Vauhdikasta varallisuuden kasvattamista tärkeämpää on vapaus

Blogin aloittamisen aikoihin ajatuksissani oli oikeasti rikastuminen. Kuvittelin ehkä tyhmänä, että kun seuraavat 10-15 vuotta sijoitan oikein ahkerasti voin olla pisteessä, jolloin voin ostella, matkustella ja vain nauttia elämästä. Odotin salaa äkkirikastumista. Nyt noin 2,5 vuotta myöhemmin olen oppinut, että varallisuuden kasvattamisessa tärkeintä on menot. Omat menot ovat kasvaneet samaa tahtia elintason mukana. Ja toinen varma oppi on se ettei mitään äkkirikastumista ole tulossa. Sijoittaminen todella vaatii pitkäjänteisyyttä, joka ei ole paras ominaisuuteni. 

Blogin myötä olen innostunut niin paljon varallisuuden kasvattamisesta, että olen tehnyt lähes uupumukseen saakka töitä. Töiden avulla olen saanut rahaa, jotta olen voinut sijoittaa. Minkään materian hankinta ei ole koskaan ajanut mua tällaiseen, että teen uuvuttavaa työtä, koska saan siitä rahaa. Olen tällä blogissa monta kertaa kirjoittanut työn vähentämisestä ja enemmän yrittäjyyteen siirtymisestä. Tästä huolimatta havahdun uudelleen ja uudelleen siihen, että olen taas kokopäivä töissä, koska 70% tai 50% palkasta ei riitä sijoitettavaksi mitään. Olen kokopäivätöissä, jossa hukun töihin. Kuuden kuukauden välein havahdun siihen, että joku on pielessä, pahasti. Olo on kuin katujyrän alle jäänellä, en tiedä olenko vakavasti sairas vai vaan niin yli stressaantunut että koko kroppa on jatkuvasti kipeä. Näinä hetkinä aina ajattelen, että nyt saa riittää, kuten olen tänäänkin päättänyt. 

Olen joskus listannut kymmenen asiaa joista nautin. Nämä asiat eivät ole muuttuneet mihinkään, niistä ei tällä hetkellä kuitenkaan toteudu yhtään. Listaut asiat olivat:

1. Hitaat aamut. Nousen joka helvetin aamu liian myöhään ylös sängystä, koska oikeasti en jaksaisi nousta lainkaan. Syön aamupalan samalla kun meikkaan vessassa. Ehdin aina töihin myöhässä siitä mitä olin suunnitellut. Vituttaa lähteä töihin

2. Siisti koti. Jos ei ole koskaan kotona ei ehdi koskaan siivotakaan. Siitä huolimatta koti menee sekaisin. Luulen että tässä talossa ei kukaan muu tiedä yhdenkään tavaran paikkaa kuin minä, tai siltä se ainakin käyttää.

3. Puutarhan hoito. Pihalla on enemmän rikkaruohoja kuin oikeita kasveja. Kaikki kesän hyötykasvit ovat märäntyneet pihalle.

4. Lasten kanssa koetut elämykset. Ainut "elämys" joka tässä talossa koetaan on joka päiväinen riita.

5. Ystävien kanssa oleminen. Eipä ole paljon viime aikoina tullut oltua. Yhtään missään muualla kuin töissä ja autokuskina harrastuksiin sekä kotiorjana. 

6. Lasten onnistumiset. Kun ei niistäkään jaksa oikein innostua, koska suurin onnistuminen on, että lapset saavat käydä koulussa ja harrastukissa. 

7. Mökillä olo. Nyt alkaa melkein naurataa. Jos siellä ei ehkä olemaan edes kesälomalla niin hyvä kysymys on koska sitten ehtii?

8. Auringonpaiste. Nyt tulee sitten itku eikä tähän muuta.

9. Uuden kehittäminen. Pää on niin täynnä ja sekaisin kaikkea nykyistä ettei ole minkäänlaista toivoa, että kehittäisi jotain uutta. On jopa sellainen olo ettei ole juuri mitään annettavaa enää niissäkään asioissa joissa on ennen ollut. 

10. Kiireettömyys. Tähän ei ehkä tarvitse selittää mitään. Syke ei taida nukkuessakaan laskea paljoa alle satasen. 

0/10 on hyvä tilanne parantaa, mutta muuta positiivista tästä tilanteesta ei ole sanottavan. Ainut millä näitä asioita voin muuttaa on se, että alan hellittämään sijoitustavoitteistani. Olisi varmasti tärkeä ottaa aikalisä ja tulevat kuusi kuukautta pitää taukoa koko sijoittamisesta. Ottaa rennommin. On hyvä sanoa, ottaa rennommin sijoitusasunnon remontin lomassa. Mutta sen jälkeen, kun vuokralainen on saatu asumaan voisi antaa vähän aikaa sijoitusten rullailla itsekseen vailla paineita lisäsijoituksista. Vähentäisi työntekoa huomattavasti, olisi vapaammin. Ei mun tarvitse päästä eläkkeelle 45-50 vuotiaana vaan voisi olla ihan kiva tehdä lyhennettyä työviikko tästä eteenpäin siihen saakka, että olen eläkeikäinen. Elämästä pitäisi osata nauttia joka heti, koska mitä jos ei koskaan ehdi pääsemään eläkkeelle. 

Mikäli mun varallisuuteni kasvaisi joka vuosi 10 000€ on mulla eläkeiässä yli 300 000€:n potti. Se riittää varmasti aika pitkään. 10 000€:n vuosittaisen varallisuuden kasvun pystyn tekemään pienemmälläkin työajalla, joten ehkä on aika vähän hellittää.

Mitä minä haluan!

Blogini lukijat ovat varmasti huomanneet, että minun on hankala löytää niitä asioita mitä haluaisin elämässäni tehdä. Uskon, että monella muullakin on tämä sama ongelma; on havainnut olevansa tyytymätön elämäänsä muttei oikein tiedä/ uskalla lähteä sitä muuttamaan. Olen itse kulkenut varmasti vuosia laput silmillä, suorittanut elämää ja haaveillut asioista, joista kuuluu haaveilla. Pohdin taannoin erään ystäväni kanssa olemmeko me hankkineet elämäämme asioita, joita kuuluu hankkia vai olemmeko me oikeasti hankkineet ja tehneet niitä asioita joita todella itse haluamme?

Hankitaan tavaraa tavaran perään oikeastaan miettimättä tarvitsenko minä tätä todella. Tavaraa on pakko hankkia, koska muillakin on.  Töitä tehdään rahan kiilto silmissä, unohtaen oma ja läheisten hyvinvoinnin. Työpaikka valitaan sen perusteella mistä saa kovinta taloudellista hyötyä eikä sen perusteella mikä olisi itselle parasta. Lapsia pitää kuskata harrastuksiin ja vanhempana osoittaa aktiivisuutta siellä. Pitää olla tietynlaiset merkkivaatteet ettei liiallisesti erotu porukasta. Ulkomaan lomamatkoja pitää tehdä vähintään kerran vuodessa, mielellään johonkin kadehdittavaan kohteeseen. Parisuhdetta pitää hoitaa ja jakaa rakkaudentäyteisiä kuvia instagramissa. Lapsia täytyy auttaa koulunkäynnissä, jotta saavat kiitettäviä sekä stipendejä ja hymypatsaita. Lisäksi päiväkoti- ja kouluarjessa pitää aktiivisesti osallistua kaikkiin tapaamisiin, vanhempainiltoihin, vanhempainyhdistyksen toimintaa sekä vapaa-ajan rientoihin. Hyviä ystäviä pitää tavata hyvän ruuan merkeissä säännöllisesti (ja muistaa näistäkin jakaa kuvia instaan). Urheilla pitää, että näyttää hyvältä, puhumattakaan kauneudenhoidosta! Kasvohoidossa pitää käydä ainakin vuoden aikojen vaihtuessa, jos ei ole kaikkein kalleinta naamarasvaa muuttuu naama rusinaksi alta aikayksikön.  Ei ihme, että elämä on alkanut kuormittaa ja päähän on alkanut hiipiä ajatus, halusinko tätä todella?

Itselleni on edelleen epäselvää mitä haluan, mutta sen jo tiedän etten tätä vastaavaa rumbaa ainakaan enää. Osaan sanoa, että haluan yksinkertaisempaa elämää, mutten osaa vielä täysin tarkkaan eritellä mitä se tarkoittaa. Yksinkertaisemman elämän saavuttaminen vaatii tietyistä asioista luopumista; turhista tavaroista, merkityksettömistä tapaamisista, taloudellisista kahleista ja paskasta työstä. Olen varmasti vuoden yrittänyt näitä asioita viedä eteenpäin ja etanan vauhtia ne ovat varmasti edenneetkin. Jokaisen risteyksen kohdalla tämä etana kuitenkin miettii mihin suuntaan se jatkaa matkaansa vai palaako kenties takaisin?

Kaikkein haastavinta on työasioiden ratkaiseminen. Rahaa tarvitaan nykyisillä kuluillani aika paljon, jonka takia työstäkin on saatava rahaa tietty määrä. Olin jo ratkaissut siirtyväni vuoden vaihteessa kevyempään työhön, josta saan palkkaa 1000-1200€/kk vähemmän kuin nyt ja laittavani yrittäjyyden tauolle. Nyt olen taas täysin empivässä tilassa; olen nauttinut siitä, että muutamana päivänä viikossa saan lähteä palaveriin/tapaamisiin myöhemmin aamulla ja suorittanut työpäiväni neljässä tunnissa kahdeksan tunnin sijaan. Jos menen kokonaan toiselle töihin, tällainen vapaus häipyy enkä pysty vaikuttamaan tuloihini kuten yrittäjänä pystyn. Yrittäjänä taas mietin kokoajan riittääkö tuloni? Itselläni on jo nyt sellainen olo, ettei uusi työpaikka ole sittenkään sitä mitä haluan, koska siitä puutuu se vapaus, jota elämääni kaipaan. Mietin myös sitä, että vähempi tuloja vie haavettani taloudellisesta riippumattomuudesta kauemmas.

Eli tekstin otsikosta huolimatta en edelleenkään oikein tiedä mitä minä haluan vaan edelleen käyn päänisisäistä taistelua työasioista. Se nyt onneksi on ainakin selvää, että nykyisestä talosta ollaan jollain aikataululla hankkiutumassa eroon, joka myös mahdollistaa miettimään raha-asioita uudelleen.

Sijoittaminen on paljon muutakin kuin rahan liikuttamista

En ole viime aikoina juurikaan keksinyt järkeviä aiheita, joista kirjoittaa. Tämä ei todellakaan tarkoita sitä, että sijoitusvimmani olisi hiipunut vaan päinvastoin. En vaan koe omakseni kirjoittaa osakkeista, rahastoista tai vertaislainoista mitään tekstejä, koska en oikeastaan ymmärrä niistä yhtään sen enempää kuin kuka tahansa tallaaja. Minulla ei oikeasti ole näistä mitään syvällistä kirjoitettavaa kolmea lausetta enempää, joten olen todennut paremmaksi jättää nämä pienet huomiot vain kirjoittamatta.

Sijoitushistoriani on vielä niin alussa, että järkevin neuvo, jota voin antaa on se, että sijoita säännöllisesti eri kohteisiin ja odota. Näin toimin itsekin eli sijoitusfilosofiani ole tämän ihmeellisempi.

SIjoitusintoni myötä olen huomannut toisen innon kasvaneen tässä rinnalla. En oikein tiedä miksi sitä nimittäisin, koska koen sen koostuvan ainakin seuraavista sanoista; ekologisuus, minimalismi, kuluttamattomuus, omavaraisuus ja vastuullisuus.

Varmasti lähipiiristäni kukaan ei ole kiinnittänyt siihen erityisesti huomiota, että nämä asiat ovat nousseet itselleni selvästi merkityksellisimmiksi asioiksi viime aikoina. En ole tyyppi, joka huutelee ulospäin omia valintoja enkä tyrmää toisten valintoja. Omille lapsilleni toki kyseenalaistan, kun joku heidän kaveri saa vaikka kymmenennet lenkkarit; "Ajatteletko, että hän tarvitsee ne?", "Tuleeko hän onnellisemmaksi, kun hän sai ne?", Hyvin usein lapset osaavat vastata äärimmäisen järkevästi ja ymmärtävät sitä kautta, että onnellisuus ei rakennu tavaroista. Tai perutetaan vähän; ajattelen, että onnellisuus rakentuu tavaroista tietyyn pisteeseen saakka. Mikäli joutuu elämään välttämättömien tavaroiden puutteessa voi olla haastavaa olla onnellinen.

Hyvin hyvin paljon on tilanteita, jolloin olen kaikkea muuta kuin ekologinen, minimalismi, kuluttamaton, omavarainen ja vastuullinen. Nämä ovat kuitenkin niitä asioita, joita pyrin pieninä askelina lisäämään elämääni kokoajan. Näillä on yhteyttä myös sijoittamisen kanssa. Sijoittaminen ei ole pelkästään sitä, että on rahaa jota liikuttaa. Sijoittamiseen liittyy myös harkitsevaa kuluttamista, jotta jäisi enemmän rahaa sijoittamiseen. Nämä ovat myös niitä keinoja, jolloin taloudellinen riippumattomuus on helpommin toteutettavissa. Taloudellinen riippumattomuus vaatii x-määrän rahaa, muttei miljoonia (kuten ehkä kuvittelin vielä vuosi sitten) mikäli kulutus on kohdillaan.

Ajattelin avata näitä termejä erillisenä/erillisinä postauksina. Tätä kautta saisin esille mitä nämä termit tarkoittavat omassa elämässäni ja miten näen niiden liittyvän sijoittamiseen sekä taloudelliseen riippumattomuuteen ja millaisilla keinoilla aion näitä kaikkia lisätä elämääni kokoajan.

Työeläkeote

Monella säästämisen ja sijoittamisen tavoitteena on eläkkeelle pääsy aikaisemmin tai lisärahan kerääminen eläkepäiviä varten. Tämä ei ole ollenkaan huono tavoite, varsinkaan sen jälkeen kun tarkastin tyoelake.fi  sivun kautta omat eläkertymäni, eläkeikäni sekä mahdolliset tulevat eläkkeet.

Olen tehnyt töitä 17-vuotiaasta lähes kokoajan kokopäiväisesti lukuunottamatta äitiyslomia sekä lyhyitä vanhempainvapaita. Tuloni eivät ole olleet näin suuria vielä viitisen vuotta  sitten kuin nykyään ovat, mutta töitä olen tehnyt. Työttömänä en siis ole ollut koskaan vaan toiminut työelämässä melkein kaksikymmentä vuotta. Kahdenkymmenen vuoden työelämän jälkeen arvioitu eläkekertymäni on tällä hetkellä 395€/kk. Ei kovin hyvältä kuulosta. Toki itselläni ei alle 23-vuotiaana tehdystä työstä ole kertynyt eläkettä. Nykyään eläke alkaa kertyä palkansaajilla 17-vuotiaana.

Tämän hetkinen eläkkekertymäni ei ollut ainut joka aiheutti itselleni ylimääräisiä sydämen tykytyksiä vaan eläkeikäni sekä eläkkeen määrä nykyisillä tuloillani. Alin eläkeikäni on 66 vuotta ja 10 kuukautta, tätä aikaisemmin ei ole toivoa päästä eläkkeelle. Laskuri ei antanut edes hypoteettisesti laskea eläkkeen aloittamista vaikka 60-vuotiaana. Kolme vuotta aikaisemmin on mahdollista päästä osittaiselle varhennetulle eläkkeelle eli 63v 10kk:n iässä! Osittainen varhennettu eläke toki vaikuttaa eläkkeen määrään.

66 vuotta ja 10 kuukautta on alin eläkeikä. Tavoite eläkeikä on itselläni 69v 4kk. Ei paljon naurata. Nykyisillä tuloillani alimmassa eläkeiässä eläkkeeni määrä olisi noin 1900€/kk ja tavoite eläkeikässä noin 2200€/kk.  Tuloni voivat toki tässä tippua tai nousta, mikä vaikuttaa eläkkeesseen. Jos alan toimia päätoimisena yrittäjänä eläkkeen määräni tulee pienenemään huomattavasti.

Oikeasti minulla on eläkeikään matkaa KOLMEKYMMENTÄ VUOTTA. Enkä oikeasti usko, että todellisuudessa eläkeikäni tulee olemaan edes 70-vuotta.

Suosittelen katsomaan oman työeläkeotteen, voipi herättää ajatuksia. Ja mitä minä tästä opin? Sen, että entistä enemmän haluan tavoitella taloudellista riippumattomuutta, säästää ja sijoittaa. Olisihan se hienoa päästä omaisuuden turvin eläkkeelle edes kymmenen vuotta tavoite eläkeikää aikaisemmin. Säännöllisellä säästämisellä ja sijoittamisella on itselleni hyvinkin realistista siirtyä eläkkeelle alle 60-vuotiaana.

Uupunut tuhlari

Tuntuu etten kykene enää blogiinkaan kirjoittamaan muuta kuin tuskaani ja valitustani siitä miten tyytymätön olen. Tai nyt suurin tunne on uupumus. Nuukis kirjoitti hyvä kommentin edelliseen kirjoitukseen siitä että ehkä kiire onkin syy siihen miksi enemmän ja enemmän tavoitellaan taloudellista riippumattomuutta. Tämä on varmaankin totta. Kiire yhdistettynä siihen, että pitää ulkoisesti viestittää omaa menestystään muille on varmasti johtanut siihen, että taloudellinen riippumattomuus on enemmän ja enemmän ihmisten huulilla.

En tiedä miksi omat järkevät ajatukset pyörivät nykyään enää siinä mitä  toivoisin olevan elämässäni kymmenen vuoden päästä. Ihan hullua, koska elämässä pitäisi elää nyt vaikka tekeekin ratkaisuja, joiden vaikutukset näkyvät siellä kymmenen vuoden päästä.

Mietin myös sitä mitä teen kun tämä kaaos helpottaa. Kaaoksen helpottamiseen ei voi vaikuttaa ikävä kyllä kukaan muu kuin minä itse. Jos nykyinen työni uuvuttaa minut tällä hetkellä eikä näköpiirissä ole muutosta on varmasti korkea aika vaihtaa työtä. Olen ensimmäistä kertaa elämässäni ruvennut miettimään, että voinko minäkin oikeasti uupua niin, etten vaan jonain aamuna jaksaisi nousta ylös sängystä? Alan oikeasti uskomaan, että voin.

Kirjoitin syyskuussa asioista, joita halusin muuttaa elämässäni nyt. En ole kuitenkaan saanut tehtyä mitään muutoksia. Sovin jo kertaalleen uusista työaikajärjestelyistä, mutta ne peruuntuivat työkiireiden takia. Minulla ei tällä hetkellä ole aikaa tehdä niitä asioita, joita oikeasti haluaisin; keskittyä yritystoimintaan, miettiä uusia sijoitussuunnitelmia, urheilla, lukea ja  kirjoittaa blogia.

Niin ja mihin otsikon tuhlari viittaa? Siihen, että kiireessä/väsymyksessä on tullut myös ostettua kaikkea kun ei ole jaksanut harkita onko joku tarpeellista vai ei ja kun ei ole suunnitelmallisuutta siinä mitä ostaa ruokakaupasta sieltäkin tulee ostettua kaikkea turhaa.

Ei kovin hyvin mene.

Mitä asioita haluan muuttaa elämässä NYT

Olen hyvin pitkälti tässä blogissa tuonut esille pitkän ajan tavoitteita, jotka liittyvät varallisuuteen. Viime kirjoituksessani kirjoitin mitä taloudellinen riippumattomuus tarkoittaa minulle. Sen kirjoittaminen toi mieleeni ajatuksen, jotta elämä olisi hyvässä tasapainossa ja valintoja täynnä, pitää omassa elämässäni muuttua moni muukin asia kuin se, että rahaa tulee jostain. Rahan eteen yritän kokoajan tehdä töitä ja nytkin kun sain extrarahaa extratöistä tein heti sijoituksia (niistä lisää myöhemmin), mutta tämä postaus ei käsittele varsinaisesti rahaa vaan sitä mitä muita konkreettisia muutoksia elämässäni on tehtävä tässä ja nyt, jotta voisin olla kaikinpuolin tyytyväinen elämääni.

Listaan tässä kolme asiaa mitä eniten toivoisin muuttuvan nyt:

* Olla parempi äiti lapsilleni
Vietän varmaan suhteessa enemmän aikaa lasteni kanssa kuin moni muu vanhempi, mutta siitä huolimatta poden huonoa omatuntoa siitä. Koen etten kaikessa kiireessä ehdi omasta mielestäni olemaan riittävästi läsnä lasteni elämässä kuuntelemassa heidän pienetkin murheet. Tämä on nyt konkretisoitunut entisestään, kun yhdellä lapsistani on terveydellistä pulmaa. Haluaisin olla heitä aamuisin lähettämässä kouluun ja vastaanottamassa kotiin.

* Voida itse paremmin
Kaikki vapaa-aikani lähestulkoon pyörii lasten, heidän menojen ja kodin ympärillä. Oma fyysinen terveys on selvästi huonompi kuin viisi vuotta sitten ja painoa kymmenen kiloa enemmän.

* Aikataulut olisivat paremmin hallinnassa
Huomaan venyväni joka suuntaan, lupaavani aina osallistua kaikkeen ja aikataulutan elämäni niin tiukkaan että joudun kirjaimellisesti juoksemaan paikasta toiseen. Tekemättömiä töitä on vaikka kuinka paljon enkä oikein tiedä mistä aloittaa, kun olisi aikaa niitä tehdä.

Mitä konkreettista aion näiden asioiden eteen nyt tehdä:

* Olla parempi äiti lapsilleni
- viimeistään ensi viikolla sovin esimiehen kanssa toisenlaisista työaikajärjestelyistä, niin että voisin olla aamuisin lähettämässä/saattamassa kouluun ja iltapäivisin kotona vastaanottamassa heitä ja kuuntelemassa kuulumiset ennen harrastuksiin lähettämistä.

* Voida itse paremmin
- työaikajärjestelyjen myötä uskon minulla jäävän aikaa myös palata vanhojen omien liikuntaharrastusten pariin
- alan tarkemmin miettimään sitä mitä syön --> enemmän kasviksia ja hedelmiä, vähemmän herkkuja
- näiden avulla toivon myös painon pikku hiljaa alkavan pudota

* Aikataulut olisivat paremmin hallinnassa
- laitan heti kalentereihin kaikki menot, kun ovat tiedossa
- teen maanantaiaamuisin listan mitä asioita on itseltäni hoitamatta ja merkitsen siihen mitkä ovat välttämättömiä saada sillä viikolla hoidettua. Tämä auttaa paremmin hahmottamaan tekemättömien asioiden tärkeysjärjestyksen
- en yritä hoitaa niitä asioita, joita ei ole pakko hoitaa tälla viikolla vaan siirrän suosiolla siihen missä kalenterissa on tilaa
- alan varmaan enemmän aikaa siirtymiin

Ajattelen näidenkin olevan osatekijöitä kohti omaa henkilökohtaista menestystäni (mikä ei itsellenikään ole vielä ihan selvää) ja minun taloudellista riippumattomuutta. Nämä ovat aika isoja muutoksia (ainakin minun mielestä) joita alan nyt tekemään. Nämä oli kuitenkin selkeä asettaa. Työaikajärjestely tulee vaikuttamaan palkkaani, mutta näen sen tässä kohtaan toissijaiseksi asiaksi kuin jatkuvassa riittämättömyyden tunteessa elämisen. Järkevällä taloudensuunnittelulla saan ihan saman määrän rahaa säästöön/sijoituksiin kuin isommalla palkallakin. Mikään raha ei korvaa tärkeää aikaa lasten kanssa. Työaikajärjestelyt mahdollistavat myös paremmin yritystoiminnan kehittelyn.

Mitä taloudellinen riippumattomuus tarkoittaa minulle?

Tässä blogissa on monesti ollut esillä se, että haluan olla taloudellisesti riippumaton. Taloudellinen riippumattomuus on tällä hetkellä kuuma puheenaihe ja monen ainakin talousbloggaajan tavoite.

Kärjistettynä ajattelin blogin kirjoittamisen aloitettuani, että kohta rahaa lentelee luokseni kuten alla olevassa kuvassa. Seuraavan viiden vuoden tavoitteenikin ovat tämän mukaiset. 160 000€ kasvattaminen vuodessa 320 000€ taitaa olla mahdottomuus vaikka pystyisi kuukaudessa 2000€ laittamaan sijoituksiin?!?!?



Kokoajan eteenpäin mentäessä itsellenikin alkaa kirkastumaan se, ettei asiat tule valmiina luokseni vaan niiden eteen on kokoajan tehtävä systemaattisesti töistä. Taloudellisesti riippumattomuutteen on hyvin hyvin pitkä matka jos sen käsittää sellaisena, että sijoitusvarallisuus elättää sinut kokonaisuudessa. 

Itse olen ensimmäisessä postauksessa esittänyt, että viisikymppisenä istun talvet palmun alla ja kesät mökillä eli olisin puolet vuodesta vapaalla. Viisikymppisyyteen itselläni on matkaa noin 15 vuotta. Ahkeralla sijoittamisella ja säästämisellä tämä on varmasti omilla nykyisillä tuloillani realistinen tavoite. 

15 vuotta tuntuu kuitenkin tässä hetkessä pitkältä ajalta ja mietin haluanko minä enää 50-vuotiaana näitä asioita? Sitä ei voi tietää nyt, mutta tästä huolimatta keksin varmasti rahoille käyttöä myös siinä hetkessä. 

Mutta takaisin kirjoituksen otsikkoon Mitä taloudellinen riippumattomuus tarkoittaa minulle? Tässä hetkessä se tarkoittaa sitä, että saisin sijoituksista sellaisen lisätulon lähteen, että voisin tehdä valintoja työn ja vapaa-ajan välillä. Se tarkoittaa sitä, että en ole taloudellisesti riippuvainen vain työtuloistani vaan tarvittaessa voin pitää ylimääräistä lomaa viikon/kuukauden/puolivuotta jos haluan. 

Taloudellinen riippumattomuus tarkoittaa minulle sitä, että voin tehdä niitä asioita joita haluan silloin, kun haluan eikä työ vaikuta siihen. Taloudellinen riippumattomuus vaatii myös sen, että opin erottamaan sen mikä on tarpeellista ja mikä tarpeetonta sekä mitkä ovat niitä asioita joita oikeasti haluan. Haluanko kulkea aina uusissa merkkivaatteissa? Tarvitsenko 50 paria kenkiä? Voisiko joskus tulla toimeen niillä vaatteilla joita jo kaapista löytyy? Tarvitsenko todella uuden käsilaukun vai pärjäisikö vanhalla? Voisiko jotain tavaraa lainata joltain eikä aina ostaa uutta? Itselleni eniten epäselvää on se etten aina edes tiedä mitä oikeasti haluan. Tässä täytyy vaan pienin askelin lähteä etsimään sitä mitä minä haluan (ja siinä samassa laittaa rahaa sijoituksiin ja säästöihin niin paljon kuin mahdollista. )