Mitä kuuluu tavarahaasteelle?

 No lyhyesti jos vastaa otsikon kysymykseen niin ei hyvää. 

Sijoitusasunnon remontti ja tavaroiden karsiminen ei ole kovin hyvä yhdistelmä. Melkein kaikki vapaa-aika on mennyt asunnolla, jonka vuoksi en ole ehtinyt käymään tavaroita riittävästi läpi. Noin 150 tavaraa on vasta karsittuna. Toki odottamassa on pusseja kierrätykseen, joissa noin sata tavaraa.Viikko ja yksi päivä tässä on vielä onneksi aikaa. Mutta ei sillä ajalla ihmeitä taida tehdä. 

Yksi helppo karsimiskohde olisi kortit. Olen tähän asti säästänyt kaikki omat, lasten ja perheen yhteisenä saadut kortit. Kortteja pyörii monissa laatikoissa ja ymmärrettävästi niitä on paljon!! Tuntuu vaan hyvin hankalalta hävittää niitä, koska ovat muistoja jostain. Toinen hankala on lasten vuosien saatossa tekemät äitien- ja isänpäivien lahjat. Niillä on harvemmin mitään virkaa, mutta tuntuu tosi julmalta heittää niitä pois. Olisi mielenkiintoista kuulla mitä muut tekevät korttien ja "hyödyttömien" lahjojen kanssa. En kuitenkaan koe ollenkaan hankalaksi laittaa pois muilta kuin lapsilta saatuja lahjoja jos en niitä itse tarvitse.

Katsotaan mitä marraskuun viimeinen viikko tuo tullessaan!

Marraskuun tavaroiden karsimistavoite

Olen blogissa kirjoittanut useasti tavara-ahdistuksesta sekä tavaroiden karsimisesta. Blogin aloittamisen jälkeen olen vähentänyt merkittävästi tavaroiden ostamista sekä karsinut turhia tavaroita pois. Näistä huolimatta tuntuu, että tavaraa ja roinaa riittää. Omassa haavekuplassani koti olisi aina siisti ja jokaisella tavaralla olisi oma paikkansa. Silloin kun tavaraa on vähemmän on helpompi pitää koti siistinä. Levällään olevat tavarat on helppo siistiä pois, kun niillä on selvä paikka. Myös lasten on helpompi siivota jos he tietävät mihin mikäkin tavara kuuluu. 

Nautin siististä kodista ja toivoisin kodin olevan aina siinä kunnossa, että saisin sen puolessa tunnissa näyttämään tosi siistiltä. Helposti pöydille kertyy tavarakasoja, kenkä- ja vaatekaappien ovat eivät mahdu kiinni, koska liian pieneen tilaan on tungettu liian paljon tavaraa. Keittiön kaapit ja laatikot pitää avata varovasti etteivät jumitu tavaroista tai päälle putoa jotain. Pientä tavaraa kuten kyniä, nappeja, neppejä, pinnejä, lamppuja, pikku leluja, koruja ym. tulee vastaan joka paikassa. Ja kodinhoitohuone näyttää enemmänkin varastolta. 

Tästä johtuen olen taas ajatellut ottaa hurjan tavoitteen karsia tuhat tavaraa marraskuussa eli noin 34 tavaraa päivässä. Pääasiassa annan tavaroita pois tai vien kierrätykseen. Toki jotain tavaraa päätyy väistämättä kaatopaikalle. Välillä olen jopa ajatellut, että tyhjennän kotoa yhden huoneen kerrallaan ihan kokonaan ja käyn jokaisen tavaran läpi. Palauttaisin paikoilleen ne tavarat, joita olen käyttänyt viime aikoina, osan karsisin suoraan pois ja ne mistä olen epävarma pakkaisin pahvilaatikoihin. Mikäli pahvilaatikossa olevia tavaroita ei ole tarvittu 6kk:n veisin ne suoraan kierrätykseen avaamatta niitä enää. Toki tässä pitäisi huomioida ne välttämättömät tavarat, joita tarvitaan harvemmin kuin 6kk:n välein. Sesonkivaatteista voisi ajatella siten, että jos et ole käyttänyt niitä kahtena edellisenä sesonkina, et niitä ehkä käytä kolmatenakaan. 

Marraskuussa en tällaista huonekohtaista karsintaa kerkeä mitenkään tekemään, koska taustalla pyörii myös sijoitusasunnon remontti. Kevään aikana tällaista voisi pikku hiljaa lähteä tekemään, aloittaen kylpyhuoneesta ja vessasta. Lähivuosina, viimeistään siinä vaiheessa, kun ensimmäinen lapsi muuttaa pois kotoa, on tarkoitus mahtua ainakin puolet pienempään asuntoon. Puolet pienempi asunto = puolet vähemmän tavaraa. 

Black Friday vai Älä osta mitään päivä?

Tänään taas eletään Black Fridaytä, joka on viime vuosien saatossa rantautunut Yhdysvalloista Suomeen. Kaikki mainostuutit ovat jo koko viikon hehkuttaneet jos jonkinmoisia tarjouksia. Kulutus- ja ostohysteriaa parhaimmillaan. Joululahjat extraedullisesti! Vai vaan tarpeettoman tavaran ostoa, kun muka halvalla saa? Ostoshulinan keskellä osa porukasta viettää Älä osta mitään - päivää, joka on Black Fridayn vastakohta. Kumpaan porukkaan sinä kuulut?

Vielä muutama vuosi sitten olisin itse ollut mukana Black Friday hulinassa ja olisin varmasti tällä hetkellä jossain kauppakeskuksessa juoksemassa muka extraedullisen tavaran perässä. Omat ostoskäyttäytymiseni sekä kulutustottumukseni ovat kuitenkin muuttuneet reilun vuoden sisällä niin paljon etten ole vaivautunut mitään tarjouksia juurikaan edes katsomaan. Sen verran olen toki silmäillyt, kun osa joululahjoista on vielä hankkimatta, että olisiko lahjaksi sopivaa ollut tarjolla jossain. Kaikkein yllättävintä tässä silmäilyssä oli se, että ostin viime viikolla yhden hupparin lahjaksi eräästä verkkokaupasta (oli alennuksessa) tänään samainen huppari oli hurjassa Black Friday alennuksessa ja maksoi 40 senttiä ENEMMÄN kuin viime viikolla!!

Itselläni on kasvamassa määrin tavara-ahdistusta eli pyrin minimoimaan tavaroiden määrää kotona sekä välttämään uuden ostamista. Pyrin tietoisesti ostamaan vain tarpeellista. En näe älä osta mitään - päivääkään hyväksi vaan mielummin jokaisen ihmisen pitäisi pohtia omaa kulutusta enemmän kuin yhtenä päivänä vuodessa / yhtenä viikkona vuodessa. Vuodessa pitäisi olla 365 älä osta mitään tarpeetona- päivää. En väitä etteikö itsellenikin tulisi heräteostoksia, mutta ostosten tekemistä harkitsen nykyään selvästi tarkemmin kuin aikaisemmin. Ajattelen tämän olevan sijoitusvarallisuuden kerryttämisen kannalta oleellisin asia sekä paras ekoteko, jonka pystyn tekemään.

Tavaroiden karsimisesta on tullut itselleni selvästi jo tapa eikä tulisi kyllä enää mielenkään lähteä hakemaan turhaa tavaraa kaupasta. Karsimista vauhditan joulukuussa minimalismipelin keinoin. Minimalismipelissä jokaisen päivänä karsitaan sen päivän numeron mukainen määrä tavaraa. Itse sovellan hieman tätä joulun vuoksi, mutta määrällisesti tarkoitus on päästä eroon 496:sta tavarasta.

Mitä jos vaihtaisin vähän pienempään?

Kirjoitin maaliskuussa elämäntapainflaatiosta elämässäni. Olen elämässäni hankkinut kokoajan lisää jotain sen mukaan mitä tulot ovat kasvaneet. Jos olisin pystynyt joitain vuosia sitten ymmärtänyt, että 4h+k asunto on sopivan kokoinen neljähenkiselle perheelle, olisimme tällä hetkellä velattomia. Toki edellisessä asunnossa olivat omat puutteet mitkä eivät olisi tämän hetkistä elämäntilannetta tukeneet. En siis koe, että asunnon vaihto oli väärä valintaa vaan enemmänkin se, että olisi ymmärtänyt,  ettemme tarvitse näin isoa asuntoa. 

Olen viime aikoina (ainakin kaksi vuotta) kokenut ajoittain syvääkin ahdistusta työtäni kohtaan. Olen tienannut viime ja tänä vuonna enemmän kuin koskaan, mutta olen ollut onnettomampi ja huonovointisempi kuin koskaan. Tavoitteenani on hakea vähemmän stressaavaa työtä, työtä, josta voin lähteä kotiin ilman, etten kotona mieti kaikkea tekemätöntä työtä. Tällaisen työn kääntöpuolena on tietenkin pienemmät tulot. Olen tehnyt ratkaisun elintason pudottamisesta, että saisi stressittömämmän elämän ja paremman olon. Omat kuukausittaiset pakolliset menot ovat monista asioista luopumisen jälkeenkin 2200-2500€/kk. Suurin syy näihin menoihin on asumismenot, joita maksan tällä hetkellä 1100€/kk. Asumismenoja ei karsita kuin kahdella tavalla a) pidennetään laina-aikaa, b) muutetaan halvempaan ja pienempään asuntoon.

Laina-ajan pidentäminen ei ole vaihtoehto, joten vaihtoehto b) on alkanut nostaa päätä. Halvempaan ja pienempään asuntoon muuttaminen on konkretisoitunut myös tavaroiden karsimisen sekä ilmastoasioista kiinnostumisen myötä. Karsimisen myötä nykyiseen kotimme on tullut tyhjää kaappi- ja säilytystilaa. Omistamme edelleen kaikkea turhaa tavaraa, josta olen valmis luopumaan. Pienemmässä asunnossa olisi vähemmän siivottavaa, huollettavaa, pihatöitä jne. mikä mahdollistaisi suuremman ajan johonkin muuhun. Olisi myös ekoteko asua pienemmässä asunnossa.

Isoin asia pienempään muuttamisessa olisi kuitenkin taloudelliset tekijät. Nyt kun lapset ovat vielä kouluikäisiä en ole valmis muuttamaan siten, että lapset joutuisivat vaihtamaan koulua. Nykyisten koulujen alueella on kuitenkin paljon meille riittävän kokoisia asuntoja 50 000-100 000€ edullisemmin kuin nykyinen kotimme. Jopa upouuden kodin voisi saada tähän haarukkaan sopien. Löysin jopa yhden mielenkiintoisen uudiskohteen, joka valmistuisi ensi vuonna. Mies ei ollut tästä innoissaan, koska hänen mielestä asunto oli liian pieni. Asunto olisi puolet pienempi kuin nykyinen kotimme. Mies perusti näkemyksenä nimenomaan näihin neliöihin.  Asunto ei ole vielä siinä pisteessä, että sitä pääsisi katsomaan, mutta kuvissa ainakin neliöt vaikuttivat olevan käytetty todella tehokkaasti. Asuntoa katsomaan miehen pakotan ainakin! Onneksi itselläni on aikaa karsia tavaraa edelleen, luoda tyhjää tilaa ja vakuuttaa siitä, että mahdumme pienempään, miten järkevää se on taloudellisesti ja mitä kaikkea muuta tällainen ratkaisu mahdollistaisi.

Tämän uudiskohteen hankkiminen tekisi meistä velattomia ja hyvässä tuurissa voisi jäädä jopa muutamia tuhansia rahaa käteenkin. Asunnon vaihdon myötä asumiskulumme tippuisi alle kolmasosaan nykyisestä. Ratkaisu mahdollistaisi sen, että voisimme helposti molemmat tehdä neljäpäiväistä työviikkoa ja pitää kesällä kaksi kuukautta lomaa. Sijoitusvarallisuuden kartuttaminenkin nopeutuisi itselläni varmasti. Ei huonoja juttuja ollenkaan. Toki tässä on monta muttaa; emme saisi omaa myytyä ainakaan sopivaan hintaan, uusi kohde menisi jollekin muulle jne.

Hulluinta tässä kuitenkin on se, että aloin pohtia sitä, miten muut ihmiset reagoisivat pienempään asuntoon muuttoon. "Muut ajattelisivat varmaan, että niillä ei ollut varaa asua siinä"-ajatus nousi heti päähäni. Kunnes tajusin, että ihmisten ymmärtäessä, että tällä ratkaisulla ostettiin vapautta ja vapaa-aikaa saattaisi joku muukin alkaa pohtia vastaavia ratkaisuja. Ketäpä ei kiinnostaisi vähempi kiire, stressi ja enemmän elämästä nauttiminen!

Miten kävi tavarankarsimishaasteen?

Asetin alkuvuonna tavoitteeksi karsi toukokuun loppuun mennessä 1000 tavaraa ja ansaita 1000€ tavaroita myymällä. Tavaroita on karsittu urakalla ja tuhannen tavaran raja on varmasti ylitetty, mutta 1000€:a en kyllä ole ansainnut. Huhtikuun lopussa tavaroita oli karsittu jo yli 900 kpl, jonka jälkeen en enää ole laskenut. Toukokuussa olen kuitenkin siivonnut ja karsinut vielä huomattavasti.

Hyvin pian alun jälkeen aloin ymmärtää, että helpointa ja nopeinta on lahjoittaa tavaraa pois. Itselläni on toki ollut kirpputoripaikkakin toukokuussa, mutta kaikki ne mitkä siellä eivät menneet annoin pois tai vein kierrätykseen. En lähtenyt sille linjalle, että voisin myydä ne joskus myöhemmin ja säilöä johonkin vaan jo ulos saatu tavara ei kotiini palaa.

Oman vaatekaapin läpikäyminen on ollut vaikeaa. Tosi monen vaatteen kohdalla ajattelen, että käytän sitä sitten kun olen laihtunut kymmenen kiloa. Haluan uskoa siihen, että saan laihdutettua kymmenen kiloa, mutta onko oikeasti järkeä säilyttää kaapissa vaatteita odottamassa sitä? Ei ehkä, koska ei ole takuu, että kymmenen kilonkaan jälkeen käytän niitä.

Lasten vaatekaappien tyhjennys on ollut helppoa. Lapsi osaa sanoa helposti aikooko hän käyttää jotain vaatetta vai ei. Vain muutaman vaatteen kohdalla lapsi on empinyt. Empimistilanteessa asia on ratkaistu niin, että vaate laitetaan vielä kaappiin ja jos sitä ei ole käytetty loppuvuoteen mennessä, se lähtee. Pitäisikö muuten omien vaatteiden kanssakin toimia näin, jos joku vaate ei tule käyttöön seuravaan puolenvuoden aikana se on turha. Täytyy tietenkin huomioida vuodenajan vaihtelut, mutta tätä voisi soveltaa sellaisten ei vuodenaikaan sidottujen vaatteiden osalta. (Joskus näköjään kirjoittaessa tulee hyviä ideoita!) Puoli vuotta on itselleni lyhyt aika, koska kaapista löytyi myös vaatteita, joita olen käyttänyt viimeksi ehkä kymmenen vuotta sitten.

Olen sanonut aikaisemminkin, että tavaroiden karsiminen on ollut tosi vapauttavaa. Välillä tuntuu, että kaikki tavarapaljouskin on jonkilaisena taakkana harteilla. Jokaisen ulos viedyn kassin jälkeen taakka on helpottanut vähän. Itselläni on toki paljon muutakin taakka, josta pitäisi ruveta irrottautumaan. Aion ehdottomasti jatkaa tätä ja yksinkertaistaa elämää pikku hiljaa!

Mitä kuuluu tavaroiden karsimiselle?

Asetin tälle vuodelle yhdeksi tavoitteeksi 1000 tavaran karsimisen 1000€:n tienaamisen toukokuun loppuun mennessä.  Olen systemaattisesti kokoajan karsinut nurkista turhaa pois ja määrällisesti olen saanut todella paljon luovuttua tavarasta. Hirveästi tavaraa myös odottaa eteenpäin viemistä kierrätykseen, kirpputorille jne. Määrällisesti uskon 1000 tavaraa menevän rikki toukokuun loppuun mennessä.

Tienaaminen tavaroille on kuitenkin tähän saakka ollut noin 200€, koska olen pääasiassa lahjoittanut tavaraa eteenpäin. Toukokuulle olen varannut kirpputoripaikan, jolloin väistämättä tulee joitain eurojakin lisää. Tässä kuukausien kuluessa en ole enää pitänyt niin olennaisena sitä tavaroista saatua rahaa vaan sitä, että itse pääsen niistä eroon ja monet tavarat saavat uuden elämän jonkun toisen luona.

Koen tavaroiden karsimisen tosi vapauttavana ja edelleen on todella paljon karsittavaa. Olen paljon pyrkinyt miettimään sitä, että mikä on järkevä määrä tavaraa, esimerkiksi miten monta erilaista takkia ihminen tarvitsee oikeasti tai kuinka monta paria kenkiä? Haluaisin olla tilanteessa, että minulla on kaikki tarvittava, muttei mitään ylimääräistä. Haluisin myös, että kaikki tavarat mitä omistan, olisivat myös käytössä. Tällä hetkellä tilanne on se, että minulla on kaikki tarvitsemani, mutta sen lisäksi myös ihan liikaa sellaista mitä en tarvitse. Onko juhlakengät, joita olen käyttänyt ainoastaan kerran jossain juhlissa viisi vuotta sitten tarvittavat? Ei. Mutta miksi sitten säästän niitä? En tiedä.

Vaate- kenkä ja asusteurakka on itselleni tosi hankala. Omistan tällä hetkellä ehkä 60 paria kenkiä, mutta aktiivisesti käytän niistä 5-6 paria. Voisiko silloin todeta, että mulla on 50 paria kenkiä liikaa? Voisi. Toki osa kengistä on sellaisia mitkä käytetään kausiluontoisesti eli ehkä omistankin vain 40 paria kenkiä, joita en oikeasti tarvitse. Vaatteista en viitsi edes kirjoittaa.

Olen myös huomannut, että joistain tavaroista on tosi vaikea luopua, vaikkei niitä käytä ollenkaan. Itselleni tähän esimerkkinä ovat erilaisesti alkoholijuomien tarjoiluun tarkoitetut lasit. Tietyt alkoholijuomathan tarvitsevat omat lasit; viini, konjakki, snapsi, skumppa ja sitten kaikki drinkit. Meiltä näitä laseja löytyy jos jonkinmoisia, mutta jos ei juurikaan käytä alkoholia niin miksi ihmeessä näitä laseja säilyttää kaapeissa pölyttymässä? En tiedä. Omiin mieltymyksiin riittäisi, että omistaa viini- ja skumppalasit. Näitäkin tarvitaan ehkä kaksi kertaa vuodessa, niin ei varmasti tarvita useampaa erilaista viinilasisarjaa.

Mutta tavara kerrallaan kohti yksinkertaisempaa elämää!

Tavaroiden karsiminen lasten kanssa

Olen tälle vuodelle ottanut yhdeksi tavoitteeksi karsia 1000 tavaraa ja ansaita 1000€ myymällä vanhaa tarpeetonta tavaraa toukokuun loppuun mennessä. Projekti on jokseenkin alkutekijöissä rahansaamisen suhteen, mutta tavaraa hävitän tasaisesti kokoajan. Yksinä isoina kaaoksina tavaramäärässä ovat lasten huoneet. Heille on kertynyt hyvin paljon kaikkea sellaista mitä he eivät tarvitse. Lapsille tavaroista luopuminen voi kuitenkin olla todella vaikeaa.

Itse aloitin projektin sen lapsen kanssa kenen on helpoin luopua tavaroistaan. Kävimme jokaisen tavaran läpi ja mietimme onko se tarpeellinen vai ei, haluaako sen säästää vai? Sen lisäksi tavaralle piti löytää paikka. Nyt huonetta on myös huomattavasti helpompi pitää järjestyksessä, kun kaikella on paikkansa. Tästä innostuneena seuraavan lapsen kanssa olikin sitten jo helpompi jatkaa, kun hän oli nähnyt miten toinen pystyy luopumaan tarpeettomasta tavarasta ja huone pysyy siistinä.

Lapset jopa innostuivat siinä määrin tyhjennys urakasta, että ovat valmiita heittämään pois/lahjoittamaan/myymään tavaroita jopa liiankin innokkaasti. Tämä nimenomaan ei ollut se mitä haluan. En halua karsia tavaraa karsimisen ilosta ja kohta hankkia uusia samanlaisia tilalle vaan karsia tarpeettomat.

Tavaroiden karsimisen lomassa lasten kanssa sai aikaan hyvää keskusteltua siitä, että mitä jatkuva tavaran hankkiminen tekee ympäristölle, siitä ettei jokaisella lapsella ole samalla tavalla tavaraa kuin heillä ja siitä, että tavarat eivät ole tärkeitä maailmassa. Elämme jotenkin niin materiaalistisessa maailmassa, jossa tavaroilla pitää ulospäin viestittää menestystä, onnellisuutta ja varallisuuta. Haluisin, että omat lapseni oppisivat siihen, että rikkautta, onnellisuutta ja menestystä voi olla ilman että sitä täytyy kokoajan olla näyttämässä jollekin ulospäin. Se kaveri, jolla on eniten tavaroita tai uusin ja paras iphone tai ketä käy eniten matkoilla, ei välttämättä ole varakkain perhe. Haluan, että he oppivat puhumaan rahasta, mutta en kerskumaan tai kehumaan. Haluan, että he oppivat järkevää rahankäyttöä ja järkevää tavaroiden hankintaa. Toivon, että heistä kasvaa viisaampia kuin minä!

Uhkakuva: maapallo hukkuu jätteeseen

Olen huomannut, että monessa blogissa on kirjoitettu tavoitteista karsia tavaroita kuten itselläni. Tosi moni on innostunut Konmarista ja kyseisen kirjan luin itsekin. Olen kuitenkin alkanut pohtia asioita myös toisin. Toki tavaroiden karsiminen on hyvä asia, mutta on äärimmäisen tärkeä pitää huolta siitä,  ettei hetken kuluttua osta uudelleen vastaavia tavaroita, joita on ensin hävittänyt. Konmarin ydin ohje on se, että karsi kaikki tavarat, jotka eivät tuota sinulle iloa. Tämä on kuitenkin mielestäni järjetön ohje. Esimerkiksi kuorimaveitsi ei tuota itselleni iloa, mutta se on välttämätön tavara olla olemassa,  jos meinaa kuoria vaikka perunoita.

Pahimmillaan karsimisvimma johtaa siihen, että karsimme ja hetken kuluttua ostamme karsimamme tavarat uudelleen. Itse antaisin enemminkin ohjeeksi:

1) KARSI KAIKKI NE TAVARAT, JOITA ET TARVITSE
2) ÄLÄ OSTA MITÄÄN UUTTA ELLET OIKEASTI TARVITSE SITÄ

Tämä toinen neuvo on mielestäni jopa oleellisempi kuin ensimmäinen. Ja siihen vielä voisi lisätä, että jos mahdollista osta se joltain sellaiselta kuka ei tarvitse sinun tarvitsemaa tavaraa. Ja ensimmäiseen voisi lisätä, että kierrätä karsimasi tavarat jos mahdollista.

Olen katsonut Netflixistä dokumentit A Plastic Ocean,  The True Cost ja Cowspiracy ja suosittelen jokaikistä Netflixin omaavaa katsomaan ne. Niiden jokainen ydinviesti mielestäni on se, että kulutuksemme niin tavaroiden, vaatteiden kuin ruuan suhteen, tulee tuhoamaan koko maapallon. Erityisesti A Plastic Ocean oli jopa oksettava kokemus; maapallon merissä olevan muovijätteen vuoksi kuolee valtavat määrät eläimiä. Eläimet luulevat meressä kelluvaa muovia ruuaksi ja syövät sitä. Dokumentissa muun muassa avattiin kuolleiden lintujen vatsoja. Oli käsittämätöntä miten valtavia määriä muovia lintujen vatsoista löytyi. Sulamaton muovi vatsassa kuolinsyynä on eläimelle todella tuskallinen eikä koske vain lintuja vaan kaikkia muita eläimiä, jotka etsivät ravintoa merestä tai muualta luonnosta.

Eläimet jäävät myös kiinni ihmisten jätteisiin kuollen siihen tai jätteet jäävät kiinni eläimiin.

Jos muovin tuotannolle tai ylipäätään kaikelle tuotannolle, jolla yritetään vastata kuluttajien kokoajan uusiutuviin tarpeisiin ei tehdä jotain, hukkuu maapallo jätteeseen. Todennäköiset omat lapsenlapsen tai ainakin heidän lapset uivat muovin ja jätteen keskellä, ellei tälle kuluttamisen juhlalle tule loppua.

En koe olevani itse sen parempi näissä asioissa (vielä) kuin moni muukaan, mutta ehdottomasti aion jatkossa olla. Jatkan itselleni tarpeettomien tavaroiden karsimista, mutta ennen kaikkea keskityn siihen, etten hanki uutta. 

Tavoitteita vuodelle 2019

Olen aikaisemmin asettanut tavoitteeksi vuodelle 2019 sen, että sijoitusvarallisuuteni olisi vähintään 20 000€. Lisäksi olin asettanut tavoitteeksi ensimmäisen sijoitusasunnon oston vuoden 2019 aikana. Olen useamman kerran tuonut näiden tavoitteiden asettamisen jälkeen esille, etten ole ollenkaan varma haluanko edes sijoitusasuntoa/asuntoja. Olenkin päättänyt lykätä sijoitusasuntoon liittyvää tavoittetta ja olen asettanut sen pidemmän aikavälin tavoitteisiin. Eli hankin ensimmäisen sijoitusasunnnon seuraavan kolmen vuoden kuluessa (2021 loppuun mennessä).

20 000€:n tavoitteen tulen todennäköisesti saavuttamaan helposti. Pidemmän aikavälin tavoiteeni ovat kuitenkin niin kovat, etten tule niitä saavuttamaan mitenkään ellen pyri sijoittamaan kaikkea mahdollista minkä irti saan. Sen vuoksi asetan tälle vuodelle tavoitteeksi sijoittaa 12 000€ uutta pääomaa sijoituksiin.

Yritin viime vuonna kerätä 400€/kk sijoitusasunnon hankintaa varten, mutta se ei oikein onnistunut vaan ostin helposti säästössä olevilla rahoilla esimerkiksi osakkeita. Saan tammikuun alussa viime vuonna laskutetuista töistä noin 2000€, jotka laitan pesämunaksi sijoitusasuntoa varten, mutta muuten en ajatellut tätä enää kasvattaa. Pyrkimys kuitenkin olisi ettei sieltä tulisi myöskään käytettyä mitään.

Muuten tavoitteeni tulevat liittymään kulutukseen, jonka tiedän olevani kaikkein heikoin lenkki. Kulutuksen pienentäminen on kuitenkin tärkein tekijä siihen, että voisin saavuttaa taloudellisen riippumattomuuden esimerkiksi kymmenen vuotta ennen oikeaa eläkeikääni. En ole viime vuoden aikana pystynyt yhtenäkään kuukautena kuluttamaan alle 3000€. Osa syy tähän toki on se, että pelkästään asumismenot itselläni on 1100€/kk, koska yritän maksaa asuntolainaa pois mahdollisimman rivakasti. 2000€ kulutustavoite on lastenhoitomenoja ja muiden menojen takia täysi tahdottomuus, mutta alle 3000€:n kuukausimenoihin ainakin, joissain kuukausissa on varmasti mahdollista päästä. Eli yhtenä tavoitteena on vuoden 2019 aikana kuutena kuukautena päästä alle 3000€:n kuukausimenoihin.

Olen myös asettanut tavoitteeksi 1000 tavaran hävittämisen kotoa ja 1000€:n tienaamisen myydyillä tavaroilla toukokuun loppuun mennessä. Pyrin myös ostamaan mahdollisimman vähän mitään turhaa

Tällaisilla tavoitteilla siis lähdetään vuoteen 2019. Listaan ne vielä tähän:

• Sijoitusvarallisuus vähintään 20 000€
• 12 000€ uutta pääomaa sijoituksiin 
• Sijoitusasuntosäästöstä EI lainata rahaa (rahaa pitäisi olla vähintään 3200€)
• vähintään 6kk:n aikana menot alle 3000€
• hävittää 1000 tavaraa ja ansaita tavaroita myymällä 1000€ toukokuun loppuun mennessä 
• ostaa mahdollisimman vähän mitään turhaa

Pidemmän aika välin tavoitteen:

• tuplata joka vuosi sijoitusvarallisuus seuraavan viiden vuodena aikana (alkanut vuodesta 2018) (omistusasuntoa, jossa asun, en laske tähän sijoitusvarallisuuteen). 
• sijoitusvarallisuus 2020 lopussa 40 000€
• sijoitusvarallisuu 2021 lopussa 80 000€
• sijoitusvarallisuu 2022 lopussa 160 000€
• ensimmäisen sijoitusasunnon osto vuoden 2021 loppuun mennessä
• maksaa nykyisen asunnon asuntolainan pois seuraavan viiden vuoden aikana 6/2023 mennessä.

Tuhat tavaraa sekä tuhat euroa.

Olen varmasti monta kertaa tuonut esille, että olen alkanut erityisesti tämän vuoden aikana ahdistua tavaroista. Toki olen ennen tätä ahdistusta toivonut, että kaikilla tavaroilla olisi oma paikkansa, koska nautin siististä kodista. Siisti koti on lapsiperheessä kuitenkin useimmiten jotain kummallista toiveajattelua. Kotia olisi paljon helpompi pitää siistinä (myös lapsien) jos tavaroita olisi vähemmän, paljon vähemmän.

Meillä lapset eivät juurikaan leiki enää millään, eivätkä ole koskaan juurikaan leikkineet vaan ovat enemmän liikkuvaa sorttia. Tästä huolimatta heille on aina ostettu leluja, joita eivät oikeasti olisi edes tarvinneet. Ja itse inhoan sellaista pikkukrääsää, jota tuntuu olevan lastenhuoneet pullollaan.

Olen pyrkinyt ainakin viimeisen puolenvuoden aikana karsminaan tavaroita ennemmän kuin hankkimaan uusia. Edelleen  meillä on todella paljon tavaraa, jolla oikeasti ei kukaan tee mitään tai on vaan hankittu yli tarpeiden. Esimerkiksi yhdellä lapsella saattaa olla 8kpl erilaisia jumppatrikoita, vaikka pärjäisi varmasti enemmän kuin hienosti jo neljillä. Tai toiselta lapselta saattaa löytyä 15 kpl collegepaitoja ja toki tämän lisäksi erilaisia trikoo, t-paitoja, neulepaitoja ym. vaikka kuinka monta. Viidentoista collegepaidan joukossa on kuitenkin 3-4 lemmaria, joita pääasiassa haluaa käyttää. Olisko tämä siis riittävä määrä collegepaitoja? Ja yhden lapsen mekkoja en uskalla edes laskea... Kuukausittaisista vaatekuluista voi päätellä, että ylitarpeen vaatteita tässä taloudessa ostetaan.

Kirjoitin marraskuun lopussa ajatuksista ensivuodelle, johon yhdeksi tavoitteeksi asetin 1000€:n tienaamisen toukokuun loppuun mennessä myymällä vanhoja tavaroita. Tämä on hyvä tavoite, mutta halua asettaa siihen rinnalle myös tuhannen tavaran karsimisen tavoitteen. Uskon hyvinvointini kasvavan samassa tahdissa kuin saan poistettua tavaroita. Yhtä tärkeätä olisi kiinnittää huomiota siihen, että ostaa vain tarpeellista. Katsotaan miten käy.

Kolme yötä jouluun, joka tarkoittaa sitä, että itselläkin on muutama päivä vain aikaa rauhoittua!

Tavarankarsinnan tulos

Olen elokuussa karsinut tavaroita ja tavoitteena oli saada 500 tavaraa ulos talosta elokuun aikana. Ikävä kyllä ihan tavoitteeseen en päässyt. Tavaroita olen karsinut 458 kpl. Eli  42 tavaraa jäi uupumaan karsinnasta. Minulla on kuitenkin muutama kassi, jotka ovat vielä menossa kierrätykseen. Näissä kasseissa on enemmän kuin 50 tavaraa menossa pois. En vaan mitenkään työ- ja muilta kiireiltäni niitä ehtinyt viemään enää perjantaina vaan tavarat poistuvat vasta alkuviikosta kun kierrätyspaikka on taas auki. Eli tavallaan en koe olevani ihan epäonnistunutkaan vaikka loput tavarat poistuvat vasta syyskuun puolella.

Jos elokuussa olisin tehnyt vähemmän töitä olisin tavoitteeseen päässyt. Nyt vaan aika ei mitenkään riittänyt raivaamiseen samalla tavalla kuin olin ajatellut. Karsinta jatkuu ehdottomasta tästä edelleen. Karisintaa pitäisi tosin myös ylläpitää sillä ettei osta mitään uutta =)

Olen ottanut myös nyt syyskuulle uuden tavoitteen, joka liittyy rahankäyttöön. Se on todella haastava, mutta välillä itseään ei tarvitse päästää sieltä mistä aita on matalin. Tästä tavoitteesta myöhemmin, tulossa myös elokuun kuukausoibudejettia kunhan ehdin taas käymään kaikki kuitit läpi. Etukäteistuntuma on, että ei mennyt ihan niin kuin suunnittelin =(

Työnteko haittaa muuta elämää

Olen tällä viikolla (ja viime viikolla) tehnyt niin paljon töitä, etten yksinkertaisesti ole ehtinyt mitään kirjoittamaan. Arki on rysähtänyt taas niskaan niin, että nyt parin viikon jälkeen jo pohdin, miten selviän tästä vuodesta. Eihän se ihmisen tunne saisi tällainen olla

Palaan virallisesti ensiviikolla töihin, siten että menen fyysisesti työpaikalle joka päivä. (tosin tällä viikolla ja viime viikolla olen työpaikalla varmaan viettänyt enemmän aikaa heräillä oloajasta kuin kotona).  Olen viimeisen vuoden saanut tehdä töitä hyvin vapaasti sen mukaan miten itsestä parhaalta tuntunut. Olen oikeasti nauttinut tästä vapaudesta tosi paljon ja se myös yksi syy, miksi pelkään mitä tämä vuosi tuo tulleessaan. Olen niin lälläri, etten vaan uskalla heittäytyä pelkästään keikkatyöhön ja yrittäjyyteen vaan palaa takaisin työpaikalle. Olen selvästi herännyt nyt liian myöhään ajattelemaan sitä, etten oikeasti ole ihan tyytyväinen tähän tilanteeseen. Jos olisin herännyt aikaisemmin (esim. puolivuotta sitten) olisin voinut tehdä enemmän töitä sen eteen, että saisin työllistettyä itse itseni. Nyt taas en voi juurikaan ottaa yrityksen kautta työtarjouksia, koska en pysty niitä hoitamaan, kun olen työpaikalla. Pattitilanne, jolle siis vain minä itse voin tehdä jotain.

Vaikka blogiin en ole ehtinyt kirjoittamaan olen tehnyt aika paljon mietiskelytyötä. Toivon mietiskelytyön lähiaikoina jalostuvan myös kirjoittamiseksi saakka. Olen iltaisen Netflixin katselun vaihtanut kirjojen lukemiseen menestyksestä. Menestys on noussut aiheeksi ehkä siksi, että saisin jonkun viimeisen sysäyksen heittäytyä siihen mitä oikeasti haluan. Jotenkin yritän hokea itselleni:


Joskus unelmien tavoittelu ja uuden  saaminen vaativat irti päästämistä vanhasta, tutusta ja turvallisesta.


Tavaroitakaan en ole ehtinyt haluamassani tahdissa karsimaan, mutta kaksi päivää aikaa ja uskon edelleen pääseväni tavoitteeseen. Kuskaan vaikka omat kaikki vaatteet huomenna kierrätykseen, jos en muuta keksi.

Kolmannen viikon tavarankarsinnantulos

Tällä viikolla en ole niin aktiivisesti ehtinyt kaivelemaan kaapeista tavaraa, jonka voisi karsia pois. Olen jo ehtinyt ajatella mahdanko päästä tavoitteeseen. Vajaa pariviikkoa tässä on kuitenkin jäljellä vielä ja yritys on ainakin kova.

Kolmannella viikolla sain karsittua 91 tavaraa. Kokonaiskarsimisen tulos on nyt 211 tavaraa.


Ihan puolessa välissä ei vielä mennä. Kaikkein haastavinta on nimenomaan se, että ne tavarat pitäisi saada ulos asunnosta. Minulla on nytkin useampi kassi odottamassa kierrätykseen viemistä. Tavaroiden myyminen on hidasta ja aika työlästä.

Toisen viikon tavarankarsimisen tulos

Tavaran karsiminen on viime viikollakin pyörinyt melkein päällimmäisenä vapaa-ajassani (jota tuntuu aina olevan liian vähän). Tarkoitukseni on käydä koko talo läpi, joka ikinen kaapi ja laatikko sekä varasto ja plokata kaikki turha tavara pois. Haluaisin, että jokaisella tavaralla on oma paikkansa ja sitten kun niitä harvemminkin tarvittavia tavaroita tarvitaan, ne löytyisivät. Homma on tosi kova ja olen oikeastaan saanut vasta yhden huoneen noin 200m2 talosta kokonaan siivottua. Toki olen jokaisesta huoneesta jotain käynyt läpi.

Toisen viikon tavarankarsimisen tulos on 93 tavaraa. Yhteensä tulos on nyt 120. Matkaa 500:n on vielä, mutta olen toiveikas tavoitteen saavuttamisesssa.

Karsimisen lisäksi olen ikävä kyllä joutunut myös ostamaan lapsille vaatetta, kenkää, reppua, sukkaa, alusvaatetta, kynää, kumia jne. Lapset ovat taas menneet kesän aikana kasvamaan. Lisäksi moni keväällä ostettu vaate, joka olisi vielä sopiva on etenkin isoimman mielestä: "en varmana laita päälle enää". Olen välillä miettinyt, että kuinka monet kengät lapsi oikeasti tarvitsee, koska tuntuu että aina jo jotkut välttämättömät kengät jääneet pieneksi. Samoin kaikki muut, mikä on välttämätön määrä vaatetta? Tästä aiheestaha voisi tehdä vaikka oman postauksen!😊Itselleni en ole ostanut mitään. Muutaman kansion olen joutunut ostamaan papereita varten, joita olen yrittänyt selvittää. Muutamaa uutta korua teki ihan hirvesti mieli, mutta en ostanut (ainakaan vielä).

Ensimmäisen viikon tavarankarsimisen tulos

Ensimmäisellä viikolla (1.-5.8), joka siis vajaa, koska 1.8 osui elokuulle keskiviikolle, karsin yhteensä 27 tavaraa. Tämä voi määrällisesti kuulostaa vähältä, mutta johtuu siitä, että lasken mukaan vain ne tavarat, jotka olen todella poistanut tästä taloudesta. Minulla on useampi pussi ja kassi odottamassa tavaroiden viemistä eteenpäin kierrätykseen, lahjoitukseen tai kirpputorille. Karsituiksi lasken ne vasta siinä vaiheessa, kun ne lähteävät ulos täältä eivätkä enää palaa.

Jäljellä on 473 tavaraa, jotka pitäisi vielä tässä kuussa karsia.

Tarkennusta tavaroiden karsimiseen

Olen ihan hirveässä tavaran karsimiskuplassa, vaikka elokuun alkuun on vielä tämä ja huominen päivä. Tuntuu kuin jokaisen tavaran hävittäminen vähentäisi omaa ahdistusta ja tuskaa (vaikka en mistään ahdistuksesta tai tuskasta varsinaisesti kärsikään). Haluan taloudellisen riippumattomuuden lisäksi olla riippumaton tavaroista ja yksinkertaistaa elämääni.

Tavaroiden karsimisessa tarkoitukseni on laittaa mahdollisimman paljon tavaroita kiertoon tai kierrättää asianmukaisesti eikä vaan heittää roskiin. Tavaroita hävitän kolmella tavalla:

1) Kierrätykseen tai lahjoitukseen
2) Myyntiin (myyn sellaiset tavarat, jotka ovat olleet hankittaessa vähän arvokkaampia ja joiden myyminen pitäisi olla kohtalaisen helppoa, kun myyntihinta on kohdillaan. Tällaisia ovat muun muassa omat ja lasten merkkivaatteet)
3) Roskiin (vain rikkinäiset ja käyttökelvottomat tavarat)

Tavaroiksi karsimisprojektissani lasken kaikki konkreettiset tavarat sekä vaatteet. Paperien ja lehtien hävittämistä en laske, vaikka yritän myös hävittää kaikki tarpeettomat paperit ja lehdet. En myöskään laske niin sanotusti roskana elintarvikkeista tulleita purkkeja/pahveja, jotka toimitan kierrätykseen. Kenkäpari on yksi tavara. Karsimani 500 tavaraa pitää olla todella poissa tästä taloudesta elokuun loppuun mennessä eikä varastoituna johonkin odottamaan kirpputorille tai kierrätykseen viemistä.

Tavarapaljous

Olen heinäkuun ja lomailun aikana yrittänyt käydä kotona läpi kaappeja, jotka pursuavat tavaraa. Täysin tarpeetonta tavaraa.

Nautin siististä ja järjestyksessä olevasta kodista. Lasten ja tavarapaljouden kanssa se vaan ei useinkaan ole mahdollista. Välillä eteisessä lojuu lattialla kenkiä niin paljon, että luulisi tässä talossa asuvan ainakin kymmenen lasta. Ratkaisu tähän ei ole suurempi eteinen vaan vähemmän kenkiä. Toki lapset tarvitsevat paljon erilaisia kenkiä, mutta olen hankkinut paljon turhia ja ylimääräisiä kun on "halvalla saanut". Eikä tämä rajoitu pelkästään kenkiin vaan yhtälailla vaatteisiin ja moniin muihin tavaroihin.

Jos ja kun aion kokoajan muuttaa kulutustottumuksiani pienemmiksi ja säästö- ja sijoitusastetta suuremmaksi on tärkeää alkaa tunnistamaan mitkä ovat oikeasti tarpeellisia tavaroita. Olen jotenkin niin ähkytäynnä hullua kulutushysteriaa, että välillä jopa ahdistun tavaroista.

Itselleni on ollut jopa todella vapauttavaa hankkitutua eroon tarpeettomista tavaroista. Jopa lapset ovat alkaneet innostua tavaroiden karsimisesta ja huomanneet miten paljon helpompaa huonekin on pitää siistinä kun kaikilla tavaroilla on oma paikka.

Elokuussa minun on tarkoitus jatkaa karsimista. Luin jostain, että hyvä tapa olisi karsia tavaroita sen mukaan kuinka mones päivä kuukaudessa on menossa eli 1.päivänä yksi tavara, 2.päivänä kaksi tavaraa, 3.päivänä kolme tavaraa jne. Kuukauden aikana tällä kaavalla pitäisi hävittää melkein 500 tavaraa. Toinen tavaroiden karsimisvaihtoehto on karsia kaikki ne tavarat, jotka eivät tuota iloa. Itselleni juurikaan mikään tavara ei tuota iloa ja tällä tavalla karsiminen on itselleni aika mahdotonta.

Minun on myös  mahdotonta luvata karsia tavaroita päivän numeron mukaan, mutta yhteensä 500 tavaran karsiminen kuukaudessa pitäisi olla. Elokuuksi tavoitteeksi otankin hävittää tästä taloudesta vähintään 500 tavaraa. Olen heinäkuussa varmasti jo hävittänyt lähes tuon määrän tavaraa, mutta vähitettävää löytyy edelleen. Tavoite on myös ettei yhtään tavaraa hankita lisää! Tavaroiden hankkimattomuus pitäisi näkyä myös elokuun budjetissa.

Kuvat on haettu googlen kuvahaulla, hakusanalla "tavarapaljous"