Mitä jos vaihtaisin vähän pienempään?

Kirjoitin maaliskuussa elämäntapainflaatiosta elämässäni. Olen elämässäni hankkinut kokoajan lisää jotain sen mukaan mitä tulot ovat kasvaneet. Jos olisin pystynyt joitain vuosia sitten ymmärtänyt, että 4h+k asunto on sopivan kokoinen neljähenkiselle perheelle, olisimme tällä hetkellä velattomia. Toki edellisessä asunnossa olivat omat puutteet mitkä eivät olisi tämän hetkistä elämäntilannetta tukeneet. En siis koe, että asunnon vaihto oli väärä valintaa vaan enemmänkin se, että olisi ymmärtänyt,  ettemme tarvitse näin isoa asuntoa. 

Olen viime aikoina (ainakin kaksi vuotta) kokenut ajoittain syvääkin ahdistusta työtäni kohtaan. Olen tienannut viime ja tänä vuonna enemmän kuin koskaan, mutta olen ollut onnettomampi ja huonovointisempi kuin koskaan. Tavoitteenani on hakea vähemmän stressaavaa työtä, työtä, josta voin lähteä kotiin ilman, etten kotona mieti kaikkea tekemätöntä työtä. Tällaisen työn kääntöpuolena on tietenkin pienemmät tulot. Olen tehnyt ratkaisun elintason pudottamisesta, että saisi stressittömämmän elämän ja paremman olon. Omat kuukausittaiset pakolliset menot ovat monista asioista luopumisen jälkeenkin 2200-2500€/kk. Suurin syy näihin menoihin on asumismenot, joita maksan tällä hetkellä 1100€/kk. Asumismenoja ei karsita kuin kahdella tavalla a) pidennetään laina-aikaa, b) muutetaan halvempaan ja pienempään asuntoon.

Laina-ajan pidentäminen ei ole vaihtoehto, joten vaihtoehto b) on alkanut nostaa päätä. Halvempaan ja pienempään asuntoon muuttaminen on konkretisoitunut myös tavaroiden karsimisen sekä ilmastoasioista kiinnostumisen myötä. Karsimisen myötä nykyiseen kotimme on tullut tyhjää kaappi- ja säilytystilaa. Omistamme edelleen kaikkea turhaa tavaraa, josta olen valmis luopumaan. Pienemmässä asunnossa olisi vähemmän siivottavaa, huollettavaa, pihatöitä jne. mikä mahdollistaisi suuremman ajan johonkin muuhun. Olisi myös ekoteko asua pienemmässä asunnossa.

Isoin asia pienempään muuttamisessa olisi kuitenkin taloudelliset tekijät. Nyt kun lapset ovat vielä kouluikäisiä en ole valmis muuttamaan siten, että lapset joutuisivat vaihtamaan koulua. Nykyisten koulujen alueella on kuitenkin paljon meille riittävän kokoisia asuntoja 50 000-100 000€ edullisemmin kuin nykyinen kotimme. Jopa upouuden kodin voisi saada tähän haarukkaan sopien. Löysin jopa yhden mielenkiintoisen uudiskohteen, joka valmistuisi ensi vuonna. Mies ei ollut tästä innoissaan, koska hänen mielestä asunto oli liian pieni. Asunto olisi puolet pienempi kuin nykyinen kotimme. Mies perusti näkemyksenä nimenomaan näihin neliöihin.  Asunto ei ole vielä siinä pisteessä, että sitä pääsisi katsomaan, mutta kuvissa ainakin neliöt vaikuttivat olevan käytetty todella tehokkaasti. Asuntoa katsomaan miehen pakotan ainakin! Onneksi itselläni on aikaa karsia tavaraa edelleen, luoda tyhjää tilaa ja vakuuttaa siitä, että mahdumme pienempään, miten järkevää se on taloudellisesti ja mitä kaikkea muuta tällainen ratkaisu mahdollistaisi.

Tämän uudiskohteen hankkiminen tekisi meistä velattomia ja hyvässä tuurissa voisi jäädä jopa muutamia tuhansia rahaa käteenkin. Asunnon vaihdon myötä asumiskulumme tippuisi alle kolmasosaan nykyisestä. Ratkaisu mahdollistaisi sen, että voisimme helposti molemmat tehdä neljäpäiväistä työviikkoa ja pitää kesällä kaksi kuukautta lomaa. Sijoitusvarallisuuden kartuttaminenkin nopeutuisi itselläni varmasti. Ei huonoja juttuja ollenkaan. Toki tässä on monta muttaa; emme saisi omaa myytyä ainakaan sopivaan hintaan, uusi kohde menisi jollekin muulle jne.

Hulluinta tässä kuitenkin on se, että aloin pohtia sitä, miten muut ihmiset reagoisivat pienempään asuntoon muuttoon. "Muut ajattelisivat varmaan, että niillä ei ollut varaa asua siinä"-ajatus nousi heti päähäni. Kunnes tajusin, että ihmisten ymmärtäessä, että tällä ratkaisulla ostettiin vapautta ja vapaa-aikaa saattaisi joku muukin alkaa pohtia vastaavia ratkaisuja. Ketäpä ei kiinnostaisi vähempi kiire, stressi ja enemmän elämästä nauttiminen!

Eilinen ylikulutuspäivä

Eilen oli maailman ylikulutuspäivä eli laskennalllinen päivä jolloin ihmiskuun kulutus ylittää maapallon kyvyn tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja ja käsitellä fossiilisten polttoaineiden käytön aiheuttamia kasvihuonepäästöjä. Suomalainen laskennallinen ylikulutuspäivä oli jo huhtikuun alussa.Suurimmat syyt ylikulutukseen ovat energiantuotanto, liikenne ja ruuantuotanto.

Me rikkaat länsimaalaiset kulutamme liikaa ja olemme tottuneet liian helppoon elämään. Ostamme yli tarpeidemme, syömme yli tarpeidemme, olemme kiireisiä ja tottuneet valmitsemaan niitä kaikkein helpompia ratkaisuja. WWF:n mukaan ratkaisuna ylikulutuksen pienetämäiseen on kasviperäisen ruuan lisääminen, julkisen liikenteen lisääminen, kohtuullisen kokoisessa asunnossa asuminen, asunnon sisälämpötilan alentaminen ja tavaroiden ostamisen harkitseminen. Näistä jokainen ohje säästää myös lomakkoa.

Olemme ikäväksemme vain tottuneet siihen, että elämässä muka pitäisi olla tietyt materiaaliset tavoitteet, jotka määrittävät meitä ihmisinä. Näiden kautta viestitämme ulkopuolisille elämämme laatua, varallisuutta jopa onnellisuutta. Tai niin moni kuvittelee. Myönnän kuvitelleeni näin itsekin. Hankimme tavaroita, joita emme oikeasti tarvitse. Samalla kulutamme elintärkeitä luonnonvaroja, jotka nyky käytöllä tulevat kuihduttamaan elinympäristömme ja edistämään ilmastonmuutosta.

Omalta osaltani on vielä pitkä matka ekologisempaan elämäntyyliin. Suurimpina haasteina itselläni ovat nimenomaan energiantuotanto, liikenne ja ruuantuotanto. Asumme oikeasti asukusmäärään nähden liian isossa talossa, taloudessa on kaksi autoa, jotka ovat työmatkojen sekä harrastusten vuoksi välttämättömiä ja syömme päivittäin punaista lihaa. Haaveilen pienemmästä talosta, työpaikasta johon voisin pyöräillä tai mennä julkisilla sekä itse voisin luopua punaisesta lihasta/ kaikesta lihasta kokonaan, kunhan osaisin tehdä kasvisruokaa. Luultavasti muukin perhe oppisi kasvisruuasta pikkuhiljaa tykkäämään. Näitä olisi tärkeä lähteä toteuttamaan ilmastoasioiden vuoksi, mutta pienemmän asunnon hankkimisesta sekä toisen auton myymisestä voisi netota sievoisen summan rahaa! Muutokset elämässä harvoin tapahtuvat hetkessä, mutta jokainen askel on eteenpäin. Mielestäni tämän blogin kirjoittamisen aloitettua olen ottanut monessa asiassa askeletta eteenpäin.

Oletko sinä valmis tekemään uhkarauksia omassa elämässäsi edistääksesi ympäristön hyvinvointia?

Sijoittaminen on paljon muutakin kuin rahan liikuttamista

En ole viime aikoina juurikaan keksinyt järkeviä aiheita, joista kirjoittaa. Tämä ei todellakaan tarkoita sitä, että sijoitusvimmani olisi hiipunut vaan päinvastoin. En vaan koe omakseni kirjoittaa osakkeista, rahastoista tai vertaislainoista mitään tekstejä, koska en oikeastaan ymmärrä niistä yhtään sen enempää kuin kuka tahansa tallaaja. Minulla ei oikeasti ole näistä mitään syvällistä kirjoitettavaa kolmea lausetta enempää, joten olen todennut paremmaksi jättää nämä pienet huomiot vain kirjoittamatta.

Sijoitushistoriani on vielä niin alussa, että järkevin neuvo, jota voin antaa on se, että sijoita säännöllisesti eri kohteisiin ja odota. Näin toimin itsekin eli sijoitusfilosofiani ole tämän ihmeellisempi.

SIjoitusintoni myötä olen huomannut toisen innon kasvaneen tässä rinnalla. En oikein tiedä miksi sitä nimittäisin, koska koen sen koostuvan ainakin seuraavista sanoista; ekologisuus, minimalismi, kuluttamattomuus, omavaraisuus ja vastuullisuus.

Varmasti lähipiiristäni kukaan ei ole kiinnittänyt siihen erityisesti huomiota, että nämä asiat ovat nousseet itselleni selvästi merkityksellisimmiksi asioiksi viime aikoina. En ole tyyppi, joka huutelee ulospäin omia valintoja enkä tyrmää toisten valintoja. Omille lapsilleni toki kyseenalaistan, kun joku heidän kaveri saa vaikka kymmenennet lenkkarit; "Ajatteletko, että hän tarvitsee ne?", "Tuleeko hän onnellisemmaksi, kun hän sai ne?", Hyvin usein lapset osaavat vastata äärimmäisen järkevästi ja ymmärtävät sitä kautta, että onnellisuus ei rakennu tavaroista. Tai perutetaan vähän; ajattelen, että onnellisuus rakentuu tavaroista tietyyn pisteeseen saakka. Mikäli joutuu elämään välttämättömien tavaroiden puutteessa voi olla haastavaa olla onnellinen.

Hyvin hyvin paljon on tilanteita, jolloin olen kaikkea muuta kuin ekologinen, minimalismi, kuluttamaton, omavarainen ja vastuullinen. Nämä ovat kuitenkin niitä asioita, joita pyrin pieninä askelina lisäämään elämääni kokoajan. Näillä on yhteyttä myös sijoittamisen kanssa. Sijoittaminen ei ole pelkästään sitä, että on rahaa jota liikuttaa. Sijoittamiseen liittyy myös harkitsevaa kuluttamista, jotta jäisi enemmän rahaa sijoittamiseen. Nämä ovat myös niitä keinoja, jolloin taloudellinen riippumattomuus on helpommin toteutettavissa. Taloudellinen riippumattomuus vaatii x-määrän rahaa, muttei miljoonia (kuten ehkä kuvittelin vielä vuosi sitten) mikäli kulutus on kohdillaan.

Ajattelin avata näitä termejä erillisenä/erillisinä postauksina. Tätä kautta saisin esille mitä nämä termit tarkoittavat omassa elämässäni ja miten näen niiden liittyvän sijoittamiseen sekä taloudelliseen riippumattomuuteen ja millaisilla keinoilla aion näitä kaikkia lisätä elämääni kokoajan.

Uhkakuva: maapallo hukkuu jätteeseen

Olen huomannut, että monessa blogissa on kirjoitettu tavoitteista karsia tavaroita kuten itselläni. Tosi moni on innostunut Konmarista ja kyseisen kirjan luin itsekin. Olen kuitenkin alkanut pohtia asioita myös toisin. Toki tavaroiden karsiminen on hyvä asia, mutta on äärimmäisen tärkeä pitää huolta siitä,  ettei hetken kuluttua osta uudelleen vastaavia tavaroita, joita on ensin hävittänyt. Konmarin ydin ohje on se, että karsi kaikki tavarat, jotka eivät tuota sinulle iloa. Tämä on kuitenkin mielestäni järjetön ohje. Esimerkiksi kuorimaveitsi ei tuota itselleni iloa, mutta se on välttämätön tavara olla olemassa,  jos meinaa kuoria vaikka perunoita.

Pahimmillaan karsimisvimma johtaa siihen, että karsimme ja hetken kuluttua ostamme karsimamme tavarat uudelleen. Itse antaisin enemminkin ohjeeksi:

1) KARSI KAIKKI NE TAVARAT, JOITA ET TARVITSE
2) ÄLÄ OSTA MITÄÄN UUTTA ELLET OIKEASTI TARVITSE SITÄ

Tämä toinen neuvo on mielestäni jopa oleellisempi kuin ensimmäinen. Ja siihen vielä voisi lisätä, että jos mahdollista osta se joltain sellaiselta kuka ei tarvitse sinun tarvitsemaa tavaraa. Ja ensimmäiseen voisi lisätä, että kierrätä karsimasi tavarat jos mahdollista.

Olen katsonut Netflixistä dokumentit A Plastic Ocean,  The True Cost ja Cowspiracy ja suosittelen jokaikistä Netflixin omaavaa katsomaan ne. Niiden jokainen ydinviesti mielestäni on se, että kulutuksemme niin tavaroiden, vaatteiden kuin ruuan suhteen, tulee tuhoamaan koko maapallon. Erityisesti A Plastic Ocean oli jopa oksettava kokemus; maapallon merissä olevan muovijätteen vuoksi kuolee valtavat määrät eläimiä. Eläimet luulevat meressä kelluvaa muovia ruuaksi ja syövät sitä. Dokumentissa muun muassa avattiin kuolleiden lintujen vatsoja. Oli käsittämätöntä miten valtavia määriä muovia lintujen vatsoista löytyi. Sulamaton muovi vatsassa kuolinsyynä on eläimelle todella tuskallinen eikä koske vain lintuja vaan kaikkia muita eläimiä, jotka etsivät ravintoa merestä tai muualta luonnosta.

Eläimet jäävät myös kiinni ihmisten jätteisiin kuollen siihen tai jätteet jäävät kiinni eläimiin.

Jos muovin tuotannolle tai ylipäätään kaikelle tuotannolle, jolla yritetään vastata kuluttajien kokoajan uusiutuviin tarpeisiin ei tehdä jotain, hukkuu maapallo jätteeseen. Todennäköiset omat lapsenlapsen tai ainakin heidän lapset uivat muovin ja jätteen keskellä, ellei tälle kuluttamisen juhlalle tule loppua.

En koe olevani itse sen parempi näissä asioissa (vielä) kuin moni muukaan, mutta ehdottomasti aion jatkossa olla. Jatkan itselleni tarpeettomien tavaroiden karsimista, mutta ennen kaikkea keskityn siihen, etten hanki uutta. 

Mitä minä olen tehnyt?

Olen törmännyt useammassa blogissa Homevialauran aloittamaan haasteeseen: mitä minä olen tehnyt ilmastonmuutoksen eteen. Minusta aihe on tosi hyvä ja tärkeä, siksi päätinkin listata mitä itse teen maapallon hyvinvoinnin eteen.

Kierrätys. Olen jo vuosi kierrättänyt pullot, pahvit, lehdet, metallin ja lasin. Biojätettä yritän kierrättää parhaani mukaan, mutta koen sen työläänä, koska mielestäni se pitäisi heti viedä kompostiin hajuhaittojen vuoksi.  Nyt uutena kierrätyskohteena itselläni on muovi.

Ruokahävikin minimointi. Ostan ruokakaupasta ruokaa vain sen verran, että ne kaikki tulevat syötyä. Meillä ruokahävikki on lähes 0.

Sisälämpötilaan huomion kiinnittäminen. Talvisin meillä ei ylilämmitetä ja lämmityksessä pyritään hyödyntämään mahdollisimman paljon takkaa sekä ilmalämpöpumppua. Kesällä sisäilmaa ei meille viilennetä vaikka siihen olisi mahdollisuus.

Turhien valojen sammuttaminen. Sammuttelen päivittäin valoja jatkuvasti huoneista, joissa niitä ei tarvita. Aamuisin avaan heti kun mahdollista kaikki verhot, jotta luonnonvalon myötä ei valoa tarvita. Ulkovaloja emme pidä päällä juuri koskaan.

Suihkussa käyminen nopeasti. En koskaan jätä vettä valumaan siksi aikaan, kun vaahdotan itseäni enkä valuta vettä päälleni vain siitä syystä, että se on ihanaa.

Pyykinpesu alhaisissa lämpötiloissa ja pesen vain täysiä koneellisia. Pesen lähes kaikki vaatteet 30 asteessa, joskus 40 asteessa jos vaatteissa on jotain vaikeampia tahroja. Pyyhkeet ja lakanat pesen 60 asteessa, mutta kai nämäkin voisi alkaa pesemään 40 asteessa. Meillä on kaksi kappaletta isoja pyykkikoreja, joten pyykkiä on helppo kerätä ja pestä vasta sitten kun kone tulee todella täyteen. Meillä on myös kaikilla perheen jäsenillä niin paljon vaatteita, ettei ne lopu kesken vaikka pyykkikone kävisi vain kerran viikossa.

Kasviruokaan siirtyminen. Tähän pyrin, että valitsisin kasvisvaihtoehtoja aina kun niitä on tarjolla ja yritän keksi itsekin kasvisruokavaihtoehtoja. Tämä on ikävä kyllä vielä aika alkutekijöissä, mutta tähän haluaisin enemmän kiinnittää huomiota tulevaisuudessa.

Ostan pääasiassa kotimaista ruokaa sekä luomua. Ruokakaupasta ostan lähes aina samat tuotteet, jotka ovat ainakin 95%:sti suomalaisia. Maksan kotimaisesta mielelläni vähän enemmän. Valitsen myös luomuvaihtoehtoa, kun sitä on saatavilla edes lähes samaan hintaan. Luomulihat ovat niin kalliita, että siinä kohtaan itselle iskee kyllä aina pihiys. Luomun määrää voisi kyllä alkaa kasvattamaan ostetuissa elintarvikkeissa.

Mietin ostosten tarpeellisuuden tarkemmin. Pohdin nykyään ennen jonkun tavaran ostamista, että tarvitsenko sitä ollenkaan. En halua ostaa tavaroita ostamisen ilosta vaan oikeasti tarpeeseen. Tähän tarvitsisi kiinnittää vielä paljon enemmän huomiota

Pyrin ostamaan käytettyä, myymään ja lahjoittamaan. Jos saatavissa on käytettynä jotakin mitä tarvitsen, kartoitan ensin sen vaihtoehdon. Pyrin myös myymään esimerkiksi käytettyjä vaatteita, leluja ja tavaroita, joita meillä ei enää tarvitse tai vaihtoehtoisesti lahjoittaa niitä eteenpäin jollekin ketä tarvitsee.

Ostan pääasiassa laadukkaita ja kestäviä vaatteita ja vältän halpavaateketjuista ostamista. Ostan vaatteita, jotka kestävät käyttöä ja kulutusta. Minulla on esimerkiksi muutamia takkeja, jotka ovat olleet itselläni käytössä kymmenisen vuotta ja ovat edelleen todella hyvässä kunnossa, vaikka niitä on käytetty paljon. Ajattomissa vaatteissa panostan aina laatuun. Iän myötä ei itselläni ole enää tarvetta ostaa viimeisintä muotia samalla tavalla kuin joskus aikaisemmin, jonka vuoksi halpavaateketjuissa asioiminenkin on vähentynyt. Lapset tosin joskus vinkuvat niistä jotain, mutta heillekin pyrin ostamaan pääasiassa laadukkaita ja kestäviä vaatteita. Ostaisin mielelläni kotimaisia vaatteita, mutta en juurikaan tiedä vaatemerkkejä (etenkään aikuisille), jotka oikeasti ovat suomalaisia valmistusta myöden. Haluisin ostaa huomattavasti useammin vastuullisesti tuotettuja vaatteita, mutta mielestäni on hyvin vähän saatavilla tietoa vaatemerkeistä jotka kantavat osansa ilmastotalkoisiin.

Luonnonkosmetiikan käyttö. Olen vuosi vuodelta pyrkinyt ostamaan enemmän ja enemmän luonnonkosmetiikkaa. Ne ovat myös huimasti menneet muutaman vuoden aikana eteenpäin ja valikoimat ovat kasvaneet.

Lasten ympäristökasvatus. Yritän parhaani mukaan kasvattaa lapsiani siihen, että he ymmärtävät, ettei tässä maailmassa materia ole tärkeintä vaan muut asiat. Tämä on välillä vaikeaa, kun monet kaverit saavat jatkuvasti jotain uutta tavaraa. Haastan lapsia pohtimaan; tarvitsetko sen oikeasti? Usein lopputulos on, ettei tarvitse. Tavallisessa arjessa opetan heitä kierrättämään ja tekemään enemmän vastuullisia valintoja.


Näistä voisi kuvitella, että olen ekoihminen. Tosiasia on, etten ole. Itselläni on vielä pitkä matka ilmastonmuutoksen hyväksi tehtävänä. Nämä ovat kuitenkin alkuja ja toivoisin kokoajan näihin lisääntyvän pieni juttuja. Ekoteko on usein myös taloudellisesti kannattavaa. Lähes kaikilla näillä valinnoilla voi säästää myös rahaa, ainakin pidemmällä aika välillä.