No lyhyesti jos vastaa otsikon kysymykseen niin ei hyvää.
Sijoitusasunnon remontti ja tavaroiden karsiminen ei ole kovin hyvä yhdistelmä. Melkein kaikki vapaa-aika on mennyt asunnolla, jonka vuoksi en ole ehtinyt käymään tavaroita riittävästi läpi. Noin 150 tavaraa on vasta karsittuna. Toki odottamassa on pusseja kierrätykseen, joissa noin sata tavaraa.Viikko ja yksi päivä tässä on vielä onneksi aikaa. Mutta ei sillä ajalla ihmeitä taida tehdä.
Yksi helppo karsimiskohde olisi kortit. Olen tähän asti säästänyt kaikki omat, lasten ja perheen yhteisenä saadut kortit. Kortteja pyörii monissa laatikoissa ja ymmärrettävästi niitä on paljon!! Tuntuu vaan hyvin hankalalta hävittää niitä, koska ovat muistoja jostain. Toinen hankala on lasten vuosien saatossa tekemät äitien- ja isänpäivien lahjat. Niillä on harvemmin mitään virkaa, mutta tuntuu tosi julmalta heittää niitä pois. Olisi mielenkiintoista kuulla mitä muut tekevät korttien ja "hyödyttömien" lahjojen kanssa. En kuitenkaan koe ollenkaan hankalaksi laittaa pois muilta kuin lapsilta saatuja lahjoja jos en niitä itse tarvitse.
Katsotaan mitä marraskuun viimeinen viikko tuo tullessaan!
Minä heitän surutta kortit pois heti sen jälkeen kun en jaksa katsella niitä enää jääkaapin ovessa (viikko tai pari kortin vastaanottamisesta). Valtaosa korteista on sellaisia, joihin ei tule koskaan palattua, joten turha niitä säästellä. Ainoastaan tietyt merkittävämmät kortit on tullut säästettyä, esim. yo-juhlissa saatuja.
VastaaPoistaLasten askartelujen kanssa ajattelisin samalla tavalla. Säästää ne hienoimmat ja merkittävimmät, joihin on oikeasti hienoa palata myöhemmin. Askarteluissa varmaan tärkeintä on kuitenkin se prosessi, ei niinkään lopputuote. Että lapsi saa tehdä vanhemmalleen lahjan omin käsin ja harjoittaa siinä samalla kädentaitoja. Varmasti lapselle on hienoa kokea osaamista ja antamisen iloa. En usko, että monikaan meistä aikuisena vaatisi, että ne kaikki lapsuutemme askartelujen lopputuotokset pitäisi sitten säästää vuosikaudet. Eihän lapsi niitä itsekään muista enää vuosien päästä, joten ei osaa surrakaan niiden perään. En minä ainakaan muista omia lapsuuden askartelujani. Toisaalta on liikuttavaa, kun joitakin omia tekeleitäni esim. joulukoristeita on säästetty. Ne tietysti muistan, kun niihin on tullut palattua aina jouluisin.