Yhteenveto vuodesta 2022

 Minulla oli asetettuna viime vuodelle tosi kovat tavoitteet ja tiesin jo etukäteen etten tule mitenkään saavuttamaan sijoitusvarallisuuden kasvun tavoitetta. Kasvua on hidastanut merkittävästi myös osakkaiden ja rahastojen kurssien sukeltaminen. Edellisessä postauksessa totesinkin vuoden 2022 olleen haastava itselleni ja koko maailmalle. Motivaatio sijoittamiseen ja säästämiseen on ollut hukassa, oikeastaan ole ollut edelleen hukassa koko itseni kanssa. Tuntuu, että junnaan itseni ja elämäni kanssa vain paikoillaan,  vuodesta toiseen. Tiedostan olevani monelta osin tyytymätön ja väsynyt, mutta en pysty tekemään ratkaisuja joilla saisin muutosta aikaan. Tiedostan myös olevani tietyiltä osin todella onnekas ja elämäni olevan erittäin hyvää. Se ei kuitenkaan vastaa sitä ihanne elämää, jota toivoisin sen olevan, tyytymättömin olen itseeni ja siihen ettei minulla ole henkilökohtaisesti sellaista sisältöä elämässä, josta tunnun innostuvani äärettömästi mitä oli vielä joitakin vuosi sitten. 

Kuva Pixabaystä

Tarkastellaan nyt kuitenkin viime vuoden tavoitteet ja miten niissä onnistuin

 Vuoden 2022 tavoitteet

- sijoitusvarallisuus vähintään 160 000€  varallisuus 31.12.22  116830,63€, tavoitteesta jäin 43169.37€. Varallisuus kuitenkin kasvanut vuodessa 28190,64€  

- 15 000€ uutta pääomaa sijoituksiin  uutta pääomaa sijoituksiin laitettu 15175,31€

- kahden uuden sijoitusasunnon ostot   sijoitusasuntoja ostettu 1 kpl 

- Pääomatulot nettona vähintään 2000€ pääomatulot nettona 1442,10€

- Opettelen vihdoin löytämään elämänrytmin ja -tavan, joka oikeasti sopii minulle pieni askel otettu tähän suuntaan, tehty muutoksia työelämässä, jotka mahdollistavat enemmän vapaa-aikaa ja vähemmän stressiä

Kuten huomata saattaa tavoitteet jäivät kaikki toteutumatta sijoituksiin laitettua pääomaa lukuun ottamatta. Sijoitusasuntoja olisi varmasti ollut mahdollista ostaa enemmän kuin yksi, mutta maailmantilanteen vuoksi en sellaista edes täydellä aktiivisuudella hakenut. Päätinkin vähän aikaan seurailla mitä asuntomarkkinoilla tulee tapahtumaan ja katsoa tilannetta uudelleen keväällä. Pääomatulot eivät saavuttaneet tavoitetta, vaikka osinkoja maksavia yhtiöitä ostin salkkuun lisää. Elämänrytmiin ja -tapaan liittyen tein muutoksia työelämässä loppuvuonna. Siirryin töihin, jossa palkka on pienempi, mutta vaatimukset, stressi ja sitovuus myös pienempää. Työnvaihdos tulee todennäköisesti vaikuttamaan siihen, että jaksan tehdä muutakin ja tilaa myös uusille ideoille ja itseni kehittämiselle tulee ihan eri tavalla. Tämän vaikutukset tulevat näkyviin vasta myöhemmin, koska muutos osui niin loppuvuoteen ettei siitä pysty vielä sanomaan mitään. 

Vuodella 2023 olen asettanut muutamia konkreettisia tavoitteita, mutta pääsääntöisesti olen tehnyt tavoitteet seuraavalle viidelle vuodella. Tämä vuosi on osoittanut sen, että tilanne maailmalla voi olla sellainen ettei tavoitteita ole edes järkevää yrittää saavuttaa vain tavoitteen saavuttamisen takia. Tarkoitan tällä sitä, että olisin ostanut sijoitusasunnon vaikka sopivaa ei osu kohdalle tai lähtenyt isojen riskien kautta väkisin hakemaan varallisuuden kasvua. Pidemmän aikavälin tavoitteet mahdollistavat sen, että vuodesta riippuen voin tehdä niiden eteen enemmän tai vähemmän, mutta pitkällä aikavälillä lopputulos on sama. Nämä tavoitteet kerron seuraavassa postauksessa. Blogin osalta pyrin päivittämään tätä nyt aktiivisesti, koska havahduin myös siihen, että päivittäessäni blogia aktiivisesti olin myös motivoituneempi säästämään ja sijoittamaan. Vuonna 2022 kulutus on ollut itselläni taas välillä rajatonta, koska en ole seurannut sitä lainkaan. Myös tähän on tulossa muutosta ja alan seuraamaan menoja uudelleen. Sitä en tiedä jaanko niitä blogissa, mutta itseni takia alan sitä tehdä taas. Olen myös pohtinut helpompia/suositumpia julkaisukanavia. Oman motivaation ylläpitämiseen on nyt tehtävä vähän ryhtiliikkeitä.

Marraskuun tavaroiden karsimistavoite

Olen blogissa kirjoittanut useasti tavara-ahdistuksesta sekä tavaroiden karsimisesta. Blogin aloittamisen jälkeen olen vähentänyt merkittävästi tavaroiden ostamista sekä karsinut turhia tavaroita pois. Näistä huolimatta tuntuu, että tavaraa ja roinaa riittää. Omassa haavekuplassani koti olisi aina siisti ja jokaisella tavaralla olisi oma paikkansa. Silloin kun tavaraa on vähemmän on helpompi pitää koti siistinä. Levällään olevat tavarat on helppo siistiä pois, kun niillä on selvä paikka. Myös lasten on helpompi siivota jos he tietävät mihin mikäkin tavara kuuluu. 

Nautin siististä kodista ja toivoisin kodin olevan aina siinä kunnossa, että saisin sen puolessa tunnissa näyttämään tosi siistiltä. Helposti pöydille kertyy tavarakasoja, kenkä- ja vaatekaappien ovat eivät mahdu kiinni, koska liian pieneen tilaan on tungettu liian paljon tavaraa. Keittiön kaapit ja laatikot pitää avata varovasti etteivät jumitu tavaroista tai päälle putoa jotain. Pientä tavaraa kuten kyniä, nappeja, neppejä, pinnejä, lamppuja, pikku leluja, koruja ym. tulee vastaan joka paikassa. Ja kodinhoitohuone näyttää enemmänkin varastolta. 

Tästä johtuen olen taas ajatellut ottaa hurjan tavoitteen karsia tuhat tavaraa marraskuussa eli noin 34 tavaraa päivässä. Pääasiassa annan tavaroita pois tai vien kierrätykseen. Toki jotain tavaraa päätyy väistämättä kaatopaikalle. Välillä olen jopa ajatellut, että tyhjennän kotoa yhden huoneen kerrallaan ihan kokonaan ja käyn jokaisen tavaran läpi. Palauttaisin paikoilleen ne tavarat, joita olen käyttänyt viime aikoina, osan karsisin suoraan pois ja ne mistä olen epävarma pakkaisin pahvilaatikoihin. Mikäli pahvilaatikossa olevia tavaroita ei ole tarvittu 6kk:n veisin ne suoraan kierrätykseen avaamatta niitä enää. Toki tässä pitäisi huomioida ne välttämättömät tavarat, joita tarvitaan harvemmin kuin 6kk:n välein. Sesonkivaatteista voisi ajatella siten, että jos et ole käyttänyt niitä kahtena edellisenä sesonkina, et niitä ehkä käytä kolmatenakaan. 

Marraskuussa en tällaista huonekohtaista karsintaa kerkeä mitenkään tekemään, koska taustalla pyörii myös sijoitusasunnon remontti. Kevään aikana tällaista voisi pikku hiljaa lähteä tekemään, aloittaen kylpyhuoneesta ja vessasta. Lähivuosina, viimeistään siinä vaiheessa, kun ensimmäinen lapsi muuttaa pois kotoa, on tarkoitus mahtua ainakin puolet pienempään asuntoon. Puolet pienempi asunto = puolet vähemmän tavaraa. 

Miten meni ruokavaliokokeilu

Reilu kolme viikkoa sitten kirjoitin tulehdusta ehkäisevästä ruokavaliokokeilusta. Ensimmäinen viikko ruokavaliolla sujui vaikka olin tosi ahdistunut tällä viikolla. Tunsin oloni joka tavalla tosi kipeäksi. Olen kärsinyt mystisistä terveyshuolista puolisen vuotta ja niitä on tutkittu, mutta mitään syytä ei ole löytynyt. Laajoissa verikokeissa eikä magneettikuvissakaan ollut mitään. Olen siis alkanut vahvasti usko, että kyseessä on pitkittyneen stressin aiheuttamat oireet yhdistettynä huonoon ruokavalioon ja liian vähäiseen liikkumiseen.

Tulehdusta ehkäisevän ruokavalion noudattaminen sujui hyvin vappuun saakka mutta kyläilyn seurauksena sorruin kuohuviiniin, karkkiin, sipseihin ja nakkeihin. On tosi hankala sosiaalisissa tilanteissa olla syömättä sitä mitä muut syövät. No, tästähän se sitten repesi ja sen jälkeen olen palannut omaan normaaliin ruokavalioon eli karkin syöntiin. Muuten olen tehnyt ruuan suhteen parempia valintoja, en esimerkiksi ole syönyt leipää sekä syönyt marjoja ja hedelmiä normaalia enemmän. Painon osalta kuitenkin ensimmäisen viikon aikana lähteneet 1.3kg tulivat takaisin. Olen sokerin suhteen vähän kuin alkoholisti, en pysty kohtuuteen, enkä saa sitä poikki. Kun syön yhden päivän karkkia tarvitsen sitä myös seuraavana ja seuraavana.

Puolentoista viikon sokerittoman ja muutenkin paremman ruokavalion aikana ehdin kuitenkin havaita, ettei minulla ollut päänsärkyä yhtenäkään päivänä. Aamuisin herätessä olo ei ollut tunkkainen ja tukkoinen vaan selvästi freesimpi. Enkä ollut aamulla pahalla tuulella. Oloni oli kuitenkin aina iltaa kohden enemmän ja enemmän ahdistunut (jota ei varmasti kukaan ulkopuolinen huomannut vaan kävin pään sisällä kokoajan taistelua itseni kanssa). Vuosien saatossa karkin syönnistä on tullut itselleni keino iltaisin rentouttaa ja palkita itseni raskaasta päivästä. Toisilla tämä vastaava voisi olla alkoholi, mikä mielestäni selvästi pahempi vaihtoehto. Jäinkin miettimään, että saattoiko ahdistukseni yhtenä syynä olla se, ettei minulla ollutkaan enää keinoja päästää irti työpäivästä ja rentoutua. Karkin syönnin uudelleen aloittamisen myötä en ole ollut ahdistunut. Voi toki olla ettei nämä liity mitenkään toisiinsa, mutta pakkohan tätä on pohtia jos tavoitteeni on olla elämäni parhaassa kunnossa 40-vuotiaana niin psyykkisesti, ammatillisesti, sosiaalisesti, taloudellisesti kuin fyysisestikin. Fyysisesti parasta hyvinvointia en voi saavuttaa mikäli syön karkkia joka päivä sen takia tähän on keksittävä jokin kultainen keskitie.

Olen yhä enemmän vakuuttunut siitä, että minun täytyy edetä pienin askelin. Minulla on 2,5 vuotta aikaa saavuttaa fyysiset tavoitteeni. Pienillä valinnoilla tässäkin pääsee eteenpäin. Ihan samalla tavalla kuin tässä sijoittamisessakin. Nyt on hyvä katsoa taaksepäin miten vaikea vielä kaksi vuotta sitten minun oli tosi vaikea olla tekemättä kaikkia turhia ostoksia. Kuukausimenot olivat helposti ja jatkuvasti yli 4000€, luottokorttikin vinkui kokoajan ja sijoitin 150€/kk rahastoihin. Tilanne on kahdessa vuodessa mennyt huimasti eteenpäin ja olen saanut sijoitettu valtavasti rahaa. Tuohon aikaan tulonkin olivat ainakin 1000€ isommat kuin nyt, mutta rahaa riittää siltin. Nykyään en osta mitään extempore vaan harkitsen ostoja. Aiemmin jos tililleni jäi rahaa tuhlasin kaiken heti, mutta nyt tuntuu pahalta siirtää säästöistä 50€:kin pois. Yhtälailla voin opetella pikku hiljaa uuden itselleni paremman ruokavalion ja elämäntavan sekä keinon rentoutua ja löytää nautintoa. On hullua ajatella, että kaikki löytyy heti vaan itselle pitää olla armollinen, välillä voi eksyä matkalla pahasti ja sitten taas löytää uuden suunnan. Joka päivä on mahdollisuus elää vähän paremmin!

Ensimmäinen viikko tulehdusta ehkäisevällä ruokavaliolla.

Ensimmäinen viikko ruokavaliota takana. Oma oloni on kuitenkin viikon aikana muuttunut vain entistä ahdistavammaksi. Pelottaa että minussa on jotain vakavaa vialla. Selkä on ollut tosi kipeä eikä tilannetta helpota se että nyt on aikaa pohtia ja analysoida kaikkia kolotuksia ja googlettaa. Jatkuva negatiivinen uutisointi, epävarmuus kaikesta tulevasta sekä stressi työasioista tuovat toki omansa tähän oloon.

Nyt on tärkeintä hoidattaa itseään. Olen menossa tällä viikolla magneettikuvaan selän takia sekä laajoihin verikokeisiin. Nämä maksavat helvetisti, mutta oman mielenrauhani vuoksi sen nyt kuitenkin teen. En tunnu pääseväni asiasta muuten eteenpäin. Kärsin alkuvuodesta samanlaisista oireista ja olin menossa oma kustanteisesti lisätutkimuksiin, mutta jouduin ne perumaan työesteen vuoksi ja sitten ne vain jäi (ja olokin parani jostain syystä).

Kätken nämä pelkotilat sisälleni ja elelen omista päänsisäisistä peloista huolimatta normaalia elämää. Mitä enemmän aktiviteettiä sitä vähemmän kerkeän pohtia asioita. Vähempi pohdinta on toki hyväksi, mutta en voi vain juosta pakoon tätä oloa.

Lopuksi positiivista asioita menneestä viikosta. Vatsa ei ole vaivannut lainkaan ja paino on pudonnut 1,3kg. Pää ei ole särkenyt viikon aikana ja pinnani on ehkä astetta pidempi. Sokerin syömättömyys on ollut yllättävän helppoa. Olen syönyt tasaisesti pitkin päivää 4-5krt pieniä annoksia. Olen käynyt lenkillä melkein joka päivä ja lenkkeilyn huomaan vaikuttavan mieleenkin positiivisesti.

Tulevan viikon jatkan samanlaisella ruokavaliolla vapusta huolimatta. Pyrin myös lisäämään sosiaalisia kontakteja, jotka auttavat edistämään mielen hyvinvointia.

Viisi positiivista asiaa koronakaranteenista

Koronakaranteeni on ollut itselleni henkisesti vaikeaa. Tai ehkä ei pitäisi puhua karanteenista, koska varsinaisessa karanteenissa en ole ollut, mutta yrittänyt vältellä kaikkea ylimääräistä kanssakäymistä ym. mitä nyt ohjeistettu. Henkinen vaikeus on läsnä itsellä kokoajan, joten päätin etsiä positiivisia asioita. Sellaisia positiivisia asioita, jotka voin todella allekirjoittaa. Jotkut voivat hehkuttaa sitä että ihanaa aikaa yhdessä perheen kanssa. Itse taas koen, että tämä ollut tosi raskasta kun normaalisti super paljon liikkuvat lapset ovat vain kotona. Siksi esim. yhteinen aika perheen kanssa ei ole listallani, vaikka tavallaan se on ollut kivaakin.


1. Jatkuva kiireen tunne on hävinnyt
Nyt kun kaikki harrastukset ja muut vapaa-ajan riennot ovat tauolla on kalentereihin vapautunut tilaa ihan tolkuttomasti. En ole viime viikkoina joutunut säntäilemään paikasta toiseen peläten kokoajan, että olen myöhässä.

2. Aikaa tehdä asioita, joita ei aiemmin ollut
Kun kotona joutuu tai saa, miten sen nyt haluaa ilmaista, viettää huomattavasti enemmän aikaa, on ollut aikaa tehdä asioita, joita ei olisi muuten ehtinyt. Olen siivoskellut kaappeja ja järjestänyt papereita. Aikaa on jäänyt jopa ihan vain olemiselle; olen maannut sängyssä ja kuunnellut äänikirjoja. Olen liikkunut lähes päivittäin.

3. Rahaa menee vähemmän
Ainut mihin rahaa menee tällä hetkellä asumiseen liittyvien kulujen lisäksi on ruokakauppa. Ruokakauppaankin huomattavasti vähemmän, koska käyn kaupassa 1krt/vko ja suunnittelen koko viikon ruokaostokset. Bensaa ei kulu samassa määrin, kun kokoajan ei tarvitse mennä johonkin. Mitään heräteostoksia ei tule, kun ei pysty käymään missään. Tällä hetkellä voi harrastaa vain ilmaisia aktiviteettejä, kun ei voi tylsänä hetkenä lähteä hoploppiin, uimahalliin, elokuviin tai mihinkään muualle. Vaatteiden osto ei ole olennaista, koska ei ole mitään menoja, joihin tarvitsisi uusia vaatteita. Toivon mukaan tästä jää jotain päälle vielä koronan helpottaessakin. Esimerkiksi kerran viikossa ruokakaupassa käyminen sekä se ettei jokaisena tylsänä hetkenä lähde tuhlaamaan rahaa.

4. Huomaa miten tärkeää sosiaaliset kontaktit ovat
Ystäviä ei ole ollut mahdollista nähdä, sukulaisia ei ole ollut mahdollista nähdä. Harrastuskontaktit puuttuvat. Työpaikalta suurin osa ihmisistä on etätöissä, kasvokkaiset palaverit on peruttu. Nyt huomaa miten tärkeitä nämä kohtaamiset ovat. Tavallisessa arjessa ei juurikaan ole aikaa tavata ystäviä tai sukulaisia, mutta nyt kun lähes kaikki ihmiskontaktit ovat ihan minimissä huomaa sen vaikutuksen mielialaan. Puhelut tai videoyhteydet eivät korjaa tilannetta, ehkä vain paikkaavat vähän.

5. Mahdollisuus tehdä uusia oivalluksia omasta elämästä
Oivallusten tekeminen omasta elämästäni on ollut aktivisena siitä saakka kun olen tämän blogin aloittanut. Aloitin blogin ja sijoittamisen täyttämään jotain tyhjyyttä sisälläni kuvitellen, että onni löytyy rahasta. Toki sijoitusvarallisuuden kasvu on aiheuttanut onnentunteita, mutta todellista onnea sieltä ei löydy. Kuvittelin, että tilanne, jossa olisin niin varakas että voisin tehdä mitä huvittaa toisi onnen. Vaikka en ole tätä tilaa lähellekään saavuttanut olen tajunnut ettei se ole avain onneen. Nyt kun olen viettänyt aikaa selvästi enemmän kotona tajuan, että nautin myös töiden tekemisestä. Oma työni on vain henkisesti niin kuormittavaa ja stressaavaa, että se on vuosien saatossa ajanut minut tilaan jossa en pysty rentoutumaan hetkeksikään. Kehoni eikä mieleni eivät enää jaksa tässä oravanpyörässä mukana. Tämän olen havainnut nyt, kun on ollut pakko pysähtyä. Tila ei ole tullut hetkessä, joten on väärin kuvitella, että se myöskään muuttuu hetkessä. Olenkin tehnyt pitkän ajan suunnitelmaa oman hyvinvointini eteenpäin viemiseksi ihan samalla tavalla kuin minulla on suunnitelma sijoitusvarallisuuden kartuttamisesta. Olen nimennyt koko projektin "Elämäni kunnossa 40-vuotiaana". Projekti pitää sisällään monia eri osa-alueita, joita kaikkia en ole varmasti vielä tajunnut, mutta sillä ei ole väliä, koska tämä projekti elää varmasti sen mukaan kun etenee.

Nykytilanteeni

Kirjoitan nyt postauksen nykytilanteestani ennen kuin kirjoitan tavoitteistani vuodelle 2020. Nykytilanteeni kun tavallaan vaikuttaa myös sijoitustavoitteisiinkiin.

Joulukuu oli ensimmäinen kuukausi selvästi pienemmillä ansioilla, mutta neljän päivän työviikolla. Olen koko syksyn ja erityisesti joulukuussa kärsinyt hyvin mystisistä terveysongelmista; kivuista ja säryistä selässä, rintakehällä, sydämen tykytyksestä, vatsavaivoista ja hengen ahdistuksesta. Niitä on tutkittu eikä mitään varsinaista syytä ole löydetty. En tiedä ovatko nämä oireita suurimman stressin purkautumisesta vai jostain vakavammasta. Terveyskeskus lääkärissä tuntuu ettei asiaa oteta vakavasti, jonka vuoksi teetän yksityislääkärissä tutkimukset kokonaan itse kustantaen loppuun oman mielenrauhani vuoksi. Itseä on ensimmäistä kertaa pelottanut oman terveyden menettäminen ihan oikeasti. Olen ollut itselleni vihainen miksi en ole pitänyt itsestäni parempaa huolta ja olen pelännyt että olen tuhonnut oman terveyteni omalla toiminnallani.

Olen ollut ainakin viimeiset reilut kaksi vuotta sellaisessa stressi- ja kuormitustilassa että varmasti moni ei olisi jaksanut tällaista arkea pyörittää. Olen tehnyt liian raskasta työtä, liian paljon. Olen syönyt äärimmäisen huonosti ja liikkunut äärimmäisen vähän. Olen lihonut 15kg kahden vuoden aikana. Stressi- ja kuormitustilastani olen tässä blogissa kirjoittanut aikaisemminkin sekä siitä, että olen pahasti tuuliajolla sen suhteen mitä elämässäni haluan. Olen tehnyt sekä palkkatyötä, että toiminut yrittäjänä. Välillä olen ajatellut, että luovun palkkatyöstä ja teen töitä vain yrittäjän ja toisinpäin. Loppu vuonna olen kuitenkin tehnyt pääasiassa laskutettavaa työtä ja samoin alkaa ainakin alkuvuosi.

Erityisesti omien terveyshaasteiden vuoksi olen päättänyt, että asioiden on muututtava. Muututtava silläkin tosi asialla, että sijoitusvarallisuuden kasvattamisen vauhti tulee pienenemään huomattavasti. En ole valmis palaamaan arkeen, jossa olen töissä arkisin 8-17 vaan haluan vapautta. Vapautta pitää huolta itsestäni. Tulenkin ainakin alkuvuonna tekemään töitä vain sen verran, että saan rahat pakollisiin menoihin. Tämä vaatii toimista yrittäjänä, mutta uskon saavani haalittua sen verran töitä kasaan ettei tarvitse mennä säästöihin kajoamaan. Itse ole kuitenkin siinä mielessä onnellisessa asemassa, että työskentelen alalla missä töitä on tarjolla ja uusi työpaikka on mahdollista saada todella helposti. Eli mitään riskiä tässä en ole ottamassa.

Olen ajatellut, että nyt on tärkeämpi keskittyä menojen alentamiseen ja sitä kautta sijoittamisen mahdollistamiseen sekä merkityksellisten asioiden löytymiseen elämässä. Tämä todennäköisesti tarkoittaa sitä etten tule saavuttamaan aiemmin asettamia tavoitteita sijoisvarallisuuden kasvusta. Tosin tavoitteet olivat jo ennen tätä muutostakin niin suuret ettei ne ehkä olisi täyttyneet vaikka töiden osalta olisin jatkanut samalla tavalla.

Minimalismipeli

Joulukuun kunniaksi aloitan tänään tosiaan minimalismipelin eli karsin päivän mukaisen määrän tavaraa koko joulukuun,  1.päivänä yhden tavaran 2.päivänä kaksi tavaraa jne. Tosin olen ajatellut itse päättää minkä määrän tavaraa karsin minäkin päivänä, mutta niin että jokaisen päivän tulen joulukuun aikana käyttämään. Todennäköisesti päivät 1, 2 ja 3 tulen säästämään joulunpyhiksi.

Olen aikaisemmin karsinut tavaraa, mutta tuntuu ettei tämä urakka tule koskaan valmiiksi. Marraskuussa mulla oli  kirppispaikka. Tuntuu, että vanhasta tavarasta eroon pääseminen on aika työlästä eikä kirpputorillakaan kauppa käy enää niin kuin joskus. Kaikilla ihmisillä taitaa olla nurkat täynnä tavaraa. Olen paljon käyttänyt aikaa tavaroiden myymiseen myös esim. Torissa, koska en raaski vaan antaa joitakin merkkivaatteita pois. Kauppa ei kuitenkaan aina niin kovin aktiivisesti käy ja tavaroiden postittaminen ja kaupoista sopiminen ja kaikki muut vievät paljon aikaa. Firmoihin johon merkkivaatteet vaan merkkivaatteet myytäväksi ovat mielestäni ottaneet kovat provisiot myynnistä ja siksi en ole niitä käyttänyt. Näillä käytössä olleilla systeemillä  tavaran karsiminen on tosi hidasta.

Nyt olen ajatellut lähettää kaikki merkkivaatteet joita en käytä myytäväksi ja niistä tulee sitten rahaa kuinka paljon tulee. Ei niistä rahaa tulee nytkään kun vievät turhaa tilaa kaapissa. Eikä oma aika kulu niitä myyntiin laittaessa eikä eteenpäin välittäessä.

Monen tavaran osalta helppo ratkaisu olisi vain heittää ne roskikseen. Omalla kohdalla periaatteeni on laittaa kiertoon kaikki käyttökelpoiset tavarat. Olen huomannut karsimisen helpottuvan kokoajan, koska en ole kaivannut vielä tähän mennessä ensimmäistäkään karsimaani tavaraa. En saa oikeasti mitään iloa tavaroista, päinvastoin ne ovat alkaneet ahdistaa. Olen monesti miettinyt, että miksi on tullut hankittua niin paljon kaikkea ja kuinka suuri sijoitusvarallisuus mulla voisi olla jos olisin oppinut harkitsemaan rahankäyttöäni jo kymmenen vuotta sitten. Menneeseen ei voi palata, mutta tulevaisuutta voi muuttaa. Sen takia nyt tätä teenkin; karsin elämästäni pikku hiljaa, askel kerrallaan niitä asioita, jotka eivät ole minulle merkityksellisiä!

Mitä minä haluan!

Blogini lukijat ovat varmasti huomanneet, että minun on hankala löytää niitä asioita mitä haluaisin elämässäni tehdä. Uskon, että monella muullakin on tämä sama ongelma; on havainnut olevansa tyytymätön elämäänsä muttei oikein tiedä/ uskalla lähteä sitä muuttamaan. Olen itse kulkenut varmasti vuosia laput silmillä, suorittanut elämää ja haaveillut asioista, joista kuuluu haaveilla. Pohdin taannoin erään ystäväni kanssa olemmeko me hankkineet elämäämme asioita, joita kuuluu hankkia vai olemmeko me oikeasti hankkineet ja tehneet niitä asioita joita todella itse haluamme?

Hankitaan tavaraa tavaran perään oikeastaan miettimättä tarvitsenko minä tätä todella. Tavaraa on pakko hankkia, koska muillakin on.  Töitä tehdään rahan kiilto silmissä, unohtaen oma ja läheisten hyvinvoinnin. Työpaikka valitaan sen perusteella mistä saa kovinta taloudellista hyötyä eikä sen perusteella mikä olisi itselle parasta. Lapsia pitää kuskata harrastuksiin ja vanhempana osoittaa aktiivisuutta siellä. Pitää olla tietynlaiset merkkivaatteet ettei liiallisesti erotu porukasta. Ulkomaan lomamatkoja pitää tehdä vähintään kerran vuodessa, mielellään johonkin kadehdittavaan kohteeseen. Parisuhdetta pitää hoitaa ja jakaa rakkaudentäyteisiä kuvia instagramissa. Lapsia täytyy auttaa koulunkäynnissä, jotta saavat kiitettäviä sekä stipendejä ja hymypatsaita. Lisäksi päiväkoti- ja kouluarjessa pitää aktiivisesti osallistua kaikkiin tapaamisiin, vanhempainiltoihin, vanhempainyhdistyksen toimintaa sekä vapaa-ajan rientoihin. Hyviä ystäviä pitää tavata hyvän ruuan merkeissä säännöllisesti (ja muistaa näistäkin jakaa kuvia instaan). Urheilla pitää, että näyttää hyvältä, puhumattakaan kauneudenhoidosta! Kasvohoidossa pitää käydä ainakin vuoden aikojen vaihtuessa, jos ei ole kaikkein kalleinta naamarasvaa muuttuu naama rusinaksi alta aikayksikön.  Ei ihme, että elämä on alkanut kuormittaa ja päähän on alkanut hiipiä ajatus, halusinko tätä todella?

Itselleni on edelleen epäselvää mitä haluan, mutta sen jo tiedän etten tätä vastaavaa rumbaa ainakaan enää. Osaan sanoa, että haluan yksinkertaisempaa elämää, mutten osaa vielä täysin tarkkaan eritellä mitä se tarkoittaa. Yksinkertaisemman elämän saavuttaminen vaatii tietyistä asioista luopumista; turhista tavaroista, merkityksettömistä tapaamisista, taloudellisista kahleista ja paskasta työstä. Olen varmasti vuoden yrittänyt näitä asioita viedä eteenpäin ja etanan vauhtia ne ovat varmasti edenneetkin. Jokaisen risteyksen kohdalla tämä etana kuitenkin miettii mihin suuntaan se jatkaa matkaansa vai palaako kenties takaisin?

Kaikkein haastavinta on työasioiden ratkaiseminen. Rahaa tarvitaan nykyisillä kuluillani aika paljon, jonka takia työstäkin on saatava rahaa tietty määrä. Olin jo ratkaissut siirtyväni vuoden vaihteessa kevyempään työhön, josta saan palkkaa 1000-1200€/kk vähemmän kuin nyt ja laittavani yrittäjyyden tauolle. Nyt olen taas täysin empivässä tilassa; olen nauttinut siitä, että muutamana päivänä viikossa saan lähteä palaveriin/tapaamisiin myöhemmin aamulla ja suorittanut työpäiväni neljässä tunnissa kahdeksan tunnin sijaan. Jos menen kokonaan toiselle töihin, tällainen vapaus häipyy enkä pysty vaikuttamaan tuloihini kuten yrittäjänä pystyn. Yrittäjänä taas mietin kokoajan riittääkö tuloni? Itselläni on jo nyt sellainen olo, ettei uusi työpaikka ole sittenkään sitä mitä haluan, koska siitä puutuu se vapaus, jota elämääni kaipaan. Mietin myös sitä, että vähempi tuloja vie haavettani taloudellisesta riippumattomuudesta kauemmas.

Eli tekstin otsikosta huolimatta en edelleenkään oikein tiedä mitä minä haluan vaan edelleen käyn päänisisäistä taistelua työasioista. Se nyt onneksi on ainakin selvää, että nykyisestä talosta ollaan jollain aikataululla hankkiutumassa eroon, joka myös mahdollistaa miettimään raha-asioita uudelleen.

Pienin askelin kohti unelmia

Blogihiljaisuus johtuu kiireestä ja uudesta vapaa-ajan innostuksesta; talosuunnittelusta. Kyllä talosuunnittelusta. Olen kirjoittanut siitä aikaisemmin, että muuttamalla pienempään ja edullisempaan asuntoon voisin nopeuttaa sijoitusvarallisuuden kartuttamista huomattavasti tai vaihtoehtoisesti lisätä vapautta elämään. Aiemmin kirjoittamani uudiskohteen hylkäsin kokonaan, mutta sattumalta huomasin vapaana olevan omakotitalotontin, sopivan kokoisen, hintaisen ja sopivalta paikalta. Tein vähän laskelmia ja totesin, että tässä saattaisi olla mahdollisuus saada uusi omakotitalo jopa niin, että väliraha jää 50 000-20 000€ plussan puolelle.

Esittelin ideani miehelle; taloudellisesti ja ajankäytöllisesti olisi kannattavampaa myydä nykyinen talo pois ja rakennuttaa pienempi sekä halvempi talo. Hirveän suurta suostuttelua ei tarvinnut käydä ja mies tarttui syöttiin. Tontti on varattuna ja suunnittelua tehdään täysillä. Penniäkään rahaa ei mihinkään vielä laitettu (paitsi säästöön), koska vanha talo tarvitsisi myydä pois, mutta kauhistuin välittäjien palkkioista. Myyntiä ei ole siis aloitettu ja rakentamista ei aloiteta ennen kuin on myyty. Olen valmis asumaan, vaikka kaksiossa seuraavan vuoden, jos tämä nyt toteutuu.

Sijoituksiin laittamani rahat tulevat todennäköisesti nyt pienenemään, koska haluan säästää taloprojektia varten. Haluan pystyä maksamaan erilaisia "pieniä" muutaman tuhannen menoeriä suoraan eikä niin, että tarvitsisi koskea nykyisestä talosta saatuihin rahoihin tai lainarahaan. Tällä pystyn vaikuttamaan siihen, että mahdollisen talon valmistuttua asuntolainaa jää mahdollisimman vähän. Jos käy niin ettei taloa koskaan tule, voin myöhemmin sijoittaa säästämäni rahat vaikka sijoitusasuntoon.

Missään tapauksessa sijoittamista en kuitenkaan laita kokonaan tauolle ja tavoitteet pysyvät mielessä kokoajan. Puolet säästöön, puolet sijoitukseen on ajatus.

Niin ja mulle tarjottiin työtä, ihan mahtavilla työehdoilla ja palkkatoiveenikin olisin saanut läpi, mutta kieltäydyin. Joku voi ajatella, että olen hullu, kun kieltäydyin, mutta päätin etten halua sellaista vastuuta ja stressiä mitä kyseinen työ olisi itselleni tuonut. Aikaisemmin en ehkä olisi "uskaltanut" kieltäytyä, mutta nyt olen oppinut oman rajallisuuteni, enkä halua kuluttaa itseäni työssä loppuun. Olen kuitenkin löytänyt itselleni nyt uuden työn, jonka pitäisi olla kevyempää ja stressittömämpää kuin nykyinen työni mikä näkyy myös palkassa. Aloitan uudessa työssä todennäköisesti vuoden vaihteessa, jolloin tuloni tulevat tippumaan nykyisestä 1000-1200€. Toki tähän pudotukseen olen laskenut myös yritystoiminnasta saadut tulot, jonka tauolle laittamista olen myös suunnitellut alkuvuodesta eteenpäin.

En tiedä miksi kaikesta huolimatta mieleni on aika tyyni asioiden suhteen. Ehkä siksi, että vihdoin loppukesän ja tämän syksyn aikana olen saanut tehtyä ihan konkreettisia ratkaisuja siitä, mihin suuntaan haluan elämääni viedä.

Elätkö sen mukaan mikä on sinulle tärkeää?

Mieti hetki mitkä ovat kolme tärkeintä asiaa elämässäsi. 

Omat kolme tärkeintä asiaa ovat: 
1) perhe
2) terveys
3) ystävät

Mieti tämän jälkeen miten paljon käytät aikaa näille asioille.


Mitkä olisivat kolme tärkeintä asiaa jos valitsisit ne niihin uhraaman ajan perusteella?

Ajankäyttöni perusteella kolme tärkeintä asiaani olivat:
1) työ
2) uran luominen
3) rahan ansaitseminen

Nyt on kyllä joku aika pahasti pielessä. Eikö niille asioille elämässä pitäisi antaa aikaa, jotka ovat tärkeitä? Työn ja rahan ansaitsemisen paineessa olen itse päästänyt erityisesti terveyteni retuperälle enkä ehdi tavata ystäviäni lainkaan niin paljon kuin haluaisin. Arjen kiire ja ympäristön paine aiheuttavat sitä, että ihan huomaamatta livumme kauemmas niistä asioista, jotka oikeasti ovat tärkeitä. Itsemme ulkopuolelta meille asetetaan tavoitteita ja painetta omistaa enemmän, jonka vuoksi pitää ansaita enemmän. Kun pitää ansaita enemmän pitää tehdä töitä enemmän, jolloin annamme vähemmän aikaa oikeasti tärkeille asioille. Suoritamme elämää, emme elä sitä. 

Tämä on mielestäni nimenomaan se oravanpyörä, josta aina puhutaan. Pyörässä kun alkaa kulkemaan niin tunnetusti vauhti kiihtyy kokoajan. Vauhti kiihtyy siihen saakka kunnes koko pyörä hajoaa, ellei ymmärrä hypätä pois ennen sitä. Vauhdissa et kerkeä näkemään mitään tärkeää. 

Tärkeille asioille tilan raivaaminen vaatii muutosta. Meillä jokaisella on vuorokaudessa rajallinen määrä tunteja. On itsestä kiinni mihin nämä tunnit käyttää. On mahdotonta yrittää ympätä kalenteriin aikaa liikunnalle tai ystävien tapaamiselle, jos sellaista aikaa ei ole. Aika on raivattava jostain muusta. Monikaan meistä ei pysty vähentämään työntekoa, koska menomme ovat niin suuria. Itselläni on vähän sama tilanne. Jos kuukausimenot ovat jatkuvasti yli 3000€/kk niin sen verran myös pitäisi rahaa jostain tulla. Olen kuitenkin viime aikoina vakavissani laittanut vaakakuppiin sen, että asuminen pienemmässä talossa/asunnossa mahdollistaisi kokonaan asuntolainasta irtipääsemisen. Lainattomuus tiputtaisi asumismenoja ainakin 700€/kk, jolla voisi ostaa lisää vapaa-aikaa niille asioille, jotka ovat oikeasti tärkeitä. 

Tavoite on aika selvä, mutta toteutus vaatii aikaa.

Uusia suunnitelmia

Tein heinäkuun alussa pikaisen tilannepäivityksen, jossa lomaillessani olen selkeyttänyt ajatuksiani. Lomalla ajatukset ovat tulleet vain selkeämmiksi ja selkeämmiksi siitä, etten voi enää jatkaa näin. Olen ainakin viimeiset kaksi vuotta käynyt kokoajan ylikierroksilla erityisesti työn takia; olen tehnyt paljon töitä ja tienannut enemmän kuin koskaan. Silti olen onnettomampi ja voin huonommin kuin koskaan.

Menin myös viime viikolla tekemään sen virheen, että avoin kesken loman työsähköpostin. No, siellä oli sitten tietenkin tosi kurjaa postia. Alkoi ahdistamaan ihan hirveästi, mutta samalla se oli herätys siitä, että näin ei voi jatkua. Mulla on ihan liikaa töitä siihen nähden mitä ehdin työaikanani tekemään. Stressi tekemättömistä töistä viemää tosi paljon resursseja myös vapaa-ajastani ja ensimmäistä kertaa olen alkanut pelkäämään, että mitä jos jonain aamuna en jaksa nousta sängystä.

Kirjoitin viime joulukuussa muutamaan otteeseen (teksti tästä ja tästä) siitä, että irtisanoin itseni vakityöstä ja siirryin osa-aikaiseen työhön ja yrittäjyyden yhdistelmään. Kevään aikana osa-aikatyö on kuitenkin syönyt enemmän ja enemmän aikaa (toki korvausta vastaan) ja yrittäjyys siihen lisänä, niin olen saattanut tehdä töitä kuusikin päivää viikossa. Eli tilanne on ollut vielä raskaampi kuin loppuvuodesta. Alkuun olin toki tosi innostunut uudesta tilanteesta, mutta kevään mittaan tajusin olevani vieläkin pahemmassa umpikujassa. Lomalla olen kuitenkin viimein ymmärtänyt, että tälle täytyy tehdä piste.

Olen päättänyt hakea vähemmän stressaavaa työtä vaikkakin pienemmällä palkalla. Työtä, josta voin lähteä kotiin ja jättää työt odottamaan seuraavaa työpäivää. Yrittäjyys ei myöskään ole ajankohtaista, koska en selvästikään osaa rajata työmäärää.

Mitä tämä tarkoittaa sijoitusnäkökulmasta? Sitä, että asettamieni tavoitteiden saavuttaminen tulee todennäköisesti epäonnistumaan (olisivat tulleet varmaan muutenkin). Tuloni tulevat tippumaan noin 1000€/kk eli sen verran mitä olen nyt suunnilleen saanut sijoitettua kuukaudessa. Uskon kuitenkin vahvasti, että menoja pystyy karsimaan ja saan kaikesta huolimatta joitain satasia kuukaudessa sijoitukseen. Koen sijoitustavoitteiden olevan ainakin tällä hetkellä toissijaisia omaan hyvinvointiin ja terveyteeni nähden.

Olen pohtinut vaihtoehtoja paljon ja näen tämän tällä hetkellä ainoaksi. Olen valmis tiputtamaan elintasoa, jos sen sijaan voin saada itselleni paremman ja stressittömämmän olon. Olen ihan huomaamatta tipahtanut johonkin kilpavarusteluelintasoinflaatiokuiluun muun massan mukana ja nyt oikeasti tajunnut, ettei tämä ollutkaan se haave mikä meillä alkuun oli. On vaan hankittu lisää, isompaa kotia ja materiaa kun niin kuuluu tehdä. Siinä samassa on tarvinnut kasvattaa tuloja, mutta mikään rahamäärä ei oikeasti riitä koskaan, ellei ala ymmärtää mikä on välttämätöntä hankkia ja mikä kilpavarustelua.

Aikataulullisesti asiat alkavat muuttumaan syksyn aikana. Sopiva uusi työ täytyy löytyä ensin ja sitten voi muuttaa muun. Yrittäjänä en ota tällä hetkellä mitään työtä vastaan, koska sillä pystyn keventämään tilannetta heti. Harjoittelen nyt kulujen tiputtamista todella ja elokuulle olen tehnyt budjetin siitä miten paljon rahaa saa mennä mihinkin. Otan käyttöön Pennon, jolloin voin kokoajan seurata menojani suhteutettuna budjettiin.

Vielä jokin aika sitten ajattelin, että jos jaksan tätä seuraavat viisi vuotta, niin olisin saattanut saada rakennettua itselleni tilanteen, jossa voin tehdä töitä silloin kuin huvittaa. Nyt olen ajatellut, että jos jatkan tätä, viiden vuoden päästä olen todennäköisesti tilanteessa, etten edes pystyisi tekemään töitä. Mikään raha tai varallisuus ei korvaa omaa hyvinvointia ja terveyttä. Ehkä sijoitussuunnitelmani olisi hyvä tehdä uusiksi silmälläpitäen seuraavaa viittätoista vuotta eikä niin kuin moni muukin materiaalinen asia elämässäni; kaikki mulle heti periaatteella.

Pikainen tilannepäivitys

Hiljaiselosta huolimatta matka miljonääriksi ei ole päättynyt vaan olen lomaillut ja selkeytellyt ajatuksiani uuteen uskoon. Näistä ajatuksista tulossa lähiaikoina lisää kun saisin ne muotoiltua edes jossainmäärin ymmärrettävään tekstimuotoon. Kesäkuun menoja ja tulossa myös ihan lähipäivinä tiskiin ja ennakkoon tietona, että ne ovat ihan kamalaa katsottavaa.

Tässä muutamia asioita joita olen tehnyt viimeisen kolmeviikon aikana, jolloin en ole blogia päivittänyt:

- viettänyt hitaita aamuja
- urheillut
- nauttinut luonnossa olemisesta
- lukenut monta kirjaa
- ollut maailmalla
- mökkeillyt
- tehnyt suunnitelmia tulevaisuuteen
- selkeyttänyt sitä mitä minä haluan elämältä


On ollut oikeasti nautinnollista aikaa pitkästä aikaan.

Kymmenen asiaa joista nautin

Huomaan polkevani jotenkin paikallaan, yritän tehdä muutoksia elämään, jottei oloni olisi näin ahdistunut, mutta oikein mikään ei tunnu hyvältä. Yksi syy on tietenkin se, etten ole saanut tehtyä riittäviä muutoksia, mutta yksi syy on se, etten oikeastaan kunnolla edes tiedä mitä kohti menisin. Taloudellisesti olen saavuttanut viimeisen vuoden aikana asettamani tavoitteet, mutta muuten tuntuu etten saa otetta mistään. Taloudellisestikin haluaisin tulla toimeen huomattavasti pienemmällä kulutuksella ja sijoittaa vielä enemmän. Tai vaihtoehtoisesti luopua kokonaan yhdestä työstä, joka kuormittaa itseäni tosi paljon ja vaikuttaa koko elämääni.

Olen viime kuukausina lukenut ja kuunnellut kaikenmaailman hyvä elämän ja onnellisuusoppaita sekä menestykseen tähtääviä kirjoja. Niistä on tullut paljon ideoita, mutta mitään konkreettista ei jää käteen. Suoritan arkea ja elämää, hymyilen vaikka kurkkussa tuntuu kuristavalta.

No, tällaisen saatteen sanelemana aloin pohtia mitkä ovat elämässäni niitä asioita, joista nautin tai mistä mulle tulee hyvä olo. Päätin listata kymmenen asiaa, joista saan iloa. Asiat eivät ole missään tärkeysjärjestyksessä, kunhan vaan listattuna.

1. Hitaat aamut
2. Siisti koti
3. Puutarhan hoito
4. Lasten kanssa koetut elämykset
5. Ystävien kanssa oleminen
6. Lasten onnistumiset
7. Mökillä olo
8. Auringonpaiste
9. Uuden kehittäminen
10. Kiireettömyys

Yksi ratkaisu siis voisi olla pyrkiä lisäämään näiden kaikkien määrää elämässä. Aika yksinkertaisia asioita.

Sijoittaminen on paljon muutakin kuin rahan liikuttamista

En ole viime aikoina juurikaan keksinyt järkeviä aiheita, joista kirjoittaa. Tämä ei todellakaan tarkoita sitä, että sijoitusvimmani olisi hiipunut vaan päinvastoin. En vaan koe omakseni kirjoittaa osakkeista, rahastoista tai vertaislainoista mitään tekstejä, koska en oikeastaan ymmärrä niistä yhtään sen enempää kuin kuka tahansa tallaaja. Minulla ei oikeasti ole näistä mitään syvällistä kirjoitettavaa kolmea lausetta enempää, joten olen todennut paremmaksi jättää nämä pienet huomiot vain kirjoittamatta.

Sijoitushistoriani on vielä niin alussa, että järkevin neuvo, jota voin antaa on se, että sijoita säännöllisesti eri kohteisiin ja odota. Näin toimin itsekin eli sijoitusfilosofiani ole tämän ihmeellisempi.

SIjoitusintoni myötä olen huomannut toisen innon kasvaneen tässä rinnalla. En oikein tiedä miksi sitä nimittäisin, koska koen sen koostuvan ainakin seuraavista sanoista; ekologisuus, minimalismi, kuluttamattomuus, omavaraisuus ja vastuullisuus.

Varmasti lähipiiristäni kukaan ei ole kiinnittänyt siihen erityisesti huomiota, että nämä asiat ovat nousseet itselleni selvästi merkityksellisimmiksi asioiksi viime aikoina. En ole tyyppi, joka huutelee ulospäin omia valintoja enkä tyrmää toisten valintoja. Omille lapsilleni toki kyseenalaistan, kun joku heidän kaveri saa vaikka kymmenennet lenkkarit; "Ajatteletko, että hän tarvitsee ne?", "Tuleeko hän onnellisemmaksi, kun hän sai ne?", Hyvin usein lapset osaavat vastata äärimmäisen järkevästi ja ymmärtävät sitä kautta, että onnellisuus ei rakennu tavaroista. Tai perutetaan vähän; ajattelen, että onnellisuus rakentuu tavaroista tietyyn pisteeseen saakka. Mikäli joutuu elämään välttämättömien tavaroiden puutteessa voi olla haastavaa olla onnellinen.

Hyvin hyvin paljon on tilanteita, jolloin olen kaikkea muuta kuin ekologinen, minimalismi, kuluttamaton, omavarainen ja vastuullinen. Nämä ovat kuitenkin niitä asioita, joita pyrin pieninä askelina lisäämään elämääni kokoajan. Näillä on yhteyttä myös sijoittamisen kanssa. Sijoittaminen ei ole pelkästään sitä, että on rahaa jota liikuttaa. Sijoittamiseen liittyy myös harkitsevaa kuluttamista, jotta jäisi enemmän rahaa sijoittamiseen. Nämä ovat myös niitä keinoja, jolloin taloudellinen riippumattomuus on helpommin toteutettavissa. Taloudellinen riippumattomuus vaatii x-määrän rahaa, muttei miljoonia (kuten ehkä kuvittelin vielä vuosi sitten) mikäli kulutus on kohdillaan.

Ajattelin avata näitä termejä erillisenä/erillisinä postauksina. Tätä kautta saisin esille mitä nämä termit tarkoittavat omassa elämässäni ja miten näen niiden liittyvän sijoittamiseen sekä taloudelliseen riippumattomuuteen ja millaisilla keinoilla aion näitä kaikkia lisätä elämääni kokoajan.

Sijoitus omaan terveyteen

Oman terveyden, hyvinvoinnin ja liikunnan laiminlyönti vaikuttaa oleellisesti jaksamiseen niin työssä kuin vapaa-ajalla. Itse ole laiminlyönyt näitä kaikkia kolmea jo useamman vuoden kaikessa kiireessä ja kaaoksessa. Tämä on alkanut näkyä lisääntyvän rasvamassan lisäksi myös siinä, että olen väsynyt ja koen etten saa aikaiseksi mitään ylimääräistä. Jos loppukesästä/syksyllä pudotettavien kilojen tarve oli kymmenen niin nyt se on viisitoista ja jokainen kilo tuntuu tekeväni olostani entistä tukkoisemman ja väsyneemmän.

Väsynyt ja tukkoinen olotila ei vastaa ollenkaan sitä mielikuvaa, jollaisena haluaisin nähdä itseni. Halusin tuntea itseni aktiiviseksi ja aikaan saavaksi, bisnesnaiseksi, joka tekee tehokkaasti työnsä, liikkuu, syö terveellisesti, uhkuu elinvoimaa ja nauttii yksinkertaisista asioista. Olen ajatellut vuoden 2019 olevan monelta osin itselleni uutta sivua elämässä kääntävä ja sen takia ensimmäistä kertaa elämässä olen sijoittanut myös omaan terveyteeni. Ostin tammikuun alussa nettivalmennuksen kohti hyvinvoivampaa itseäni. Valmennus alkoi tällä viikolla, enkä koe sen olleen mitenkään helppoa. Aikataulut ovat itselläni kiireiset, jolloin syömiset ja liikkumiset on vaikea sovittaa

Itselleni on tärkeä saada päähän ajatus siitä, etten ole epäonnistunut jos en kerkeä syömään 5krt/pvä tai liikkumaan kaikkia treenikertoja viikossa, vaan jokainenkin askel on eteenpäin oman terveyden eteen. Työtahtini hidastuessa tammikuun jälkeen alan varata kalenterista itselleni aikaa liikkumiseen, edes yksi kerta viikossa salitreeniä on tyhjää parempi tai yksi täysin ohjeiden mukaan syöty ateriapäivä on tyhjää parempi.

Uskon, että sijoittamalla omaan terveyteen, saan ne rahat tehtyä oman aktiivisuuteni lisääntymisellä takaisin aika nopeasti. Pelkällä säännöllisellä liikunnalla itsesään on todettu olevan monenlaisia positiivisia vaikutuksia. Liikunnalla on mm. positiivinen yhteys fyysiseen suorituskykyyn, sekä psyykkiseen ja sosiaaliseen toimintakykyyn. Psyykkinen toimintakyky laskee väistämättä myös iän myötä, jolloin liikunnan merkitys korostuu entisestään. Fyysinen hyväkuntoisuus auttaa jaksamaan. Lisäksi säännöllisen liikunnan harrastaminen ehkäisee myös muistin heikkenemistä, edistää älyllisiä toimintoja kuten oppimista, päättelykykyä ja ongalmaratkaisutaitoja.

Näen tämän omaan terveyteen satsaamisen myös yhtenä askeleena kohti sitä kokonaisuutta, jollaista haluan elää taloudellisesti riippumattomana.

Elämänhallinnan tunteesta kiinni saaminen

Tämä vuosi on ollut itselleni raskain vuosi koko tähänastisen elämäni aikana. On monen tekijän summa, miksi vuosi on ollut niin raskas. Raskas vuosi on aiheuttanut sen, että en ole juurikaan pystynyt nauttimaan mistään asioista vaan olen suorittanut elämää ja velvollisuuksia. Huomaan olevan ilottomampi kuin koskaan, ärsyynnyn helposti, olen väsynyt ja unohtelen asioita. Olen huomannut tulleeni todella herkäksi erityisesti ääniärsykkeille. En kestä, jos joku pitää ylimmääräistä ääntä esimerkiksi naksuttaa tai naputtaa jotain, sietokykyni lasten vitinöille ja kitinöille on pienempi sekä heidän aiheuttamansa melun. Luin jostain, että ääniärsykkeiden herkkyys johtuu usein stressistä. Välillä on tuntunut, että olen menettänyt kokonaan hallinnan elämästä ja itse vaan roikun elämässäni mukana.

Olen onneksi alkanut pikku hiljaa havahtua siihen, ettei näin voi enää jatkua. Muutokset elämänhallinnan palauttamiseksi eivät tietenkään tapahdu hetkessä vaan pikku hiljaa pienillä muutoksilla. Olen tehnyt yhden ison muutoksen elämäni parempaan hallintaan saamisen vuoksi, nimittäin irtisanoutuminen vakityöstäni, joka on kuormittanut minua ihan hirvesti. Tämä vaikutukset tulevat toki näkyväksi vasta vähän ajan päästä. Olen myös miettinyt muita keinoja miten elämästä saisi paremmin otteen.

Parempi priorisointi. On tärkeä alkaa tunnistaa niitä asioita, mitkä ovat oikeasti tärkeä tehdä ja mitä ei. Kaikkea ei mitenkään pysty tekemään, koska meillä kaikilla on vuorokaudessa vain ne 24h, joista nukkua pitäisi 8h. Priorisointi on myös sitä, että tarvitsisi hahmottaa mitkä ovat ne asiat mitä minä haluan tehdä elämässä. Se ei riitä, että haluan liikkua enemmän, jos siihen ei ole aikaa. Omaa liikuntaa varten on otettavaa aikaa kalenterista, jos sitä ei muuten tunnu löytyvän.

Aikasyöppöjen minimointi. Itselläni menee paljon aikaa moneen turhaan muun muassa sosiaalisen median selailuun, Netflixin katsomiseen, netissä roikkumiseen ja vähän pelaamiseenkin. Toki nämäkin kuuluvat kohtuudella elämään, mutta niihin voi yllättäen mennä päivästä useitakin tunteja ihan huomaamatta.

Yhden asian hoitaminen valmiiksi kerralla. Itse syyllistyn monesti siihen, että en saa hoidettua asioita loppuun ennen kuin niillä on joku viimeinen deadline. Tietenkään aina kaikkea ei voi saada kerralla valmiiksi, mutta ne mitkä voi tehdä loppuun on syytä tehdä. Uudelleen aloittaminen vie aina aikaa, kun pitää perehtyä siihen, että mihin on edellisellä kerralla jäänyt. Töissä samaa aiheuttavat keskeytykset. Tällöin olisi tärkeä laittaa puhelin äänettömälle, samoin sähköposti-ilmoitukset ja laittaa varattu lappu työhuoneen oveen, ettei keskeytyksiä tule.

Täyttää "tyhjä aika" hyödyllisellä. Itselläni ainakin menee työmatkoihin ja siirtymiin viikoittain paljon aikaa, samoin lasten harrastuksissa odottamisessa. Tätä aikaa voisi hyödyntää esimerkiksi kuuntelemalla äänikirjoja, lukemalla tai käymällä lenkillä.

Tehdä lista asioista, jotka haluat saada tehdyksi tällä viikolla. On helppo vetää listasta yli asioita, jotka on tehty. Kun kaikki listan asiat on hoidettu voisi "luvalla" keskittyä myös aikasyöppöihin.

Voiko väsymykseen kuolla?

Viikonloppuna ajelin itsekseni jostain menosta kotiin ja ajattelin, että voiko ihminen kuolla väsymykseen? En ole kärsinyt unettomuudesta, mutta siitä huolimatta tunsin (ja tunnen edelleen) itseni todellä väsyneeksi. On ollut elämäni raskain syksy.

Aika pienen pohdinnan jälkeen totesin itselleni, että väsymykseen ei ehkä kuole. Mutta väsymys yhdistettynä kiireeseen, stressiin ja siihen ettei ehdi pitämään itsestä huolta johtaa pikku hiljaa terveyden menettämiseen, ehkä jopa kuolemaan.

Tämä oli itselleni riittävä pohdinta siitä, että sain vihdoin tehtyä jotain konkreettista. Menin ja irtisanoin itseni. Olen siinä onnellisessa asemassa, että minulle on tarjottu töitä muualta muutamana päivänä viikossa, joten ihan tyhjän päälle en jää. Nyt minulla on vuodenvaihteessa mahdollista oikeasti alkaa keskittyä yritystoimintaan.

Tuntuu kuin yksi iso kivi olisi vierähtänyt sydämeltä. Taloudellisesti tämä toki tarkoittaa tulojen tipahtamista ainakin alkuun. Tammikuussa saan vielä ihan kivan palkan, kun siihen tulee lomia nykyisestä työpaikasta. Helmikuussa tilanne voi olla toinen. Helmikuuhun on kuitenkin matkaa ja tässä on myös mahdollisuus siihen, että tulot voivat kasvaa, koska voin vastaanottaa enemmän toimeksiantoja yrittäjänä.

Nyt on oikeasti käännetty uusi sivu kohti jotain tuntematonta, toivottavasti parempaa!

Keho puhuu, mutta kuuntelenko minä?

Olen tässä blogissa aikaisemmin tuottanut, etten oikein tiedä mitä elämältäni haluan tällä hetkellä. Tai ehkä teidän, mutten uskalla tehdä kunnollisia ratkaisuja asiaan. Olen syyskuun alusta palannut kokoaikatyöhön ja jo kahden viikon jälkeen huomasin, etten halua sellaista oravanpyörää, kiirettä ja kaaosta. Nyt kokoaikatyötä on takana puolitoista kuukautta ja huomaan olevani väsynyt, niska- ja hartiaongelmat vaivaavat ja tuntuu että juoksen läpi elämääni pysähtymättä nauttimaan juuri mistään.

Olen käynyt osteopaatilla niska- ja hartioa vaivojeni takia nyt muutamia kertoja. Kävin osteopaatin kanssa hyvän keskustelun siitä, että välttämättä kyse ei ole vain niska- ja hartiavaivoista vaan jostain muusta. Toki ne niska- ja hartiat ovat tosi kipeät, mutta se ei ole niin yksinkertaista vaan se on ollut nyt kehoni ainut mahdollisuus tuoda minulle tiedoksi, että kaikki ei ole ok. Kehoni tuottaa välillä sitämätöntä kipua, koska muuten ei viestit tunnu menevän perille, että on aika pysähtyä.

Mitä se keho sitten kertoo kivulla? Se kertoo kaikeasta siitä kuormasta, stressistä, kiireestä, epätyytyväisyydestä ja suruista joka on läsnä jokaisessa päivässä elämässäni tällä hetkellä. En ole kuunnellut kehoni, joten kehoni on alkanut lähettää entistä kovempia ja kovempia viestejä siitä, että alkaisin kuunnella.

Olen aina ajatellut että minulla on vahva keho joka toimii hienosti. On ollut todella raskasta tajuta ettei niin ole ainakaan enää. Olen joutunut pysähtymään ja miettimään miten hoidan kehoni kuntoon. Tosiasia on se ettei se tule kuntoon yksistään osteopaatilla, hierojalla, lääkärillä, venyttelyllä, liikunnalla, lääkkeillä, sairaslomalla vaan tekemällä töitä myös mieleni kanssa. Minun täytyy alkaa löytämään elämääni niitä asioita, joista saan mielenrauhaa, jotka opettavat minut nauttimaan hetkestä, joista tulen onnelliseksi ja saan nautintoa sielulleni.

Voin asettaa itselleni ihan törkeitä tavoitteita ansaita rahaa,, sijoittaa, ja olla menestynyt. Mutta haluanko tehdä sitä oman terveyteni kustannuksella? En. On siis oikeasti aika pysähtyä ja kuunnella kehoa, mitä se oikeasti haluaa minulle kertoa.