Miten meni ruokavaliokokeilu

Reilu kolme viikkoa sitten kirjoitin tulehdusta ehkäisevästä ruokavaliokokeilusta. Ensimmäinen viikko ruokavaliolla sujui vaikka olin tosi ahdistunut tällä viikolla. Tunsin oloni joka tavalla tosi kipeäksi. Olen kärsinyt mystisistä terveyshuolista puolisen vuotta ja niitä on tutkittu, mutta mitään syytä ei ole löytynyt. Laajoissa verikokeissa eikä magneettikuvissakaan ollut mitään. Olen siis alkanut vahvasti usko, että kyseessä on pitkittyneen stressin aiheuttamat oireet yhdistettynä huonoon ruokavalioon ja liian vähäiseen liikkumiseen.

Tulehdusta ehkäisevän ruokavalion noudattaminen sujui hyvin vappuun saakka mutta kyläilyn seurauksena sorruin kuohuviiniin, karkkiin, sipseihin ja nakkeihin. On tosi hankala sosiaalisissa tilanteissa olla syömättä sitä mitä muut syövät. No, tästähän se sitten repesi ja sen jälkeen olen palannut omaan normaaliin ruokavalioon eli karkin syöntiin. Muuten olen tehnyt ruuan suhteen parempia valintoja, en esimerkiksi ole syönyt leipää sekä syönyt marjoja ja hedelmiä normaalia enemmän. Painon osalta kuitenkin ensimmäisen viikon aikana lähteneet 1.3kg tulivat takaisin. Olen sokerin suhteen vähän kuin alkoholisti, en pysty kohtuuteen, enkä saa sitä poikki. Kun syön yhden päivän karkkia tarvitsen sitä myös seuraavana ja seuraavana.

Puolentoista viikon sokerittoman ja muutenkin paremman ruokavalion aikana ehdin kuitenkin havaita, ettei minulla ollut päänsärkyä yhtenäkään päivänä. Aamuisin herätessä olo ei ollut tunkkainen ja tukkoinen vaan selvästi freesimpi. Enkä ollut aamulla pahalla tuulella. Oloni oli kuitenkin aina iltaa kohden enemmän ja enemmän ahdistunut (jota ei varmasti kukaan ulkopuolinen huomannut vaan kävin pään sisällä kokoajan taistelua itseni kanssa). Vuosien saatossa karkin syönnistä on tullut itselleni keino iltaisin rentouttaa ja palkita itseni raskaasta päivästä. Toisilla tämä vastaava voisi olla alkoholi, mikä mielestäni selvästi pahempi vaihtoehto. Jäinkin miettimään, että saattoiko ahdistukseni yhtenä syynä olla se, ettei minulla ollutkaan enää keinoja päästää irti työpäivästä ja rentoutua. Karkin syönnin uudelleen aloittamisen myötä en ole ollut ahdistunut. Voi toki olla ettei nämä liity mitenkään toisiinsa, mutta pakkohan tätä on pohtia jos tavoitteeni on olla elämäni parhaassa kunnossa 40-vuotiaana niin psyykkisesti, ammatillisesti, sosiaalisesti, taloudellisesti kuin fyysisestikin. Fyysisesti parasta hyvinvointia en voi saavuttaa mikäli syön karkkia joka päivä sen takia tähän on keksittävä jokin kultainen keskitie.

Olen yhä enemmän vakuuttunut siitä, että minun täytyy edetä pienin askelin. Minulla on 2,5 vuotta aikaa saavuttaa fyysiset tavoitteeni. Pienillä valinnoilla tässäkin pääsee eteenpäin. Ihan samalla tavalla kuin tässä sijoittamisessakin. Nyt on hyvä katsoa taaksepäin miten vaikea vielä kaksi vuotta sitten minun oli tosi vaikea olla tekemättä kaikkia turhia ostoksia. Kuukausimenot olivat helposti ja jatkuvasti yli 4000€, luottokorttikin vinkui kokoajan ja sijoitin 150€/kk rahastoihin. Tilanne on kahdessa vuodessa mennyt huimasti eteenpäin ja olen saanut sijoitettu valtavasti rahaa. Tuohon aikaan tulonkin olivat ainakin 1000€ isommat kuin nyt, mutta rahaa riittää siltin. Nykyään en osta mitään extempore vaan harkitsen ostoja. Aiemmin jos tililleni jäi rahaa tuhlasin kaiken heti, mutta nyt tuntuu pahalta siirtää säästöistä 50€:kin pois. Yhtälailla voin opetella pikku hiljaa uuden itselleni paremman ruokavalion ja elämäntavan sekä keinon rentoutua ja löytää nautintoa. On hullua ajatella, että kaikki löytyy heti vaan itselle pitää olla armollinen, välillä voi eksyä matkalla pahasti ja sitten taas löytää uuden suunnan. Joka päivä on mahdollisuus elää vähän paremmin!

Ensimmäinen viikko tulehdusta ehkäisevällä ruokavaliolla.

Ensimmäinen viikko ruokavaliota takana. Oma oloni on kuitenkin viikon aikana muuttunut vain entistä ahdistavammaksi. Pelottaa että minussa on jotain vakavaa vialla. Selkä on ollut tosi kipeä eikä tilannetta helpota se että nyt on aikaa pohtia ja analysoida kaikkia kolotuksia ja googlettaa. Jatkuva negatiivinen uutisointi, epävarmuus kaikesta tulevasta sekä stressi työasioista tuovat toki omansa tähän oloon.

Nyt on tärkeintä hoidattaa itseään. Olen menossa tällä viikolla magneettikuvaan selän takia sekä laajoihin verikokeisiin. Nämä maksavat helvetisti, mutta oman mielenrauhani vuoksi sen nyt kuitenkin teen. En tunnu pääseväni asiasta muuten eteenpäin. Kärsin alkuvuodesta samanlaisista oireista ja olin menossa oma kustanteisesti lisätutkimuksiin, mutta jouduin ne perumaan työesteen vuoksi ja sitten ne vain jäi (ja olokin parani jostain syystä).

Kätken nämä pelkotilat sisälleni ja elelen omista päänsisäisistä peloista huolimatta normaalia elämää. Mitä enemmän aktiviteettiä sitä vähemmän kerkeän pohtia asioita. Vähempi pohdinta on toki hyväksi, mutta en voi vain juosta pakoon tätä oloa.

Lopuksi positiivista asioita menneestä viikosta. Vatsa ei ole vaivannut lainkaan ja paino on pudonnut 1,3kg. Pää ei ole särkenyt viikon aikana ja pinnani on ehkä astetta pidempi. Sokerin syömättömyys on ollut yllättävän helppoa. Olen syönyt tasaisesti pitkin päivää 4-5krt pieniä annoksia. Olen käynyt lenkillä melkein joka päivä ja lenkkeilyn huomaan vaikuttavan mieleenkin positiivisesti.

Tulevan viikon jatkan samanlaisella ruokavaliolla vapusta huolimatta. Pyrin myös lisäämään sosiaalisia kontakteja, jotka auttavat edistämään mielen hyvinvointia.

Tulehdusta ehkäisevä ruokavalio kokeilu

Seuraava postaus ei tule sisältämään yhtään mitään mikä liittyisi sijoittamiseen tai säästämiseen. Ostikon mukaisesti se liittyy tulehdusta ehkäisevään ruokavalioon. Kirjoitin viime viikolla postiviisista asioista Korona-aikana. Tässä postauksessa sivusin uutta projektiani, jonka olen niemennyt: "Elämäni kunnossa 40-vuotiaana". Tähän maagiseen 40 ikävuoden rajapyykkiin on itselläni matkaa reilut 2,5 vuotta. (Tunnen itseni tavallaan paljon nuoremmaksi kuin melkein 40-vuotiaaksi).

Projekti koostuu monista eri osa-alueista, joiden sisällä on pienempiä osa-alueita. Projekti muotoutuu varmasti kokoajan edetessään, mutta jonkinlaista runkoa olen tehtyn. Koko idea on lähtenyt siitä, että olen voinut jo pitkää omasta mielestä huonosti. Tästä aiheesta olen blogissakin kirjottanut usein aiemminkin. Olen väsynyt, kehoni on raskas, olen lihonnut, en jaksa innostua mistään, elän hirvessä stressissä ja paineessa kokoajan, liikun aivan liian vähän, syön surkeasti, kärsin mystisistä kivuista selässä, rintakehällä ja vatsan alueella, sydämen tykytyksestä sekä hengen ahdistuksesta. Kirjoitin tammikuussa asiasta, vähän aikaa tilanne oli parempi terveydentilani, työni ja stressin osalta. Mutta hyvin nopeasti tein taas 5 päiväisiä työviikkoja ja viimeiset kolme viikkoa selkäni on vaivannut todella paljon, säteillyt kipua rintakehään sekä vatsaan. Ainut mikä on muuttunut niin silloin painonnousu oli 15kg, nyt se on 17kg, eli ei mikään positiivinen asia. Korona-aikana olen ehtinyt liikkumaan paljon enemmän, mikä on toki hyvä asia.

Olen pohtinut sitä, että jos olen ainakin viimeiset 2-3 vuotta tuhonut systemaattisesti omaa terveyttäni, hyvinvointiani sekä elämän iloani ei niiden palauttaminenkaan voi tapahtua hetkessä. Olen monesti rinnastanut onnellisuuteni ja hyvinvointini painooni ja siis rinnasta edelleen. Olen kuitenkin oivaltanut ettei se ole ainut mittari. Toki terveyden kannalta on tärkeä olla normaalipainoinen, mutta onnellisuuden kannalta tuskin on merkitystä olenko painoindeksiltä normaalipainon ylä- vai alarajalla. Olen niinäkin hetkinä kun olen oikesti ollut hyvässä kunnossa aina ajatellut, että minun pitäisi olla laihempi enkä ole koskaan ollut tyytyväinen itseeni. Koronan vuoksi ollaan perheen kanssa katsottu paljon vanhoja valokuvia, monista 5-7 vuoden takaisista kuvista voin nyt todeta olleeni tosi hyvinvoivan näköinen ja laiha, mutta kuvien ottohetkellä olen ajatellut olevani lihava. Painonpudotus ei siis yksinään ole osa projektia vaan oppia olemaan tyytyväinen itseeni. Toki projektin yksi osa on painon pudotus. 15-17kg painonpudotus 2,5 vuodessa tarkoittaa 0,115-130g painonpudotusta viikossa tai noin 0,5kg kuukaudessa. Tämä on siis yksi tavoite pudota painoa 0,5kg/kuukaudessa.

Uskon, että näin pienellä painonpudotustavoitteella on mahdollisuus oppia kokonaan uusi elämäntapa ja ensisijaisesti syömään siten, että voin hyvin. Olen kuunnellut Maria Boreliuksen äänikirjat, jotka käsittelevät tulehdusta ehkäisevää ruokavaliota ja elämää. Nämä kirjat ovat osaltaan innostaneet itseni myös tähän projektiin. Melkein jokainen lause mitä kirjassa on, tuntuvat minusta uskottavilta. Ja vitsi miten hyvältä Maria Borelius näyttää täyttääkseen tänä vuonna 60 vuotta!!!!

Ihmisen hyvinvointiin vaikuttavat ruokavalion ja liikunnan lisäksi myös stressi sekä mielekäs tekeminen. Ruokavaliolla on hirmuisen iso merkitys kaikessa kokonaisuudessa, jonka vaikutuksen huomaa nykyään itsekin. Illalla rasvaista ruoka syötyäni herään seuraavana aamuna kuin krapulassa. Sokerin vaikutusta en huomaan, koska syön sitä niin paljon ja joka päivä. Sokeriherkut etenkin irtokarkit ovat keinoni palkita itseni raskaasta päivästä. Sokeri on kuitenkin yksi pahimpia elimisön tulehdustilan ylläpitäjiä (ei siis ihme, että oma oloni on niin väsynyt, nuutunut ja iloton). Viikonlopun aikana päätin, että kokeilen seuraavat kolme viikkoa tulehdusta ehkäisevää ruokavaliota ja katsotaan huomaanko mitään eroa olemuksessani. Projektini tavoitteena on löytää itselleni sellainen ruokavalio, jota pystyn noudatamaan, joka pitää minut elinvoimaisena, terveenä ja iloisena.

Ruokavalioni noudattaa seuraavat kolme viikkoa seuraavia sääntöjä:
* paljon marjoja, hedelmiä ja vihanneksia
* vain vaaleaa lihaa/pääasiassa kalaa tai kasviperäisiä proteiinin lähteitä
* ei sokeria
* hyvin vähän gluteiinia sisältäviä ruokia
* ei alkoholia, virvoitusjuomia, vissyjä vaan juomana vesi, kahvi tai tee
* joka päivä pähkinöitä, siemeniä ja/tai manteleita
* käytän vain kasviöljyjä (oliivi- tai kookosöljyä)
* maitotuotteina ainoastaan maustamaton jogurtti ja raejuusto (maitorahkaa voisin muuten syödä, mutta vatsani ei siedä maitorahkaa lainkaan)

Itselleni iso asia tässä on se, etten ole koskaan pystynyt pitämään mitään ennalta suunniteltua ruokavaliota yllä kolmea viikkoa. Pisin aika jossain selkäsesti suunnitellussa ruokavaliossa on ollut ehkä kaksi viikkoa. Minulle ei sovi mikään tarkkarajainen ruokavalio oikeasti. Enkä sellaista edes halua. Elämäntapamuutoksessa ei ole tarpeenkaan jatkuvasti noudattaa mitään varsinaista ruokavaliota vaan löytää ruokavalio, jonka avulla voi hyvin, pysyy normaalipainossa ja voi nauttia välillä herkuistakin. Tämän kokeilun tarkoituksena on havaita mahdollinen ero omassa olossa ja siksi lähden tiukalla ruokavaliolla liikkeelle ja toivon, että jaksan tätä sen kolme viikkoa noudattaa. Kolmen viikon aikana mietin miten jatkan.