Tein heinäkuun alussa pikaisen
tilannepäivityksen, jossa lomaillessani olen selkeyttänyt ajatuksiani. Lomalla ajatukset ovat tulleet vain selkeämmiksi ja selkeämmiksi siitä, etten voi enää jatkaa näin. Olen ainakin viimeiset kaksi vuotta käynyt kokoajan ylikierroksilla erityisesti työn takia; olen tehnyt paljon töitä ja tienannut enemmän kuin koskaan. Silti olen onnettomampi ja voin huonommin kuin koskaan.
Menin myös viime viikolla tekemään sen virheen, että avoin kesken loman työsähköpostin. No, siellä oli sitten tietenkin tosi kurjaa postia. Alkoi ahdistamaan ihan hirveästi, mutta samalla se oli herätys siitä, että näin ei voi jatkua. Mulla on ihan liikaa töitä siihen nähden mitä ehdin työaikanani tekemään. Stressi tekemättömistä töistä viemää tosi paljon resursseja myös vapaa-ajastani ja ensimmäistä kertaa olen alkanut pelkäämään, että mitä jos jonain aamuna en jaksa nousta sängystä.
Kirjoitin viime joulukuussa muutamaan otteeseen (teksti
tästä ja
tästä) siitä, että irtisanoin itseni vakityöstä ja siirryin osa-aikaiseen työhön ja yrittäjyyden yhdistelmään. Kevään aikana osa-aikatyö on kuitenkin syönyt enemmän ja enemmän aikaa (toki korvausta vastaan) ja yrittäjyys siihen lisänä, niin olen saattanut tehdä töitä kuusikin päivää viikossa. Eli tilanne on ollut vielä raskaampi kuin loppuvuodesta. Alkuun olin toki tosi innostunut uudesta tilanteesta, mutta kevään mittaan tajusin olevani vieläkin pahemmassa umpikujassa. Lomalla olen kuitenkin viimein ymmärtänyt, että tälle täytyy tehdä piste.
Olen päättänyt hakea vähemmän stressaavaa työtä vaikkakin pienemmällä palkalla. Työtä, josta voin lähteä kotiin ja jättää työt odottamaan seuraavaa työpäivää. Yrittäjyys ei myöskään ole ajankohtaista, koska en selvästikään osaa rajata työmäärää.
Mitä tämä tarkoittaa sijoitusnäkökulmasta? Sitä, että asettamieni tavoitteiden saavuttaminen tulee todennäköisesti epäonnistumaan (olisivat tulleet varmaan muutenkin). Tuloni tulevat tippumaan noin 1000€/kk eli sen verran mitä olen nyt suunnilleen saanut sijoitettua kuukaudessa. Uskon kuitenkin vahvasti, että menoja pystyy karsimaan ja saan kaikesta huolimatta joitain satasia kuukaudessa sijoitukseen. Koen sijoitustavoitteiden olevan ainakin tällä hetkellä toissijaisia omaan hyvinvointiin ja terveyteeni nähden.
Olen pohtinut vaihtoehtoja paljon ja näen tämän tällä hetkellä ainoaksi. Olen valmis tiputtamaan elintasoa, jos sen sijaan voin saada itselleni paremman ja stressittömämmän olon. Olen ihan huomaamatta tipahtanut johonkin kilpavarusteluelintasoinflaatiokuiluun muun massan mukana ja nyt oikeasti tajunnut, ettei tämä ollutkaan se haave mikä meillä alkuun oli. On vaan hankittu lisää, isompaa kotia ja materiaa kun niin kuuluu tehdä. Siinä samassa on tarvinnut kasvattaa tuloja, mutta mikään rahamäärä ei oikeasti riitä koskaan, ellei ala ymmärtää mikä on välttämätöntä hankkia ja mikä kilpavarustelua.
Aikataulullisesti asiat alkavat muuttumaan syksyn aikana. Sopiva uusi työ täytyy löytyä ensin ja sitten voi muuttaa muun. Yrittäjänä en ota tällä hetkellä mitään työtä vastaan, koska sillä pystyn keventämään tilannetta heti. Harjoittelen nyt kulujen tiputtamista todella ja elokuulle olen tehnyt budjetin siitä miten paljon rahaa saa mennä mihinkin. Otan käyttöön Pennon, jolloin voin kokoajan seurata menojani suhteutettuna budjettiin.
Vielä jokin aika sitten ajattelin, että jos jaksan tätä seuraavat viisi vuotta, niin olisin saattanut saada rakennettua itselleni tilanteen, jossa voin tehdä töitä silloin kuin huvittaa. Nyt olen ajatellut, että jos jatkan tätä, viiden vuoden päästä olen todennäköisesti tilanteessa, etten edes pystyisi tekemään töitä. Mikään raha tai varallisuus ei korvaa omaa hyvinvointia ja terveyttä. Ehkä sijoitussuunnitelmani olisi hyvä tehdä uusiksi silmälläpitäen seuraavaa viittätoista vuotta eikä niin kuin moni muukin materiaalinen asia elämässäni; kaikki mulle heti periaatteella.
