Asetin alkuvuonna tavoitteeksi karsi toukokuun loppuun mennessä 1000 tavaraa ja ansaita 1000€ tavaroita myymällä. Tavaroita on karsittu urakalla ja tuhannen tavaran raja on varmasti ylitetty, mutta 1000€:a en kyllä ole ansainnut. Huhtikuun lopussa tavaroita oli karsittu jo yli 900 kpl, jonka jälkeen en enää ole laskenut. Toukokuussa olen kuitenkin siivonnut ja karsinut vielä huomattavasti.
Hyvin pian alun jälkeen aloin ymmärtää, että helpointa ja nopeinta on lahjoittaa tavaraa pois. Itselläni on toki ollut kirpputoripaikkakin toukokuussa, mutta kaikki ne mitkä siellä eivät menneet annoin pois tai vein kierrätykseen. En lähtenyt sille linjalle, että voisin myydä ne joskus myöhemmin ja säilöä johonkin vaan jo ulos saatu tavara ei kotiini palaa.
Oman vaatekaapin läpikäyminen on ollut vaikeaa. Tosi monen vaatteen kohdalla ajattelen, että käytän sitä sitten kun olen laihtunut kymmenen kiloa. Haluan uskoa siihen, että saan laihdutettua kymmenen kiloa, mutta onko oikeasti järkeä säilyttää kaapissa vaatteita odottamassa sitä? Ei ehkä, koska ei ole takuu, että kymmenen kilonkaan jälkeen käytän niitä.
Lasten vaatekaappien tyhjennys on ollut helppoa. Lapsi osaa sanoa helposti aikooko hän käyttää jotain vaatetta vai ei. Vain muutaman vaatteen kohdalla lapsi on empinyt. Empimistilanteessa asia on ratkaistu niin, että vaate laitetaan vielä kaappiin ja jos sitä ei ole käytetty loppuvuoteen mennessä, se lähtee. Pitäisikö muuten omien vaatteiden kanssakin toimia näin, jos joku vaate ei tule käyttöön seuravaan puolenvuoden aikana se on turha. Täytyy tietenkin huomioida vuodenajan vaihtelut, mutta tätä voisi soveltaa sellaisten ei vuodenaikaan sidottujen vaatteiden osalta. (Joskus näköjään kirjoittaessa tulee hyviä ideoita!) Puoli vuotta on itselleni lyhyt aika, koska kaapista löytyi myös vaatteita, joita olen käyttänyt viimeksi ehkä kymmenen vuotta sitten.
Olen sanonut aikaisemminkin, että tavaroiden karsiminen on ollut tosi vapauttavaa. Välillä tuntuu, että kaikki tavarapaljouskin on jonkilaisena taakkana harteilla. Jokaisen ulos viedyn kassin jälkeen taakka on helpottanut vähän. Itselläni on toki paljon muutakin taakka, josta pitäisi ruveta irrottautumaan. Aion ehdottomasti jatkaa tätä ja yksinkertaistaa elämää pikku hiljaa!
Tiedän tunteen, kun tavaraa riittää ja helpotus tuntuu joka kerta kun säkin kantaa talosta ulos.
VastaaPoistaJa kuulostaa myös tutulta tuo tavaran lahjoittaminen.
Olen tullut siihen tulokseen, että lahjoitan mielummin.
Ostan edullisesti mielellään kirpparilta, jos en itse jostain saa lasten vaatteita ja lahjoitan sitten eteenpäin.
Itsellenikin olen nyt alkanut löytää vaatteita kirpparilta ja kovin mielelläni sitä hyödynnänkin ja samoin lahjoitan vaatteeni eteenpäin mikäli ne siinä kunnossa ovat.
Tavaraa tuntuu tässä maailmassa riittävän loputtomasti ja postilaatikko pursuaa mainoksia, joissa kannustetaan kokoajan ostamaan enemmän.
Tuntuu hullulta, että siihen ei ole puututtu mitä kaikkea krääsää ihmisille oikeasti tyrkytetään.
- Noh, tämä menee jo aiheen ohi.
Olen miettinyt, että pitänee opetella a) itse patoamaan tavaratulva ja b) opettaa lapset harkitseviksi ostajiksi, jotta he välttyvät tavarapaljoudelta.
Ajatuksia herättävä kirjoitus, jonka aihe on itselleni myös hyvin tuttu :) Kiitos tästä ja mukavaa viikonloppua.
Just samalla tavalla ajattelen. Tosi pieniosa tavaroista on oikeasti tarpeellisia. Haluan itse tarjota tavaroiden sijaan elämyksiä sekä aikaa ja opettaa heille ettei tavarat tuo onnea. Lasten on vaikea ymmärtää ettei se ole välttämättä rikkain kenellä on isoin talo tai eniten leluja, kalleimmat vaatteet jne.
VastaaPoistaOlen myös huomannut miten vaikea on joillekin ihmisille se kun toivon ettei meille tuotaisi tavaroita. Kun sanon etten halua/tarvitse mitään, myös tarkoitan sitä.