sunnuntai 10. maaliskuuta 2019

Jokainen sijoitettu euro on askel kohti taloudellista riippumattomuutta

Olen aika paljon kipuillut koko blogin ajan sitä, että olen väsynyt työhöni ja toivon muutosta. Loppuvuodesta irtisanouduin vakityöstäni, siirryin osa- ja määräaikaisesti toisen työnantajan palvelukseen tarkoituksena lisätä yritystoimintaa. Ajattelin näiden olevan ratkaisu siihen, että olisin taas onnellisempi, tyytyväisempi ja saisin enemmän vapautta valita työaikaani. Tavallaan nämä ovatkin toteutuneet osittain. Koen silti, etten elä sellaisessa vapaudessa kuin toivoisin. Teen töitä ihan mielelläni, mutta toivoisin, että siinä olisi vielä enemmän vapautta. Viimeksi perjantai-illalla olin niin loppu töistä tullessa, että itketti ja mietin miksi ihmeessä teen tällaista työtä ja itseni ihan loppuun?

Itkua pidätellessäni ajattelin taas sitä, että tuloja voi saada monella tapaa eikä nykyinen työni ole ainut vaihtoehto tienata. Tämän ei tarvitse olla tilanteeni eläkeikään saakka vaan voin itse luoda niitä vaihtoehtoja. Minulla on pikku hiljaa mahdollista luoda ympärilleni rakenteet, jotka tuottavat rahaa vaikken itse menisi töihin. Pohdin sitä, että muutaman vuoden päästä asuntolaina on
toivottavasti maksettu, jolloin kulut tulevat vähenemään tosi paljon. Tämä on taas mahdollisuus moneen; voin vähentää työssäkäyntiä tai kasvattaa sijoitusvarallisuutta huomattavasti nopeammin ja saada sitä kautta lisätuloja nopeammin.


Muutama vuosi tuntuu tässä vaiheessa ihan hirveän pitkältä ajalta. Yritän kuitenkin tsempata itseäni siihen, että jokaisen sijoitetut euron ansiosta olen lähempänä sitä tavoitetta, että voin tehdä elämässäni enemmän valintoja. Kun saan kartutettua varallisuutta euro eurolta pystyn saamaan enemmän vaihtoehtoja laittaa raha töihin. Minulla on myös ideoita yritystoiminnan kehittelemiseen, mutta en haluaisi lähteä niitä toteuttamaan isolla lainarahalla. Oman asuntolainan maksun jälkeen on myös huomattavasti stressittömämpää lähteä toteuttamaan näitä suunnitelmia.

Merkittävä asia varallisuuden nopeampaan kasvattamiseen on kulutuksen pienemmäksi saaminen. Tällä hetkellä minun ei ole mahdollista juurikaan saada enempää tuloja paitsi luopumalla perheen yhteisestä ajasta ja siitä en ole valmis tällä hetkellä luopumaan. Saan tälläkin hetkellä kuukausittain mukavia summia sijoituksiin, mutta voisi olla mahdollista saada helposti ainakin joitakin kymppejä enemmän, ehkä jopa satasia. Näiden avulla olisin joka hetki lähempänä tavoitteitani. Toivottavasti muistan tämän seuraavan turhan ostoksen osuessa kohdalleni!

2 kommenttia:

  1. Työelämä on. Rasittavaa, vaikeaa, hankalaa, kaikkea. Tässä vielä taannoin mietin, että ei helkutti tätäkö minun seuraavat 20 vuotta tulee olemaan. Joka päivä samaan paikkaan töihin, samaa työtä, aina vaan... en voi mitenkään loppuelämääni jatkaa tätä. No. Sitten tuli irtisanominen. En tiedä oliko se siunaus vai kirous. Loppui vähän nopeammin kuin osasin aavistaakaan =). Tuollainen osa-aikatyö kuulostaa kivalta, sopisi minullekin paremmin. Voisin käydä vähän silloin tällöin tekemässä töitä. Hm... ehkä. En jaksa enää mitään vastuuta, en paineita. En halua myydä itseäni orjatyöhön. Ihmisellä on kuitenkin vain yksi elämä. Onneksi sinulla on nyt mahdollisuus punnita asioita ja miettiä mitä tehdä. Tärkeintä on olla itselleen armollinen ja tehdä juuri sitä, mikä itselle on hyväksi ja tuntuu hyvältä.

    VastaaPoista
  2. Tekstisi on kuin lukisin omaani, osaan siis hyvin samaistua tunteisiisi.

    Olen jo vuosia miettinyt, miten me ruuhkavuosia elävät ihmiset kestämme työelämän paineissa eläkeikään asti.

    VastaaPoista