa siitä. Koen etten kaikessa kiireessä ehdi omasta mielestäni olemaan riittävästi läsnä lasteni elämässä kuuntelemassa heidän pienetkin murheet. Tämä on nyt konkretisoitunut entisestään, kun yhdellä lapsistani on terveydellistä pulmaa. Haluaisin olla heitä aamuisin lähettämässä kouluun ja vastaanottamassa kotiin.

* Voida itse paremmin
Kaikki vapaa-aikani lähestulkoon pyörii lasten, heidän menojen ja kodin ympärillä. Oma fyysinen terveys on selvästi huonompi kuin viisi vuotta sitten ja painoa kymmenen kiloa enemmän.

* Aikataulut olisivat paremmin hallinnassa
Huomaan venyväni joka suuntaan, lupaavani aina osallistua kaikkeen ja aikataulutan elämäni niin tiukkaan että joudun kirjaimellisesti juoksemaan paikasta toiseen. Tekemättömiä töitä on vaikka kuinka paljon enkä oikein tiedä mistä aloittaa, kun olisi aikaa niitä tehdä.

Mitä konkreettista aion näiden asioiden eteen nyt tehdä:

* Olla parempi äiti lapsilleni
- viimeistään ensi viikolla sovin esimiehen kanssa toisenlaisista työaikajärjestelyistä, niin että voisin olla aamuisin lähettämässä/saattamassa kouluun ja iltapäivisin kotona vastaanottamassa heitä ja kuuntelemassa kuulumiset ennen harrastuksiin lähettämistä.

* Voida itse paremmin
- työaikajärjestelyjen myötä uskon minulla jäävän aikaa myös palata vanhojen omien liikuntaharrastusten pariin
- alan tarkemmin miettimään sitä mitä syön --> enemmän kasviksia ja hedelmiä, vähemmän herkkuja
- näiden avulla toivon myös painon pikku hiljaa alkavan pudota

* Aikataulut olisivat paremmin hallinnassa
- laitan heti kalentereihin kaikki menot, kun ovat tiedossa
- teen maanantaiaamuisin listan mitä asioita on itseltäni hoitamatta ja merkitsen siihen mitkä ovat välttämättömiä saada sillä viikolla hoidettua. Tämä auttaa paremmin hahmottamaan tekemättömien asioiden tärkeysjärjestyksen
- en yritä hoitaa niitä asioita, joita ei ole pakko hoitaa tälla viikolla vaan siirrän suosiolla siihen missä kalenterissa on tilaa
- alan varmaan enemmän aikaa siirtymiin

Ajattelen näidenkin olevan osatekijöitä kohti omaa henkilökohtaista menestystäni (mikä ei itsellenikään ole vielä ihan selvää) ja minun taloudellista riippumattomuutta. Nämä ovat aika isoja muutoksia (ainakin minun mielestä) joita alan nyt tekemään. Nämä oli kuitenkin selkeä asettaa. Työaikajärjestely tulee vaikuttamaan palkkaani, mutta näen sen tässä kohtaan toissijaiseksi asiaksi kuin jatkuvassa riittämättömyyden tunteessa elämisen. Järkevällä taloudensuunnittelulla saan ihan saman määrän rahaa säästöön/sijoituksiin kuin isommalla palkallakin. Mikään raha ei korvaa tärkeää aikaa lasten kanssa. Työaikajärjestelyt mahdollistavat myös paremmin yritystoiminnan kehittelyn.

tiistai 11. syyskuuta 2018

Uskallan, en uskalla, uskallan

Huomaan, että unelmieni ja menestykseni tiellä seisoo joku. Se joku olen minä itse. Joku ääni (varmaan se järjenääni) yrittää kokoajan huutaa minulle riskeistä, joita vakituisesta työpaikasta luopuminen voi pahimmillaan tarkoittaa. Tämä huuto aiheuttaa sen, että painan jarrua pohjaan vaikka pitäisi oikeasti painaa kaasua!

Melkein kahden viikon kokoaikatyön jälkeen huomaan, että en oikeasti halua tällaista rytmia, kaaosta ja kiirettä itselleni enkä ennen kaikkea lapsilleni. Varsinkaan kun minun ei olisi pakko. Tavallaan sillä, että teen tätä nykyistä kokoaikatyötä saan huomattavasti isompaa tuloa ja saan helpommin kasvatettua sijoitusvarallisuuttani. Oikeasti taas kahden viikon kokemuksella olen vahvasti sitä mieltä että tämä tunne ei ole sen arvoista. Voisin myös pärjätä osa-aikatyön pienemmillä tuloilla ja saada rahaa sijoittamiseen. Osa-aikatyö minun kohdalla tarkottaisi yrittäjyyteen panostamista ja siitä kaiken elannon saamista.

Nykyinen kokoaikatyö aiheuttaa myös sen etten iltaisin jaksa hoitaa pakollisten kotitöiden ja lasten harrastusmenojen jälkeen mitään. On siis turha kuvitella, että jaksaisin jotenkin paneutua esimerkiksi seuraaviin sijoituskohteisiin tai edes seuraamaan aktiivisemmin mitään sijoitusmaailmassa tapahtuu. Saatikka saamaan kovin luovia ideoita oman menestykseni eteenpäin viemiseksi.

Olen kuitenkin nyt aloittanut laatimaan toimintasuunnitelmaa yritykselleni ja pohtimaan vaihtoehtoja miten lähtisin markkinoimaan itseäni. Tämä on tavallaan jo yksi asia eteenpäin.  Olen yrittäjän niin lapsen kengissä, että kaikki on uutta, ihmeellistä ja ennen kaikkea vaikeaa. Se, että kaikki on niin vaikeaa aiheuttaa tunteen ettei minusta ehkä ole tähän. Olen aikaisemmin tehnyt yksinkertaista laskutusta yksinkertaisesta työstä, mutta nyt jos oikeasti alan markkinoimaan itseäni yrittäjänä kaikki muuttuu. Olen ostanut laskutuspalvelun ns. kevytyrittäjäpalvelusta, mutta en tiedä soveltuuko se minulle enää jatkossa. Olen tavallaan pihalla kuin lumiukko, enkä edes tiedä keneltä kehtaisin kysyä neuvoa etten anna itsestäni samalla idiootinvaikutelmaa.

Että tällaista täällä... pohtimista uskallanko, en uskalla, uskallan...tänään päätän, että huomenna marssin esimiehen luo ja sanon, että lopetan, huomenna taas en uskalla...

torstai 6. syyskuuta 2018

Mitä minä tänään mietin

Mainitsin aikaisemmin, että olen tehnyt paljon mietiskelytyötä ja lukenut Netflixin katselun sijaan kirjoja. Kävin lainaamassa kirjoja menestyksestä ja tavallaan löysin monta asiaa miten pitäisi alkaa toimimaan, jotta voisi menestyä.

Havahduin kuitenkin siihen, etten oikeastaan edes tiedä mitä omassa elämässäni tarkoitan menestyksellä. Menestys voi tarkoittaa niin monenlaista asiaa. Wikipedia kertoo menestyksen tarkoittavan tavoitteiden onnistumisen saavuttamista. Tavallaan itse olen pisteessä, josta ylemmäs en edes halua nykyisessä työpaikassani/alallani edetä. Eli menestys omalla kohdallani ei tarkoita sitä että etenisin ylemmälle ja ylemmälle pallille. Haluaisin tehdä nykyisen työni niin hyvin kuin voin. Paikoilleen jämähtäminen ei tietenkään ole vaihtoehto jos haluaa menestyä tai jos ajatus on olla mahdollisimman hyvä siinä mitä nyt tekee. On pakko kokoajan kerätä lisää tietotaitoa.



Mutta siis mitä minä tavoittelen? En tiedä, enkä osaa eritellä. Tavoittelen taloudellista riippumattomuutta vaikka tavallaan en tavoittele, koska minulla ei ole mitään työntekoa vastaan. Oikeasti pidän työstäni suurimmaksi osaksi, menen töihin mielellään, innostun kaikesta uudesta, haalin töitä, mutta toisaalta haluaisin sitä vapautta ja joustoa. Haluan kehittää itseäni ja tavallaan myydä omaa tietotaitoani jollekin muulle. Haluaisin pystyä vielä enemmän vaikuttamaan tuloihin ja työaikoihin elämäntilanteen ja vuodenaikojen mukaan. Nykyisessä työpaikassani saan x-määrän rahaa kuukaudessa käteen riippumatta siitä kuin paljon teen töitä. Tuloihin pystyn vaikuttamaan tällä hetkellä pienimuotoisella yritystoiminnallani, jota tosin nyt en ehdi juurikaan tekemään.

Tämä taitaa olla hyvin sekava kirjoitus. Tarkoitus on jäsennellä itsellenkin niitä ajatuksia, joita päässä liikkuu ja antaa potkua alkaa luoda tavoitteita työelämään vähän samalla tavalla kuin tavoitteet sijoitusvarallisuuden kasvattamiseen. Muuta järkevää tavoitetta en pysty itselleni työelämässäni tällä hetkellä asettamaan kuin kehitän itseäni ja omaa yritystoimintaani eteenpäin. Jatkuva kehittyminen onkin yksi avain kohti menestystä