Vauhdikasta varallisuuden kasvattamista tärkeämpää on vapaus

Blogin aloittamisen aikoihin ajatuksissani oli oikeasti rikastuminen. Kuvittelin ehkä tyhmänä, että kun seuraavat 10-15 vuotta sijoitan oikein ahkerasti voin olla pisteessä, jolloin voin ostella, matkustella ja vain nauttia elämästä. Odotin salaa äkkirikastumista. Nyt noin 2,5 vuotta myöhemmin olen oppinut, että varallisuuden kasvattamisessa tärkeintä on menot. Omat menot ovat kasvaneet samaa tahtia elintason mukana. Ja toinen varma oppi on se ettei mitään äkkirikastumista ole tulossa. Sijoittaminen todella vaatii pitkäjänteisyyttä, joka ei ole paras ominaisuuteni. 

Blogin myötä olen innostunut niin paljon varallisuuden kasvattamisesta, että olen tehnyt lähes uupumukseen saakka töitä. Töiden avulla olen saanut rahaa, jotta olen voinut sijoittaa. Minkään materian hankinta ei ole koskaan ajanut mua tällaiseen, että teen uuvuttavaa työtä, koska saan siitä rahaa. Olen tällä blogissa monta kertaa kirjoittanut työn vähentämisestä ja enemmän yrittäjyyteen siirtymisestä. Tästä huolimatta havahdun uudelleen ja uudelleen siihen, että olen taas kokopäivä töissä, koska 70% tai 50% palkasta ei riitä sijoitettavaksi mitään. Olen kokopäivätöissä, jossa hukun töihin. Kuuden kuukauden välein havahdun siihen, että joku on pielessä, pahasti. Olo on kuin katujyrän alle jäänellä, en tiedä olenko vakavasti sairas vai vaan niin yli stressaantunut että koko kroppa on jatkuvasti kipeä. Näinä hetkinä aina ajattelen, että nyt saa riittää, kuten olen tänäänkin päättänyt. 

Olen joskus listannut kymmenen asiaa joista nautin. Nämä asiat eivät ole muuttuneet mihinkään, niistä ei tällä hetkellä kuitenkaan toteudu yhtään. Listaut asiat olivat:

1. Hitaat aamut. Nousen joka helvetin aamu liian myöhään ylös sängystä, koska oikeasti en jaksaisi nousta lainkaan. Syön aamupalan samalla kun meikkaan vessassa. Ehdin aina töihin myöhässä siitä mitä olin suunnitellut. Vituttaa lähteä töihin

2. Siisti koti. Jos ei ole koskaan kotona ei ehdi koskaan siivotakaan. Siitä huolimatta koti menee sekaisin. Luulen että tässä talossa ei kukaan muu tiedä yhdenkään tavaran paikkaa kuin minä, tai siltä se ainakin käyttää.

3. Puutarhan hoito. Pihalla on enemmän rikkaruohoja kuin oikeita kasveja. Kaikki kesän hyötykasvit ovat märäntyneet pihalle.

4. Lasten kanssa koetut elämykset. Ainut "elämys" joka tässä talossa koetaan on joka päiväinen riita.

5. Ystävien kanssa oleminen. Eipä ole paljon viime aikoina tullut oltua. Yhtään missään muualla kuin töissä ja autokuskina harrastuksiin sekä kotiorjana. 

6. Lasten onnistumiset. Kun ei niistäkään jaksa oikein innostua, koska suurin onnistuminen on, että lapset saavat käydä koulussa ja harrastukissa. 

7. Mökillä olo. Nyt alkaa melkein naurataa. Jos siellä ei ehkä olemaan edes kesälomalla niin hyvä kysymys on koska sitten ehtii?

8. Auringonpaiste. Nyt tulee sitten itku eikä tähän muuta.

9. Uuden kehittäminen. Pää on niin täynnä ja sekaisin kaikkea nykyistä ettei ole minkäänlaista toivoa, että kehittäisi jotain uutta. On jopa sellainen olo ettei ole juuri mitään annettavaa enää niissäkään asioissa joissa on ennen ollut. 

10. Kiireettömyys. Tähän ei ehkä tarvitse selittää mitään. Syke ei taida nukkuessakaan laskea paljoa alle satasen. 

0/10 on hyvä tilanne parantaa, mutta muuta positiivista tästä tilanteesta ei ole sanottavan. Ainut millä näitä asioita voin muuttaa on se, että alan hellittämään sijoitustavoitteistani. Olisi varmasti tärkeä ottaa aikalisä ja tulevat kuusi kuukautta pitää taukoa koko sijoittamisesta. Ottaa rennommin. On hyvä sanoa, ottaa rennommin sijoitusasunnon remontin lomassa. Mutta sen jälkeen, kun vuokralainen on saatu asumaan voisi antaa vähän aikaa sijoitusten rullailla itsekseen vailla paineita lisäsijoituksista. Vähentäisi työntekoa huomattavasti, olisi vapaammin. Ei mun tarvitse päästä eläkkeelle 45-50 vuotiaana vaan voisi olla ihan kiva tehdä lyhennettyä työviikko tästä eteenpäin siihen saakka, että olen eläkeikäinen. Elämästä pitäisi osata nauttia joka heti, koska mitä jos ei koskaan ehdi pääsemään eläkkeelle. 

Mikäli mun varallisuuteni kasvaisi joka vuosi 10 000€ on mulla eläkeiässä yli 300 000€:n potti. Se riittää varmasti aika pitkään. 10 000€:n vuosittaisen varallisuuden kasvun pystyn tekemään pienemmälläkin työajalla, joten ehkä on aika vähän hellittää.

Muista vähintään nämä sata asiaa arjessa

1. Käy töissä

2. Pidä koti siistinä

3 Käy kaupassa 

4. Tee terveellistä ja ravitsevaa ruokaa

5. Huolehdi lapset kouluun ja päiväkotiin

6. Huolehdi että lapsilla on asianmukaiset vaatteet säällä kuin säällä

7. Huolehdi että lapsilla on kaikki tarvittavat tavarat, kirjat, jumppavaatteet mukana

8. Pese pyykkiä 

9. Silitä vaatteet

10. Vie lapset harrastukseen

11. Osallistu aktiivisesti lasten harrastustoimintaan 

12. Myy pipareita, kalsareita, sukkia tai milloin mitäkin rahoittaaksesi lapsesi harrastusta

13. Pidä yhteyttä työkavereihin myös vapaa-ajalla

14. Lue työ sähköpostia vaikka olet vapaalla/lomalla
15. Lahjoita rahaa hyväntekeväisyyteen
16. Tapaa sukulaisia säännöllisesti
17. Harrasta vähintään 30 minuuttia päivässä liikuntaa
18. Muista vähintään yksi kasvisruokapäivä viikossa
19. Älä osta eineksiä
20. Vietä aikaa ystävien kanssa
21. Käy säännöllisesti hierojalla
22. Käy säännöllisesti hammaslääkärissä
23. Käy säännöllisesti kampaajalla/parturissa
24. Muista viedä myös lapset hiustenleikkuuseen
25. Huolehdi lasten oikomishoidot, rokotukset, lääkärit, neuvolat
26. Älä unohda mennä vanhempainiltaan
27. Älä unohda kahdenkeskeistä keskusteluaikaa opettajan/päiväkodin henkilökunnan kanssa
28. Muista ensin varata se tapaamisaika opettajalta/päiväkodin työntekijältä
30. Tapaa vanhoja työkavereita säännöllisesti
31. Vietä parisuhdeaikaa
32. Käy kasvohoidossa vähintään joka vuodenajan vaihtuessa
33. Venyttele
34. Käy kuntosalilla
35. Käy juhlimassa ystävien kanssa
36. Tee vähintään yksi pidempi ulkomaanmatka vuodessa
37. Tee vähintään yksi viikonloppureissu johonkin vuodessa
38. Muista päivittää säännöllisesti somea
39. Lue uutisia, että tiedät kaikki tärkeät puheen aiheet
40. Muista kehittää itseäsi kokoajan eli opiskele aina vähän lisää
41. Lue kirjoja
42. Seuraa uusimpia trendejä
43. Huolehdi, että lapset saavat vähintään samat tavarat/vaatteet kuin naapurinkin lapsilla
44. Imuroi joka päivä
45. Pese ikkunan vähintään joka vuoden ajan vaihtuessa
46. Viljele hyötykasveja
47. Muista virittää jouluvalot viimeistään marraskuussa
48. Tee lapsen kanssa yhdessä koulutehtäviä
49. Huolehdi, että lapsesi on lukenut kokeisiin
50. Selvitä sisarusten välisiä riitoja rakentavasti
51. Selvitä lasten ja hänen kavereidensa välisiä riitoja rakentavasti
52. Lue lapselle iltasatu
53. Korjaa rikki menneet vaatteet
54. Korjaa rikki menneet lelut
55. Etsi kadonneet tavarat
56. Pidä autot siisteinä ja puhtaina
57. Meditoi
58. Kierrätä
59. Vältä hävikkiä
60. Kiertele kirpputorille
61. Pese lattiat vähintään kerran viikossa
62. Vie koira lenkille vähintään 3krt/pvä
63. Muista ostaa lemmikille myös ruokaa ja kaikki muut tarvikkeet
64. Ota aikaa itsellesi
65. Käy säännöllisesti teatterissa/leffassa tai muussa kulttuuritapahtumassa
66. Järjestä vaatteet kaappeihin suoriin pinoihin
67. Muista ostaa vessapaperia kaupasta
68. Ole kiinnostunut politiikasta
69. Käy tapaamasssa mummoa säännöllisesti
70. Muista läheisten syntymä- nimi- ja muut merkkipäivät
71. Lähetä joulukortit
72. Askartele ensin ne joulukortit
73. Anna merkityksellisiä lahjoja
74. Vietä aikaa kummilasten kanssa
75. Muista mennä myös omien lasten kanssa ulos ja huolehdi, että he saavat vähintään 3h/pvä liikuntaa
76. Hanki itsellesi kakkostyö lisärahan saamiseksi
77. Vietä aikaa mökillä
78. Muista kehua ja kannustaa lasta joka päivä
79. Kysy perheen jäsenten kuulumiset
80. Syökää vähintään yksi ateria päivässä samassa pöydässä
81. Älä katso liikaa kännykkää/tablettia/telkkaria
82. Huolehdi lasten riittävän vähästä ruutuajasta
83. Älä osta mitään turhaa
84. Muista nukkua vähintään 8h/yö
85. Pidä vähintään kaksi vapaapäivää viikossa
86. Lahjoita tarpeettomat tavarat hyväntekeväisyyteen tai myy kirpputorilla
87. Muista harrastaa jotain myös itse
88. Harjaa hampaat vähintään 2krt/pvä
89. Käy suihkussa
90. Meikkaa / laita hiukset tai laita itsesi muuten edustavan näköiseksi vaikka et kävisi kuin roskiksella
91. Hoida piha; talvella kolaa ennen töihin lähtöä ja kesällä aja nurmikko ja kitke rikkaruohot lähes päivittäin
92. Pidä juhlia, joihin kutsut ystäviä ja tuttavia
93. Muista antaa lapsille lupa kutsua kavereita säännöllisesti yökylään
94. Lue wilma-viestit joka päivä
95. Vastaa aktiivisesti kaikkiin lapsiin liittyviin whatsup- sähköposti- ja muihin viesteihin
96. Vaihda lakanat kerran viikossa
97. Kastele kukat
98. Vastaa pomosi puheluihin myös yöllä ja viikonloppuisin
99. Ole aina hyväntuulinen ja energinen
100. SIJOITA


Olisin keksinyt vielä lisääkin... Ihmekös jos uuvuttaa.

Mitä jos vaihtaisin vähän pienempään?

Kirjoitin maaliskuussa elämäntapainflaatiosta elämässäni. Olen elämässäni hankkinut kokoajan lisää jotain sen mukaan mitä tulot ovat kasvaneet. Jos olisin pystynyt joitain vuosia sitten ymmärtänyt, että 4h+k asunto on sopivan kokoinen neljähenkiselle perheelle, olisimme tällä hetkellä velattomia. Toki edellisessä asunnossa olivat omat puutteet mitkä eivät olisi tämän hetkistä elämäntilannetta tukeneet. En siis koe, että asunnon vaihto oli väärä valintaa vaan enemmänkin se, että olisi ymmärtänyt,  ettemme tarvitse näin isoa asuntoa. 

Olen viime aikoina (ainakin kaksi vuotta) kokenut ajoittain syvääkin ahdistusta työtäni kohtaan. Olen tienannut viime ja tänä vuonna enemmän kuin koskaan, mutta olen ollut onnettomampi ja huonovointisempi kuin koskaan. Tavoitteenani on hakea vähemmän stressaavaa työtä, työtä, josta voin lähteä kotiin ilman, etten kotona mieti kaikkea tekemätöntä työtä. Tällaisen työn kääntöpuolena on tietenkin pienemmät tulot. Olen tehnyt ratkaisun elintason pudottamisesta, että saisi stressittömämmän elämän ja paremman olon. Omat kuukausittaiset pakolliset menot ovat monista asioista luopumisen jälkeenkin 2200-2500€/kk. Suurin syy näihin menoihin on asumismenot, joita maksan tällä hetkellä 1100€/kk. Asumismenoja ei karsita kuin kahdella tavalla a) pidennetään laina-aikaa, b) muutetaan halvempaan ja pienempään asuntoon.

Laina-ajan pidentäminen ei ole vaihtoehto, joten vaihtoehto b) on alkanut nostaa päätä. Halvempaan ja pienempään asuntoon muuttaminen on konkretisoitunut myös tavaroiden karsimisen sekä ilmastoasioista kiinnostumisen myötä. Karsimisen myötä nykyiseen kotimme on tullut tyhjää kaappi- ja säilytystilaa. Omistamme edelleen kaikkea turhaa tavaraa, josta olen valmis luopumaan. Pienemmässä asunnossa olisi vähemmän siivottavaa, huollettavaa, pihatöitä jne. mikä mahdollistaisi suuremman ajan johonkin muuhun. Olisi myös ekoteko asua pienemmässä asunnossa.

Isoin asia pienempään muuttamisessa olisi kuitenkin taloudelliset tekijät. Nyt kun lapset ovat vielä kouluikäisiä en ole valmis muuttamaan siten, että lapset joutuisivat vaihtamaan koulua. Nykyisten koulujen alueella on kuitenkin paljon meille riittävän kokoisia asuntoja 50 000-100 000€ edullisemmin kuin nykyinen kotimme. Jopa upouuden kodin voisi saada tähän haarukkaan sopien. Löysin jopa yhden mielenkiintoisen uudiskohteen, joka valmistuisi ensi vuonna. Mies ei ollut tästä innoissaan, koska hänen mielestä asunto oli liian pieni. Asunto olisi puolet pienempi kuin nykyinen kotimme. Mies perusti näkemyksenä nimenomaan näihin neliöihin.  Asunto ei ole vielä siinä pisteessä, että sitä pääsisi katsomaan, mutta kuvissa ainakin neliöt vaikuttivat olevan käytetty todella tehokkaasti. Asuntoa katsomaan miehen pakotan ainakin! Onneksi itselläni on aikaa karsia tavaraa edelleen, luoda tyhjää tilaa ja vakuuttaa siitä, että mahdumme pienempään, miten järkevää se on taloudellisesti ja mitä kaikkea muuta tällainen ratkaisu mahdollistaisi.

Tämän uudiskohteen hankkiminen tekisi meistä velattomia ja hyvässä tuurissa voisi jäädä jopa muutamia tuhansia rahaa käteenkin. Asunnon vaihdon myötä asumiskulumme tippuisi alle kolmasosaan nykyisestä. Ratkaisu mahdollistaisi sen, että voisimme helposti molemmat tehdä neljäpäiväistä työviikkoa ja pitää kesällä kaksi kuukautta lomaa. Sijoitusvarallisuuden kartuttaminenkin nopeutuisi itselläni varmasti. Ei huonoja juttuja ollenkaan. Toki tässä on monta muttaa; emme saisi omaa myytyä ainakaan sopivaan hintaan, uusi kohde menisi jollekin muulle jne.

Hulluinta tässä kuitenkin on se, että aloin pohtia sitä, miten muut ihmiset reagoisivat pienempään asuntoon muuttoon. "Muut ajattelisivat varmaan, että niillä ei ollut varaa asua siinä"-ajatus nousi heti päähäni. Kunnes tajusin, että ihmisten ymmärtäessä, että tällä ratkaisulla ostettiin vapautta ja vapaa-aikaa saattaisi joku muukin alkaa pohtia vastaavia ratkaisuja. Ketäpä ei kiinnostaisi vähempi kiire, stressi ja enemmän elämästä nauttiminen!

Uupunut tuhlari

Tuntuu etten kykene enää blogiinkaan kirjoittamaan muuta kuin tuskaani ja valitustani siitä miten tyytymätön olen. Tai nyt suurin tunne on uupumus. Nuukis kirjoitti hyvä kommentin edelliseen kirjoitukseen siitä että ehkä kiire onkin syy siihen miksi enemmän ja enemmän tavoitellaan taloudellista riippumattomuutta. Tämä on varmaankin totta. Kiire yhdistettynä siihen, että pitää ulkoisesti viestittää omaa menestystään muille on varmasti johtanut siihen, että taloudellinen riippumattomuus on enemmän ja enemmän ihmisten huulilla.

En tiedä miksi omat järkevät ajatukset pyörivät nykyään enää siinä mitä  toivoisin olevan elämässäni kymmenen vuoden päästä. Ihan hullua, koska elämässä pitäisi elää nyt vaikka tekeekin ratkaisuja, joiden vaikutukset näkyvät siellä kymmenen vuoden päästä.

Mietin myös sitä mitä teen kun tämä kaaos helpottaa. Kaaoksen helpottamiseen ei voi vaikuttaa ikävä kyllä kukaan muu kuin minä itse. Jos nykyinen työni uuvuttaa minut tällä hetkellä eikä näköpiirissä ole muutosta on varmasti korkea aika vaihtaa työtä. Olen ensimmäistä kertaa elämässäni ruvennut miettimään, että voinko minäkin oikeasti uupua niin, etten vaan jonain aamuna jaksaisi nousta ylös sängystä? Alan oikeasti uskomaan, että voin.

Kirjoitin syyskuussa asioista, joita halusin muuttaa elämässäni nyt. En ole kuitenkaan saanut tehtyä mitään muutoksia. Sovin jo kertaalleen uusista työaikajärjestelyistä, mutta ne peruuntuivat työkiireiden takia. Minulla ei tällä hetkellä ole aikaa tehdä niitä asioita, joita oikeasti haluaisin; keskittyä yritystoimintaan, miettiä uusia sijoitussuunnitelmia, urheilla, lukea ja  kirjoittaa blogia.

Niin ja mihin otsikon tuhlari viittaa? Siihen, että kiireessä/väsymyksessä on tullut myös ostettua kaikkea kun ei ole jaksanut harkita onko joku tarpeellista vai ei ja kun ei ole suunnitelmallisuutta siinä mitä ostaa ruokakaupasta sieltäkin tulee ostettua kaikkea turhaa.

Ei kovin hyvin mene.

Kiire tappaa luovuuden

On varmaan useammassa valitustekstissäni tullut ilmi, että olen tyytymätön nykyiseen työtilanteeseeni kaikkine kiireineen ja kaaoksineen. Haaveilen siitä, että voisin panostaa enemmän yrittäjyyteen. Ideoita itselläni kyllä olisi, kun olisi niitä aikaa jalostaa ja alkaa sitten toteuttamaan.

Eilen minulla oli töistä vapaapäivä, mikä oli ihanaa! Innostuin viemään yritysasioita eteenpäin, mietin yritystoiminnan ja tarjottavien palveluiden sisältöä, mainosmateriaaleja, kotisivuja, kaikkea! Minulla oli tosi hyvä traivi päällä ja sain paljon asioita aikaiseksi esimerkiksi tehtyä suunnitelmaa siitä mitä teen ensin mitä sitten. Mitään en kokonaan tietenkään saanut valmiiksi ja ajattelin että jatkan seuraavana iltana (eli tänään), mutta mitä kävikään? Siitä eilisestä ideoiden rönsyilystä ei ollut tietokaan ja pää löi ihan tyhjää.

Olen nyt syksyn aikana käynyt yhtä todella mielenkiintoista koulutusta. Yleensä koulutuksien ansiosta itselleni tulee hirveä innostus alkaa toteuttamaan asioita työssä, kehittämään niitä eteenpäin ja saan selvästi motivaatiota koko työssä oloon. Mutta nyt en jaksa innostua. Se ei johdu koulutuksesta vaan siitä, että itselläni ei ole tilaa innostua eikä kehittää koulutuksessa opittuja asioita itselleni toimivaan muotoon. Tämän koulutuksen anti olisi todella tärkeä nimenomaan yritystoimintaani ajatellen, mutta ei. Elämä kulkee niin lujaa ja yritän vaan pysytellä kyydissä. Kun ei ole aikaa pysähtyä millekään pysäkille, ei mikään hyvä ajatus jalostu enää eteenpäin.

Kiireessä on turha kuvitella olevansa luova. Uuden luominen vaatii sitä, että on aikaa antaa sen uuden nousta ja tulla esiin. Yleensä kaikkein parhaimmat ideat syntyvät silloin, kun niiden etsimiseen on aikaa. Ehkäpä se oma pääkin lakkaa lyömästä tyhjää seuraavana vapaapäivänä, tosin sellaista ei ihan heti ole näköpiirissä. (Viikonloppuja en laske vapaapäiviksi, koska silloin en juuri koskaan ole yksin kotona enkä saa rauhaa kehitellä itsekseni mitään.) Ei muuta kuin rauhallisempaa elämää ja siitä kumpuavaa luovuutta odotellessa!

Hittidiettituloksia ja muita kuulumisia

Viime viikolla ostamattomuuspäivä kertyi kaksi. Suunnitelmallisemmalla käytöksellä niitä olisi voinut helposti tulla kaksi lisää. Tällä viikolla, kuun vaihtuessa nähdään sitten oikeasti onko näillä ostamattomuuspäivillä ollut mitään vaikutusta kuluihin.

Marraskuussa ajattelin jatkaa samalla linjalla eli pyrkiä pitämään vähintään kaksi päivää viikossa, jolloin en osta mitään. Karpalo vinkkasi minulle Takuusääntiön Penno.fi palvelusta, jonka avulla omien menojen seuranta pitäisi olla helppoa. Aion kokeilla tätä palvelua ainakin marraskuun ajan.

Listasin jokin aika sitten asioita, joita haluan muuttaa elämässäni nyt. Monet asiat näistä on vielä vaiheessa, mutta olen loppu vuoden osalta tyhjentänyt työkalenteriani ja kieltäytynyt joistakin töistä. Toivon tämän auttavan aikatauluihin ja siihen etten tuntisi elämässäni kokoajan kiirettä. Itselläni on paljon ajatuksia yritysrintamalla, joita haluaisin suunnitella ja mahdollisesti toteuttaa, mutta ei riittävästi aikaa minkäänlaiselle yritystoiminnan kehittelylle. Toivon tälle jäävän nyt enemmän loppuvuotena aikaa.

Mahtavaa alkanutta viikkoa kaikille! Tästä tulee hyvä viikko!

Huh mikä viikko!

Tämä viikko on ollut niiiin tolkuttoman kiireinen etten ole ehtinyt edes muistamaan, että blogiinkin voisi kirjoittaa. Viime viikolla rahaa käyttämättömiä päiviä oli kolme, josta olen tosi tyytyväinen. Tällä viikolla niitä ei ole vielä yhtään. Kiireessä rahankäytönkin suhteen tulee tehtyä tosi tyhmiä valintoja tai asiaa ei tule edes mietittyä.

Huomaan stressikuormani olevan tosi täynnä tällä hetkellä, enkä ole pystynyt keskittymään ollenkaan niihin asioihin joihin olisin toivonut. En ole ehtinyt edes kunnolla lukea uutisia! Jostain kuitenkin bongasin, että osakekursseissa on tapahtunut pudotusta alaspäin ja ostin hätäpäissäni Fordin osakkeita (enkä edes kuollakseni muista kuinka monta kappaletta!!!). Lisäksi räpelsin Fellow Financen lainatilille 100€ lisää, mutta itselläni ei edellenkään ole ollut kunnolla aikaa perehtyä koko palveluun. Turha kuvitella, että tässä pystyy kovin järkeviä sijoituksia tekemään, kun ei ole aikaa perehtyä mihinkään.

Nämä olivat vain tällaiset supernopeat päällimmäiset kuulumiset ja nyt on pakko palata työnteon ääreen. Olen jopa katsellut pidempää ulkomaan matkaa, jotta olisi pakko pistää poikki tämä tolkuton kiire! Ajattelen aina vaan, että otan vielä vastaan nämä työt ja sitten en suostu ottamaan mitään uutta, mutta ei.

Keho puhuu, mutta kuuntelenko minä?

Olen tässä blogissa aikaisemmin tuottanut, etten oikein tiedä mitä elämältäni haluan tällä hetkellä. Tai ehkä teidän, mutten uskalla tehdä kunnollisia ratkaisuja asiaan. Olen syyskuun alusta palannut kokoaikatyöhön ja jo kahden viikon jälkeen huomasin, etten halua sellaista oravanpyörää, kiirettä ja kaaosta. Nyt kokoaikatyötä on takana puolitoista kuukautta ja huomaan olevani väsynyt, niska- ja hartiaongelmat vaivaavat ja tuntuu että juoksen läpi elämääni pysähtymättä nauttimaan juuri mistään.

Olen käynyt osteopaatilla niska- ja hartioa vaivojeni takia nyt muutamia kertoja. Kävin osteopaatin kanssa hyvän keskustelun siitä, että välttämättä kyse ei ole vain niska- ja hartiavaivoista vaan jostain muusta. Toki ne niska- ja hartiat ovat tosi kipeät, mutta se ei ole niin yksinkertaista vaan se on ollut nyt kehoni ainut mahdollisuus tuoda minulle tiedoksi, että kaikki ei ole ok. Kehoni tuottaa välillä sitämätöntä kipua, koska muuten ei viestit tunnu menevän perille, että on aika pysähtyä.

Mitä se keho sitten kertoo kivulla? Se kertoo kaikeasta siitä kuormasta, stressistä, kiireestä, epätyytyväisyydestä ja suruista joka on läsnä jokaisessa päivässä elämässäni tällä hetkellä. En ole kuunnellut kehoni, joten kehoni on alkanut lähettää entistä kovempia ja kovempia viestejä siitä, että alkaisin kuunnella.

Olen aina ajatellut että minulla on vahva keho joka toimii hienosti. On ollut todella raskasta tajuta ettei niin ole ainakaan enää. Olen joutunut pysähtymään ja miettimään miten hoidan kehoni kuntoon. Tosiasia on se ettei se tule kuntoon yksistään osteopaatilla, hierojalla, lääkärillä, venyttelyllä, liikunnalla, lääkkeillä, sairaslomalla vaan tekemällä töitä myös mieleni kanssa. Minun täytyy alkaa löytämään elämääni niitä asioita, joista saan mielenrauhaa, jotka opettavat minut nauttimaan hetkestä, joista tulen onnelliseksi ja saan nautintoa sielulleni.

Voin asettaa itselleni ihan törkeitä tavoitteita ansaita rahaa,, sijoittaa, ja olla menestynyt. Mutta haluanko tehdä sitä oman terveyteni kustannuksella? En. On siis oikeasti aika pysähtyä ja kuunnella kehoa, mitä se oikeasti haluaa minulle kertoa. 

Työnteko haittaa muuta elämää

Olen tällä viikolla (ja viime viikolla) tehnyt niin paljon töitä, etten yksinkertaisesti ole ehtinyt mitään kirjoittamaan. Arki on rysähtänyt taas niskaan niin, että nyt parin viikon jälkeen jo pohdin, miten selviän tästä vuodesta. Eihän se ihmisen tunne saisi tällainen olla

Palaan virallisesti ensiviikolla töihin, siten että menen fyysisesti työpaikalle joka päivä. (tosin tällä viikolla ja viime viikolla olen työpaikalla varmaan viettänyt enemmän aikaa heräillä oloajasta kuin kotona).  Olen viimeisen vuoden saanut tehdä töitä hyvin vapaasti sen mukaan miten itsestä parhaalta tuntunut. Olen oikeasti nauttinut tästä vapaudesta tosi paljon ja se myös yksi syy, miksi pelkään mitä tämä vuosi tuo tulleessaan. Olen niin lälläri, etten vaan uskalla heittäytyä pelkästään keikkatyöhön ja yrittäjyyteen vaan palaa takaisin työpaikalle. Olen selvästi herännyt nyt liian myöhään ajattelemaan sitä, etten oikeasti ole ihan tyytyväinen tähän tilanteeseen. Jos olisin herännyt aikaisemmin (esim. puolivuotta sitten) olisin voinut tehdä enemmän töitä sen eteen, että saisin työllistettyä itse itseni. Nyt taas en voi juurikaan ottaa yrityksen kautta työtarjouksia, koska en pysty niitä hoitamaan, kun olen työpaikalla. Pattitilanne, jolle siis vain minä itse voin tehdä jotain.

Vaikka blogiin en ole ehtinyt kirjoittamaan olen tehnyt aika paljon mietiskelytyötä. Toivon mietiskelytyön lähiaikoina jalostuvan myös kirjoittamiseksi saakka. Olen iltaisen Netflixin katselun vaihtanut kirjojen lukemiseen menestyksestä. Menestys on noussut aiheeksi ehkä siksi, että saisin jonkun viimeisen sysäyksen heittäytyä siihen mitä oikeasti haluan. Jotenkin yritän hokea itselleni:


Joskus unelmien tavoittelu ja uuden  saaminen vaativat irti päästämistä vanhasta, tutusta ja turvallisesta.


Tavaroitakaan en ole ehtinyt haluamassani tahdissa karsimaan, mutta kaksi päivää aikaa ja uskon edelleen pääseväni tavoitteeseen. Kuskaan vaikka omat kaikki vaatteet huomenna kierrätykseen, jos en muuta keksi.

Miksi haluan oppia sijoittamaan ja vaurastua?

Kysymykseen miksi haluan oppia sijoittamaan ja vaurastumaan? on hyvin yksinkertainen vastaus:

Ihan ensimmäisessä postauksessa kerroin toivovani viisikymppisenä istuvani talvet palmun alla ja kesät mökillä. Syksyisin ja keväisin voisin tehdä töitä. Tämä oli tietenkin aika kärjistettyä vaikkakin tavallaan totta. Haluan valita, milloin teen töitä. Oman luonteeni tuntien en kuitenkaan usko, että jaksaisin montaa viikkoa istua pelkästään palmun alla tai mökillä. Hienointa olisi kuitenkin se, että siihen olisi mahdollisuus, jos siltä tuntuu.

Ajattelen sijoittamisen tuovan tulevaisuudessa itselläni lisätulonlähteen, jonka ansiosta voin tehdä valintoja työnteon ja vapaa-ajan suhteen helpommin. Lähinnä tarkoitan tällä sitä, että voin vapaammin valita mitä töitä teen ja milloin.

Olen onnekseni viimeiset puoli vuotta saanut töiden suhteen elää tietynlaista vapautta valita töitä omien aikataulujen mukaan. Olen saanut nauttia rauhallisista aamuista kotona. Olen saanut olla kotona odottamassa lapsia koulusta kotiin. Olen arkipäivisinkin ollut välillä kokonaan vapaalla. Välillä olen lähtenyt aamuyöllä toiselle puolelle Suomea tai tullut kotiin illalla muiden nukkuessa (tätä pyrin aina välttämään, koska haluan mieluiten peitellä lapset illalla sänkyihin). Ja olen niiiiiin nauttinut. Tällaista vapautta kohti haluaisin mennä.

Ikävä kyllä samanlaisen vapauden jatkuminen työelämässä ei enää syksyllä ole mahdollista. Tai olisi, mutta en uskalla siihen heittäytyä, koska pelkään etten saisikaan itseäni työllistettyä tällä tavalla riittävästi. Tarvitsisi tehdä laskelmia siitä millaisella rahalla sitä voisi tulla toimeen. Tulevaisuudessa toivon, että sijoittamisella saisin kasaan vähän lisää niin heittäytymisetkin olisi paremmin mahdollisia.

Heittäytymisen kannalta suurta muutosta pitää tehdä omaan kulutukseeni. Kulutukseni on rehellisesti sanottuna aika sekaisin. Se tulee näkymään myös kesäkuun kuluista, joiden tekemistä olen aloittanut. En usko, että kesäkuun kulutus tulee olemaan yhtään parempi kuin toukokuunkaan. Tiedän tulevani toimeen paljon vähemmälläkin, jolloin vähempi työntekokin olisi mahdollista. Vähemmällä toimeentuleminen ei vaan ole niin yksinkertaista. Se itselleni harjoiteltava asia siinä missä sijoittaminenkin.

Ajankäytöstä

Tiedättekö sen tunteen, kun pitäisi saada tehtyä vaikka mitä, mutta huomaa kokoajan tekevänsä jotain ihan muuta? Minulla on pidemmän aikaan ollut tällainen kausi. Istahdan monta kertaa päivässä koneelle tarkoituksena tehdä töitä. Töiden teko ei kuitenkaan luista vaan huomaan kokoajan eksyväni johonkin mielenkiintoisille nettisivuille. Tämän blogin aloittamisen myötä olen löytänyt ihan uuden maailman; olen alkanut selata muita sijoitus- ja säästämisblogeja. Olen tajunnut, että niitä on paljon ja tosi mielenkiintoisia blogeja. Aikaisemmin olen vaan lukenut erilaisia lifestyle-blogeja, joten nyt itselläni on ainakin tuplaten blogeja, joita säännöllisesti kurkkaan. Tämä kaikki aika on usein vaan pois jostain muusta.

Oma ajankäyttöni ei todellakaan ole hallinnassa. Huomaan helposti siirtäväni huomiseksi sellaisia asioita, joita ei ole ihan pakko tehdä tänään. Minun tarvitsisi opetella tekemään pois kaikki sellaiset mitä voin tehdä tänään ja sitten huomenna ottaa rennommin jolloin aikaa voisi jäädä, vaikka juuri blogien lukemiseen. Toimin kuitenkin jatkuvasti niin, että teen asiat vasta silloin kuin deadlinet uhkaavat kaatua päälle. Deadlinen koputtaessa ovelle olen kieltämättä hyvin tehokas. Olen paljon pohtinut miten tehokas voisin ollakaan, jos oikeasti käyttäisin aikaani paremmin.

Kaikkein viimeisimpään tippaan venytän kilometrikorvausten hakemista työnantajalta sekä oman yritystoiminnan laskutuksen tekemistä. Tämä on ihan naurettavaa, koska niiden huolehtiminen vaikuttaa suoraa omaan talouteeni. Niiden tekeminen on vaan niin työlästä ja inhottavaa. Nyt otan itseäni niskasta kiinni ja aloitan kilometrikorvauksista, jotka ovat ehdottomasti inhokeista inhokeimmat. Näidenkin osalta olisi kaikkein parasta ja yksinkertaisinta, että syöttäisin kilometrin kerran viikossa ajopäiväkirjaan, mutta ei.

Ehkäpä minun kannattaisi alkaa opetelemaan tehokkaampaa ajankäyttöä. Tehokkaammalla ajankäytöllä voisin myös paremmin vaikuttaa tulojeni optimointiin niiden hankkimiseen käytetyn ajan suhteen. Paremmalla ajankäytön hallinnalla itselläni olisi mahdollista saada enemmän tuloja samassa ajassa, jolloin olisi mahdollisuus saada myös enemmän rahaa sijoittamiseen.