Yhteenveto vuodesta 2022

 Minulla oli asetettuna viime vuodelle tosi kovat tavoitteet ja tiesin jo etukäteen etten tule mitenkään saavuttamaan sijoitusvarallisuuden kasvun tavoitetta. Kasvua on hidastanut merkittävästi myös osakkaiden ja rahastojen kurssien sukeltaminen. Edellisessä postauksessa totesinkin vuoden 2022 olleen haastava itselleni ja koko maailmalle. Motivaatio sijoittamiseen ja säästämiseen on ollut hukassa, oikeastaan ole ollut edelleen hukassa koko itseni kanssa. Tuntuu, että junnaan itseni ja elämäni kanssa vain paikoillaan,  vuodesta toiseen. Tiedostan olevani monelta osin tyytymätön ja väsynyt, mutta en pysty tekemään ratkaisuja joilla saisin muutosta aikaan. Tiedostan myös olevani tietyiltä osin todella onnekas ja elämäni olevan erittäin hyvää. Se ei kuitenkaan vastaa sitä ihanne elämää, jota toivoisin sen olevan, tyytymättömin olen itseeni ja siihen ettei minulla ole henkilökohtaisesti sellaista sisältöä elämässä, josta tunnun innostuvani äärettömästi mitä oli vielä joitakin vuosi sitten. 

Kuva Pixabaystä

Tarkastellaan nyt kuitenkin viime vuoden tavoitteet ja miten niissä onnistuin

 Vuoden 2022 tavoitteet

- sijoitusvarallisuus vähintään 160 000€  varallisuus 31.12.22  116830,63€, tavoitteesta jäin 43169.37€. Varallisuus kuitenkin kasvanut vuodessa 28190,64€  

- 15 000€ uutta pääomaa sijoituksiin  uutta pääomaa sijoituksiin laitettu 15175,31€

- kahden uuden sijoitusasunnon ostot   sijoitusasuntoja ostettu 1 kpl 

- Pääomatulot nettona vähintään 2000€ pääomatulot nettona 1442,10€

- Opettelen vihdoin löytämään elämänrytmin ja -tavan, joka oikeasti sopii minulle pieni askel otettu tähän suuntaan, tehty muutoksia työelämässä, jotka mahdollistavat enemmän vapaa-aikaa ja vähemmän stressiä

Kuten huomata saattaa tavoitteet jäivät kaikki toteutumatta sijoituksiin laitettua pääomaa lukuun ottamatta. Sijoitusasuntoja olisi varmasti ollut mahdollista ostaa enemmän kuin yksi, mutta maailmantilanteen vuoksi en sellaista edes täydellä aktiivisuudella hakenut. Päätinkin vähän aikaan seurailla mitä asuntomarkkinoilla tulee tapahtumaan ja katsoa tilannetta uudelleen keväällä. Pääomatulot eivät saavuttaneet tavoitetta, vaikka osinkoja maksavia yhtiöitä ostin salkkuun lisää. Elämänrytmiin ja -tapaan liittyen tein muutoksia työelämässä loppuvuonna. Siirryin töihin, jossa palkka on pienempi, mutta vaatimukset, stressi ja sitovuus myös pienempää. Työnvaihdos tulee todennäköisesti vaikuttamaan siihen, että jaksan tehdä muutakin ja tilaa myös uusille ideoille ja itseni kehittämiselle tulee ihan eri tavalla. Tämän vaikutukset tulevat näkyviin vasta myöhemmin, koska muutos osui niin loppuvuoteen ettei siitä pysty vielä sanomaan mitään. 

Vuodella 2023 olen asettanut muutamia konkreettisia tavoitteita, mutta pääsääntöisesti olen tehnyt tavoitteet seuraavalle viidelle vuodella. Tämä vuosi on osoittanut sen, että tilanne maailmalla voi olla sellainen ettei tavoitteita ole edes järkevää yrittää saavuttaa vain tavoitteen saavuttamisen takia. Tarkoitan tällä sitä, että olisin ostanut sijoitusasunnon vaikka sopivaa ei osu kohdalle tai lähtenyt isojen riskien kautta väkisin hakemaan varallisuuden kasvua. Pidemmän aikavälin tavoitteet mahdollistavat sen, että vuodesta riippuen voin tehdä niiden eteen enemmän tai vähemmän, mutta pitkällä aikavälillä lopputulos on sama. Nämä tavoitteet kerron seuraavassa postauksessa. Blogin osalta pyrin päivittämään tätä nyt aktiivisesti, koska havahduin myös siihen, että päivittäessäni blogia aktiivisesti olin myös motivoituneempi säästämään ja sijoittamaan. Vuonna 2022 kulutus on ollut itselläni taas välillä rajatonta, koska en ole seurannut sitä lainkaan. Myös tähän on tulossa muutosta ja alan seuraamaan menoja uudelleen. Sitä en tiedä jaanko niitä blogissa, mutta itseni takia alan sitä tehdä taas. Olen myös pohtinut helpompia/suositumpia julkaisukanavia. Oman motivaation ylläpitämiseen on nyt tehtävä vähän ryhtiliikkeitä.

Vauhdikasta varallisuuden kasvattamista tärkeämpää on vapaus

Blogin aloittamisen aikoihin ajatuksissani oli oikeasti rikastuminen. Kuvittelin ehkä tyhmänä, että kun seuraavat 10-15 vuotta sijoitan oikein ahkerasti voin olla pisteessä, jolloin voin ostella, matkustella ja vain nauttia elämästä. Odotin salaa äkkirikastumista. Nyt noin 2,5 vuotta myöhemmin olen oppinut, että varallisuuden kasvattamisessa tärkeintä on menot. Omat menot ovat kasvaneet samaa tahtia elintason mukana. Ja toinen varma oppi on se ettei mitään äkkirikastumista ole tulossa. Sijoittaminen todella vaatii pitkäjänteisyyttä, joka ei ole paras ominaisuuteni. 

Blogin myötä olen innostunut niin paljon varallisuuden kasvattamisesta, että olen tehnyt lähes uupumukseen saakka töitä. Töiden avulla olen saanut rahaa, jotta olen voinut sijoittaa. Minkään materian hankinta ei ole koskaan ajanut mua tällaiseen, että teen uuvuttavaa työtä, koska saan siitä rahaa. Olen tällä blogissa monta kertaa kirjoittanut työn vähentämisestä ja enemmän yrittäjyyteen siirtymisestä. Tästä huolimatta havahdun uudelleen ja uudelleen siihen, että olen taas kokopäivä töissä, koska 70% tai 50% palkasta ei riitä sijoitettavaksi mitään. Olen kokopäivätöissä, jossa hukun töihin. Kuuden kuukauden välein havahdun siihen, että joku on pielessä, pahasti. Olo on kuin katujyrän alle jäänellä, en tiedä olenko vakavasti sairas vai vaan niin yli stressaantunut että koko kroppa on jatkuvasti kipeä. Näinä hetkinä aina ajattelen, että nyt saa riittää, kuten olen tänäänkin päättänyt. 

Olen joskus listannut kymmenen asiaa joista nautin. Nämä asiat eivät ole muuttuneet mihinkään, niistä ei tällä hetkellä kuitenkaan toteudu yhtään. Listaut asiat olivat:

1. Hitaat aamut. Nousen joka helvetin aamu liian myöhään ylös sängystä, koska oikeasti en jaksaisi nousta lainkaan. Syön aamupalan samalla kun meikkaan vessassa. Ehdin aina töihin myöhässä siitä mitä olin suunnitellut. Vituttaa lähteä töihin

2. Siisti koti. Jos ei ole koskaan kotona ei ehdi koskaan siivotakaan. Siitä huolimatta koti menee sekaisin. Luulen että tässä talossa ei kukaan muu tiedä yhdenkään tavaran paikkaa kuin minä, tai siltä se ainakin käyttää.

3. Puutarhan hoito. Pihalla on enemmän rikkaruohoja kuin oikeita kasveja. Kaikki kesän hyötykasvit ovat märäntyneet pihalle.

4. Lasten kanssa koetut elämykset. Ainut "elämys" joka tässä talossa koetaan on joka päiväinen riita.

5. Ystävien kanssa oleminen. Eipä ole paljon viime aikoina tullut oltua. Yhtään missään muualla kuin töissä ja autokuskina harrastuksiin sekä kotiorjana. 

6. Lasten onnistumiset. Kun ei niistäkään jaksa oikein innostua, koska suurin onnistuminen on, että lapset saavat käydä koulussa ja harrastukissa. 

7. Mökillä olo. Nyt alkaa melkein naurataa. Jos siellä ei ehkä olemaan edes kesälomalla niin hyvä kysymys on koska sitten ehtii?

8. Auringonpaiste. Nyt tulee sitten itku eikä tähän muuta.

9. Uuden kehittäminen. Pää on niin täynnä ja sekaisin kaikkea nykyistä ettei ole minkäänlaista toivoa, että kehittäisi jotain uutta. On jopa sellainen olo ettei ole juuri mitään annettavaa enää niissäkään asioissa joissa on ennen ollut. 

10. Kiireettömyys. Tähän ei ehkä tarvitse selittää mitään. Syke ei taida nukkuessakaan laskea paljoa alle satasen. 

0/10 on hyvä tilanne parantaa, mutta muuta positiivista tästä tilanteesta ei ole sanottavan. Ainut millä näitä asioita voin muuttaa on se, että alan hellittämään sijoitustavoitteistani. Olisi varmasti tärkeä ottaa aikalisä ja tulevat kuusi kuukautta pitää taukoa koko sijoittamisesta. Ottaa rennommin. On hyvä sanoa, ottaa rennommin sijoitusasunnon remontin lomassa. Mutta sen jälkeen, kun vuokralainen on saatu asumaan voisi antaa vähän aikaa sijoitusten rullailla itsekseen vailla paineita lisäsijoituksista. Vähentäisi työntekoa huomattavasti, olisi vapaammin. Ei mun tarvitse päästä eläkkeelle 45-50 vuotiaana vaan voisi olla ihan kiva tehdä lyhennettyä työviikko tästä eteenpäin siihen saakka, että olen eläkeikäinen. Elämästä pitäisi osata nauttia joka heti, koska mitä jos ei koskaan ehdi pääsemään eläkkeelle. 

Mikäli mun varallisuuteni kasvaisi joka vuosi 10 000€ on mulla eläkeiässä yli 300 000€:n potti. Se riittää varmasti aika pitkään. 10 000€:n vuosittaisen varallisuuden kasvun pystyn tekemään pienemmälläkin työajalla, joten ehkä on aika vähän hellittää.

Ensimmäinen viikko tulehdusta ehkäisevällä ruokavaliolla.

Ensimmäinen viikko ruokavaliota takana. Oma oloni on kuitenkin viikon aikana muuttunut vain entistä ahdistavammaksi. Pelottaa että minussa on jotain vakavaa vialla. Selkä on ollut tosi kipeä eikä tilannetta helpota se että nyt on aikaa pohtia ja analysoida kaikkia kolotuksia ja googlettaa. Jatkuva negatiivinen uutisointi, epävarmuus kaikesta tulevasta sekä stressi työasioista tuovat toki omansa tähän oloon.

Nyt on tärkeintä hoidattaa itseään. Olen menossa tällä viikolla magneettikuvaan selän takia sekä laajoihin verikokeisiin. Nämä maksavat helvetisti, mutta oman mielenrauhani vuoksi sen nyt kuitenkin teen. En tunnu pääseväni asiasta muuten eteenpäin. Kärsin alkuvuodesta samanlaisista oireista ja olin menossa oma kustanteisesti lisätutkimuksiin, mutta jouduin ne perumaan työesteen vuoksi ja sitten ne vain jäi (ja olokin parani jostain syystä).

Kätken nämä pelkotilat sisälleni ja elelen omista päänsisäisistä peloista huolimatta normaalia elämää. Mitä enemmän aktiviteettiä sitä vähemmän kerkeän pohtia asioita. Vähempi pohdinta on toki hyväksi, mutta en voi vain juosta pakoon tätä oloa.

Lopuksi positiivista asioita menneestä viikosta. Vatsa ei ole vaivannut lainkaan ja paino on pudonnut 1,3kg. Pää ei ole särkenyt viikon aikana ja pinnani on ehkä astetta pidempi. Sokerin syömättömyys on ollut yllättävän helppoa. Olen syönyt tasaisesti pitkin päivää 4-5krt pieniä annoksia. Olen käynyt lenkillä melkein joka päivä ja lenkkeilyn huomaan vaikuttavan mieleenkin positiivisesti.

Tulevan viikon jatkan samanlaisella ruokavaliolla vapusta huolimatta. Pyrin myös lisäämään sosiaalisia kontakteja, jotka auttavat edistämään mielen hyvinvointia.

Tulehdusta ehkäisevä ruokavalio kokeilu

Seuraava postaus ei tule sisältämään yhtään mitään mikä liittyisi sijoittamiseen tai säästämiseen. Ostikon mukaisesti se liittyy tulehdusta ehkäisevään ruokavalioon. Kirjoitin viime viikolla postiviisista asioista Korona-aikana. Tässä postauksessa sivusin uutta projektiani, jonka olen niemennyt: "Elämäni kunnossa 40-vuotiaana". Tähän maagiseen 40 ikävuoden rajapyykkiin on itselläni matkaa reilut 2,5 vuotta. (Tunnen itseni tavallaan paljon nuoremmaksi kuin melkein 40-vuotiaaksi).

Projekti koostuu monista eri osa-alueista, joiden sisällä on pienempiä osa-alueita. Projekti muotoutuu varmasti kokoajan edetessään, mutta jonkinlaista runkoa olen tehtyn. Koko idea on lähtenyt siitä, että olen voinut jo pitkää omasta mielestä huonosti. Tästä aiheesta olen blogissakin kirjottanut usein aiemminkin. Olen väsynyt, kehoni on raskas, olen lihonnut, en jaksa innostua mistään, elän hirvessä stressissä ja paineessa kokoajan, liikun aivan liian vähän, syön surkeasti, kärsin mystisistä kivuista selässä, rintakehällä ja vatsan alueella, sydämen tykytyksestä sekä hengen ahdistuksesta. Kirjoitin tammikuussa asiasta, vähän aikaa tilanne oli parempi terveydentilani, työni ja stressin osalta. Mutta hyvin nopeasti tein taas 5 päiväisiä työviikkoja ja viimeiset kolme viikkoa selkäni on vaivannut todella paljon, säteillyt kipua rintakehään sekä vatsaan. Ainut mikä on muuttunut niin silloin painonnousu oli 15kg, nyt se on 17kg, eli ei mikään positiivinen asia. Korona-aikana olen ehtinyt liikkumaan paljon enemmän, mikä on toki hyvä asia.

Olen pohtinut sitä, että jos olen ainakin viimeiset 2-3 vuotta tuhonut systemaattisesti omaa terveyttäni, hyvinvointiani sekä elämän iloani ei niiden palauttaminenkaan voi tapahtua hetkessä. Olen monesti rinnastanut onnellisuuteni ja hyvinvointini painooni ja siis rinnasta edelleen. Olen kuitenkin oivaltanut ettei se ole ainut mittari. Toki terveyden kannalta on tärkeä olla normaalipainoinen, mutta onnellisuuden kannalta tuskin on merkitystä olenko painoindeksiltä normaalipainon ylä- vai alarajalla. Olen niinäkin hetkinä kun olen oikesti ollut hyvässä kunnossa aina ajatellut, että minun pitäisi olla laihempi enkä ole koskaan ollut tyytyväinen itseeni. Koronan vuoksi ollaan perheen kanssa katsottu paljon vanhoja valokuvia, monista 5-7 vuoden takaisista kuvista voin nyt todeta olleeni tosi hyvinvoivan näköinen ja laiha, mutta kuvien ottohetkellä olen ajatellut olevani lihava. Painonpudotus ei siis yksinään ole osa projektia vaan oppia olemaan tyytyväinen itseeni. Toki projektin yksi osa on painon pudotus. 15-17kg painonpudotus 2,5 vuodessa tarkoittaa 0,115-130g painonpudotusta viikossa tai noin 0,5kg kuukaudessa. Tämä on siis yksi tavoite pudota painoa 0,5kg/kuukaudessa.

Uskon, että näin pienellä painonpudotustavoitteella on mahdollisuus oppia kokonaan uusi elämäntapa ja ensisijaisesti syömään siten, että voin hyvin. Olen kuunnellut Maria Boreliuksen äänikirjat, jotka käsittelevät tulehdusta ehkäisevää ruokavaliota ja elämää. Nämä kirjat ovat osaltaan innostaneet itseni myös tähän projektiin. Melkein jokainen lause mitä kirjassa on, tuntuvat minusta uskottavilta. Ja vitsi miten hyvältä Maria Borelius näyttää täyttääkseen tänä vuonna 60 vuotta!!!!

Ihmisen hyvinvointiin vaikuttavat ruokavalion ja liikunnan lisäksi myös stressi sekä mielekäs tekeminen. Ruokavaliolla on hirmuisen iso merkitys kaikessa kokonaisuudessa, jonka vaikutuksen huomaa nykyään itsekin. Illalla rasvaista ruoka syötyäni herään seuraavana aamuna kuin krapulassa. Sokerin vaikutusta en huomaan, koska syön sitä niin paljon ja joka päivä. Sokeriherkut etenkin irtokarkit ovat keinoni palkita itseni raskaasta päivästä. Sokeri on kuitenkin yksi pahimpia elimisön tulehdustilan ylläpitäjiä (ei siis ihme, että oma oloni on niin väsynyt, nuutunut ja iloton). Viikonlopun aikana päätin, että kokeilen seuraavat kolme viikkoa tulehdusta ehkäisevää ruokavaliota ja katsotaan huomaanko mitään eroa olemuksessani. Projektini tavoitteena on löytää itselleni sellainen ruokavalio, jota pystyn noudatamaan, joka pitää minut elinvoimaisena, terveenä ja iloisena.

Ruokavalioni noudattaa seuraavat kolme viikkoa seuraavia sääntöjä:
* paljon marjoja, hedelmiä ja vihanneksia
* vain vaaleaa lihaa/pääasiassa kalaa tai kasviperäisiä proteiinin lähteitä
* ei sokeria
* hyvin vähän gluteiinia sisältäviä ruokia
* ei alkoholia, virvoitusjuomia, vissyjä vaan juomana vesi, kahvi tai tee
* joka päivä pähkinöitä, siemeniä ja/tai manteleita
* käytän vain kasviöljyjä (oliivi- tai kookosöljyä)
* maitotuotteina ainoastaan maustamaton jogurtti ja raejuusto (maitorahkaa voisin muuten syödä, mutta vatsani ei siedä maitorahkaa lainkaan)

Itselleni iso asia tässä on se, etten ole koskaan pystynyt pitämään mitään ennalta suunniteltua ruokavaliota yllä kolmea viikkoa. Pisin aika jossain selkäsesti suunnitellussa ruokavaliossa on ollut ehkä kaksi viikkoa. Minulle ei sovi mikään tarkkarajainen ruokavalio oikeasti. Enkä sellaista edes halua. Elämäntapamuutoksessa ei ole tarpeenkaan jatkuvasti noudattaa mitään varsinaista ruokavaliota vaan löytää ruokavalio, jonka avulla voi hyvin, pysyy normaalipainossa ja voi nauttia välillä herkuistakin. Tämän kokeilun tarkoituksena on havaita mahdollinen ero omassa olossa ja siksi lähden tiukalla ruokavaliolla liikkeelle ja toivon, että jaksan tätä sen kolme viikkoa noudattaa. Kolmen viikon aikana mietin miten jatkan.

Viisi positiivista asiaa koronakaranteenista

Koronakaranteeni on ollut itselleni henkisesti vaikeaa. Tai ehkä ei pitäisi puhua karanteenista, koska varsinaisessa karanteenissa en ole ollut, mutta yrittänyt vältellä kaikkea ylimääräistä kanssakäymistä ym. mitä nyt ohjeistettu. Henkinen vaikeus on läsnä itsellä kokoajan, joten päätin etsiä positiivisia asioita. Sellaisia positiivisia asioita, jotka voin todella allekirjoittaa. Jotkut voivat hehkuttaa sitä että ihanaa aikaa yhdessä perheen kanssa. Itse taas koen, että tämä ollut tosi raskasta kun normaalisti super paljon liikkuvat lapset ovat vain kotona. Siksi esim. yhteinen aika perheen kanssa ei ole listallani, vaikka tavallaan se on ollut kivaakin.


1. Jatkuva kiireen tunne on hävinnyt
Nyt kun kaikki harrastukset ja muut vapaa-ajan riennot ovat tauolla on kalentereihin vapautunut tilaa ihan tolkuttomasti. En ole viime viikkoina joutunut säntäilemään paikasta toiseen peläten kokoajan, että olen myöhässä.

2. Aikaa tehdä asioita, joita ei aiemmin ollut
Kun kotona joutuu tai saa, miten sen nyt haluaa ilmaista, viettää huomattavasti enemmän aikaa, on ollut aikaa tehdä asioita, joita ei olisi muuten ehtinyt. Olen siivoskellut kaappeja ja järjestänyt papereita. Aikaa on jäänyt jopa ihan vain olemiselle; olen maannut sängyssä ja kuunnellut äänikirjoja. Olen liikkunut lähes päivittäin.

3. Rahaa menee vähemmän
Ainut mihin rahaa menee tällä hetkellä asumiseen liittyvien kulujen lisäksi on ruokakauppa. Ruokakauppaankin huomattavasti vähemmän, koska käyn kaupassa 1krt/vko ja suunnittelen koko viikon ruokaostokset. Bensaa ei kulu samassa määrin, kun kokoajan ei tarvitse mennä johonkin. Mitään heräteostoksia ei tule, kun ei pysty käymään missään. Tällä hetkellä voi harrastaa vain ilmaisia aktiviteettejä, kun ei voi tylsänä hetkenä lähteä hoploppiin, uimahalliin, elokuviin tai mihinkään muualle. Vaatteiden osto ei ole olennaista, koska ei ole mitään menoja, joihin tarvitsisi uusia vaatteita. Toivon mukaan tästä jää jotain päälle vielä koronan helpottaessakin. Esimerkiksi kerran viikossa ruokakaupassa käyminen sekä se ettei jokaisena tylsänä hetkenä lähde tuhlaamaan rahaa.

4. Huomaa miten tärkeää sosiaaliset kontaktit ovat
Ystäviä ei ole ollut mahdollista nähdä, sukulaisia ei ole ollut mahdollista nähdä. Harrastuskontaktit puuttuvat. Työpaikalta suurin osa ihmisistä on etätöissä, kasvokkaiset palaverit on peruttu. Nyt huomaa miten tärkeitä nämä kohtaamiset ovat. Tavallisessa arjessa ei juurikaan ole aikaa tavata ystäviä tai sukulaisia, mutta nyt kun lähes kaikki ihmiskontaktit ovat ihan minimissä huomaa sen vaikutuksen mielialaan. Puhelut tai videoyhteydet eivät korjaa tilannetta, ehkä vain paikkaavat vähän.

5. Mahdollisuus tehdä uusia oivalluksia omasta elämästä
Oivallusten tekeminen omasta elämästäni on ollut aktivisena siitä saakka kun olen tämän blogin aloittanut. Aloitin blogin ja sijoittamisen täyttämään jotain tyhjyyttä sisälläni kuvitellen, että onni löytyy rahasta. Toki sijoitusvarallisuuden kasvu on aiheuttanut onnentunteita, mutta todellista onnea sieltä ei löydy. Kuvittelin, että tilanne, jossa olisin niin varakas että voisin tehdä mitä huvittaa toisi onnen. Vaikka en ole tätä tilaa lähellekään saavuttanut olen tajunnut ettei se ole avain onneen. Nyt kun olen viettänyt aikaa selvästi enemmän kotona tajuan, että nautin myös töiden tekemisestä. Oma työni on vain henkisesti niin kuormittavaa ja stressaavaa, että se on vuosien saatossa ajanut minut tilaan jossa en pysty rentoutumaan hetkeksikään. Kehoni eikä mieleni eivät enää jaksa tässä oravanpyörässä mukana. Tämän olen havainnut nyt, kun on ollut pakko pysähtyä. Tila ei ole tullut hetkessä, joten on väärin kuvitella, että se myöskään muuttuu hetkessä. Olenkin tehnyt pitkän ajan suunnitelmaa oman hyvinvointini eteenpäin viemiseksi ihan samalla tavalla kuin minulla on suunnitelma sijoitusvarallisuuden kartuttamisesta. Olen nimennyt koko projektin "Elämäni kunnossa 40-vuotiaana". Projekti pitää sisällään monia eri osa-alueita, joita kaikkia en ole varmasti vielä tajunnut, mutta sillä ei ole väliä, koska tämä projekti elää varmasti sen mukaan kun etenee.

Nykytilanteeni

Kirjoitan nyt postauksen nykytilanteestani ennen kuin kirjoitan tavoitteistani vuodelle 2020. Nykytilanteeni kun tavallaan vaikuttaa myös sijoitustavoitteisiinkiin.

Joulukuu oli ensimmäinen kuukausi selvästi pienemmillä ansioilla, mutta neljän päivän työviikolla. Olen koko syksyn ja erityisesti joulukuussa kärsinyt hyvin mystisistä terveysongelmista; kivuista ja säryistä selässä, rintakehällä, sydämen tykytyksestä, vatsavaivoista ja hengen ahdistuksesta. Niitä on tutkittu eikä mitään varsinaista syytä ole löydetty. En tiedä ovatko nämä oireita suurimman stressin purkautumisesta vai jostain vakavammasta. Terveyskeskus lääkärissä tuntuu ettei asiaa oteta vakavasti, jonka vuoksi teetän yksityislääkärissä tutkimukset kokonaan itse kustantaen loppuun oman mielenrauhani vuoksi. Itseä on ensimmäistä kertaa pelottanut oman terveyden menettäminen ihan oikeasti. Olen ollut itselleni vihainen miksi en ole pitänyt itsestäni parempaa huolta ja olen pelännyt että olen tuhonnut oman terveyteni omalla toiminnallani.

Olen ollut ainakin viimeiset reilut kaksi vuotta sellaisessa stressi- ja kuormitustilassa että varmasti moni ei olisi jaksanut tällaista arkea pyörittää. Olen tehnyt liian raskasta työtä, liian paljon. Olen syönyt äärimmäisen huonosti ja liikkunut äärimmäisen vähän. Olen lihonut 15kg kahden vuoden aikana. Stressi- ja kuormitustilastani olen tässä blogissa kirjoittanut aikaisemminkin sekä siitä, että olen pahasti tuuliajolla sen suhteen mitä elämässäni haluan. Olen tehnyt sekä palkkatyötä, että toiminut yrittäjänä. Välillä olen ajatellut, että luovun palkkatyöstä ja teen töitä vain yrittäjän ja toisinpäin. Loppu vuonna olen kuitenkin tehnyt pääasiassa laskutettavaa työtä ja samoin alkaa ainakin alkuvuosi.

Erityisesti omien terveyshaasteiden vuoksi olen päättänyt, että asioiden on muututtava. Muututtava silläkin tosi asialla, että sijoitusvarallisuuden kasvattamisen vauhti tulee pienenemään huomattavasti. En ole valmis palaamaan arkeen, jossa olen töissä arkisin 8-17 vaan haluan vapautta. Vapautta pitää huolta itsestäni. Tulenkin ainakin alkuvuonna tekemään töitä vain sen verran, että saan rahat pakollisiin menoihin. Tämä vaatii toimista yrittäjänä, mutta uskon saavani haalittua sen verran töitä kasaan ettei tarvitse mennä säästöihin kajoamaan. Itse ole kuitenkin siinä mielessä onnellisessa asemassa, että työskentelen alalla missä töitä on tarjolla ja uusi työpaikka on mahdollista saada todella helposti. Eli mitään riskiä tässä en ole ottamassa.

Olen ajatellut, että nyt on tärkeämpi keskittyä menojen alentamiseen ja sitä kautta sijoittamisen mahdollistamiseen sekä merkityksellisten asioiden löytymiseen elämässä. Tämä todennäköisesti tarkoittaa sitä etten tule saavuttamaan aiemmin asettamia tavoitteita sijoisvarallisuuden kasvusta. Tosin tavoitteet olivat jo ennen tätä muutostakin niin suuret ettei ne ehkä olisi täyttyneet vaikka töiden osalta olisin jatkanut samalla tavalla.

Elätkö sen mukaan mikä on sinulle tärkeää?

Mieti hetki mitkä ovat kolme tärkeintä asiaa elämässäsi. 

Omat kolme tärkeintä asiaa ovat: 
1) perhe
2) terveys
3) ystävät

Mieti tämän jälkeen miten paljon käytät aikaa näille asioille.


Mitkä olisivat kolme tärkeintä asiaa jos valitsisit ne niihin uhraaman ajan perusteella?

Ajankäyttöni perusteella kolme tärkeintä asiaani olivat:
1) työ
2) uran luominen
3) rahan ansaitseminen

Nyt on kyllä joku aika pahasti pielessä. Eikö niille asioille elämässä pitäisi antaa aikaa, jotka ovat tärkeitä? Työn ja rahan ansaitsemisen paineessa olen itse päästänyt erityisesti terveyteni retuperälle enkä ehdi tavata ystäviäni lainkaan niin paljon kuin haluaisin. Arjen kiire ja ympäristön paine aiheuttavat sitä, että ihan huomaamatta livumme kauemmas niistä asioista, jotka oikeasti ovat tärkeitä. Itsemme ulkopuolelta meille asetetaan tavoitteita ja painetta omistaa enemmän, jonka vuoksi pitää ansaita enemmän. Kun pitää ansaita enemmän pitää tehdä töitä enemmän, jolloin annamme vähemmän aikaa oikeasti tärkeille asioille. Suoritamme elämää, emme elä sitä. 

Tämä on mielestäni nimenomaan se oravanpyörä, josta aina puhutaan. Pyörässä kun alkaa kulkemaan niin tunnetusti vauhti kiihtyy kokoajan. Vauhti kiihtyy siihen saakka kunnes koko pyörä hajoaa, ellei ymmärrä hypätä pois ennen sitä. Vauhdissa et kerkeä näkemään mitään tärkeää. 

Tärkeille asioille tilan raivaaminen vaatii muutosta. Meillä jokaisella on vuorokaudessa rajallinen määrä tunteja. On itsestä kiinni mihin nämä tunnit käyttää. On mahdotonta yrittää ympätä kalenteriin aikaa liikunnalle tai ystävien tapaamiselle, jos sellaista aikaa ei ole. Aika on raivattava jostain muusta. Monikaan meistä ei pysty vähentämään työntekoa, koska menomme ovat niin suuria. Itselläni on vähän sama tilanne. Jos kuukausimenot ovat jatkuvasti yli 3000€/kk niin sen verran myös pitäisi rahaa jostain tulla. Olen kuitenkin viime aikoina vakavissani laittanut vaakakuppiin sen, että asuminen pienemmässä talossa/asunnossa mahdollistaisi kokonaan asuntolainasta irtipääsemisen. Lainattomuus tiputtaisi asumismenoja ainakin 700€/kk, jolla voisi ostaa lisää vapaa-aikaa niille asioille, jotka ovat oikeasti tärkeitä. 

Tavoite on aika selvä, mutta toteutus vaatii aikaa.

Haasteita

Huomaan, että mun on helpompi saavuttaa jotain, jos mulla on selkeä tavoite ja raamit sen toteuttamiseen. Toki omalla kohdalla monessa asiassa selkärankani on aika heikko enkä pysty raameista ja tavoitteista huolimatta asioita toteuttamaan. Yksi tällainen asia on esimerkiksi painonpudotus. Jostain kumman syystä olen kuitenkin sijoitustavoitteissa pysynyt. Parannettavaahan omissa sijoitusresursseissa on, mutta aika nousujohteisesti on menty kokoajan. Painonpudotuksen osalta ollaan menty myös kokoajan nousujohteisesti, vaikka se pitäisi olla laskusuunnassa.

Sitten mulla välähti yhtenä iltana kun olin syönyt mun tyypillisen ilta-annoksen karkkia. Oikeasti syön joka päivä karkkia. Jos suomalaiset syövät keskimäärin 14 kiloa karkkia vuodessa, mä syön sen määrän noin kahdessa kuukaudessa!!!!! Sairasta, tiedän! Ennen karkin syöminen ei näkynyt missään, mutta kun olen päässyt kolmekympin paremmalle puolelle se on alkanut todella näkyä!! 

Niin mutta siihen välähdykseen; 5:2 hittidietti. Kokeilin tätä rahakäytöön lokakuussa, heikolla menestyksellä. Nyt kuitenkin kokeillaan uudelleen yhtäaikaan sekä laihdutuskeinona että rahankäytössä. Eli kahtena päivänä viikossa syödään max. 500kcal päivä eikä osteta mitään ja viitenä päivänä viikossa eletään normaalisti (toki yritän vähentää sitä karkkia näinäkin päivinä). Jos tällaista elämää nyt sitten noudattaisi kesäkuun loppuun saakka. Eilen oli pihistelypäivä ja jatkossakin ajattelin, että  pihistelypäivät olisivat maanantai ja torstai.

Katsotaan joudunko jo ensi viikolla toteamaan ettei ihan onnistunut, kun sitä ja tätä ja tota ja seliseliseli. Toivottavasti en, nyt yritän koetella oikeasti sitä selkärankaa.

Kymmenen asiaa joista nautin

Huomaan polkevani jotenkin paikallaan, yritän tehdä muutoksia elämään, jottei oloni olisi näin ahdistunut, mutta oikein mikään ei tunnu hyvältä. Yksi syy on tietenkin se, etten ole saanut tehtyä riittäviä muutoksia, mutta yksi syy on se, etten oikeastaan kunnolla edes tiedä mitä kohti menisin. Taloudellisesti olen saavuttanut viimeisen vuoden aikana asettamani tavoitteet, mutta muuten tuntuu etten saa otetta mistään. Taloudellisestikin haluaisin tulla toimeen huomattavasti pienemmällä kulutuksella ja sijoittaa vielä enemmän. Tai vaihtoehtoisesti luopua kokonaan yhdestä työstä, joka kuormittaa itseäni tosi paljon ja vaikuttaa koko elämääni.

Olen viime kuukausina lukenut ja kuunnellut kaikenmaailman hyvä elämän ja onnellisuusoppaita sekä menestykseen tähtääviä kirjoja. Niistä on tullut paljon ideoita, mutta mitään konkreettista ei jää käteen. Suoritan arkea ja elämää, hymyilen vaikka kurkkussa tuntuu kuristavalta.

No, tällaisen saatteen sanelemana aloin pohtia mitkä ovat elämässäni niitä asioita, joista nautin tai mistä mulle tulee hyvä olo. Päätin listata kymmenen asiaa, joista saan iloa. Asiat eivät ole missään tärkeysjärjestyksessä, kunhan vaan listattuna.

1. Hitaat aamut
2. Siisti koti
3. Puutarhan hoito
4. Lasten kanssa koetut elämykset
5. Ystävien kanssa oleminen
6. Lasten onnistumiset
7. Mökillä olo
8. Auringonpaiste
9. Uuden kehittäminen
10. Kiireettömyys

Yksi ratkaisu siis voisi olla pyrkiä lisäämään näiden kaikkien määrää elämässä. Aika yksinkertaisia asioita.

Sijoittaminen on paljon muutakin kuin rahan liikuttamista

En ole viime aikoina juurikaan keksinyt järkeviä aiheita, joista kirjoittaa. Tämä ei todellakaan tarkoita sitä, että sijoitusvimmani olisi hiipunut vaan päinvastoin. En vaan koe omakseni kirjoittaa osakkeista, rahastoista tai vertaislainoista mitään tekstejä, koska en oikeastaan ymmärrä niistä yhtään sen enempää kuin kuka tahansa tallaaja. Minulla ei oikeasti ole näistä mitään syvällistä kirjoitettavaa kolmea lausetta enempää, joten olen todennut paremmaksi jättää nämä pienet huomiot vain kirjoittamatta.

Sijoitushistoriani on vielä niin alussa, että järkevin neuvo, jota voin antaa on se, että sijoita säännöllisesti eri kohteisiin ja odota. Näin toimin itsekin eli sijoitusfilosofiani ole tämän ihmeellisempi.

SIjoitusintoni myötä olen huomannut toisen innon kasvaneen tässä rinnalla. En oikein tiedä miksi sitä nimittäisin, koska koen sen koostuvan ainakin seuraavista sanoista; ekologisuus, minimalismi, kuluttamattomuus, omavaraisuus ja vastuullisuus.

Varmasti lähipiiristäni kukaan ei ole kiinnittänyt siihen erityisesti huomiota, että nämä asiat ovat nousseet itselleni selvästi merkityksellisimmiksi asioiksi viime aikoina. En ole tyyppi, joka huutelee ulospäin omia valintoja enkä tyrmää toisten valintoja. Omille lapsilleni toki kyseenalaistan, kun joku heidän kaveri saa vaikka kymmenennet lenkkarit; "Ajatteletko, että hän tarvitsee ne?", "Tuleeko hän onnellisemmaksi, kun hän sai ne?", Hyvin usein lapset osaavat vastata äärimmäisen järkevästi ja ymmärtävät sitä kautta, että onnellisuus ei rakennu tavaroista. Tai perutetaan vähän; ajattelen, että onnellisuus rakentuu tavaroista tietyyn pisteeseen saakka. Mikäli joutuu elämään välttämättömien tavaroiden puutteessa voi olla haastavaa olla onnellinen.

Hyvin hyvin paljon on tilanteita, jolloin olen kaikkea muuta kuin ekologinen, minimalismi, kuluttamaton, omavarainen ja vastuullinen. Nämä ovat kuitenkin niitä asioita, joita pyrin pieninä askelina lisäämään elämääni kokoajan. Näillä on yhteyttä myös sijoittamisen kanssa. Sijoittaminen ei ole pelkästään sitä, että on rahaa jota liikuttaa. Sijoittamiseen liittyy myös harkitsevaa kuluttamista, jotta jäisi enemmän rahaa sijoittamiseen. Nämä ovat myös niitä keinoja, jolloin taloudellinen riippumattomuus on helpommin toteutettavissa. Taloudellinen riippumattomuus vaatii x-määrän rahaa, muttei miljoonia (kuten ehkä kuvittelin vielä vuosi sitten) mikäli kulutus on kohdillaan.

Ajattelin avata näitä termejä erillisenä/erillisinä postauksina. Tätä kautta saisin esille mitä nämä termit tarkoittavat omassa elämässäni ja miten näen niiden liittyvän sijoittamiseen sekä taloudelliseen riippumattomuuteen ja millaisilla keinoilla aion näitä kaikkia lisätä elämääni kokoajan.

Sijoitus omaan terveyteen

Oman terveyden, hyvinvoinnin ja liikunnan laiminlyönti vaikuttaa oleellisesti jaksamiseen niin työssä kuin vapaa-ajalla. Itse ole laiminlyönyt näitä kaikkia kolmea jo useamman vuoden kaikessa kiireessä ja kaaoksessa. Tämä on alkanut näkyä lisääntyvän rasvamassan lisäksi myös siinä, että olen väsynyt ja koen etten saa aikaiseksi mitään ylimääräistä. Jos loppukesästä/syksyllä pudotettavien kilojen tarve oli kymmenen niin nyt se on viisitoista ja jokainen kilo tuntuu tekeväni olostani entistä tukkoisemman ja väsyneemmän.

Väsynyt ja tukkoinen olotila ei vastaa ollenkaan sitä mielikuvaa, jollaisena haluaisin nähdä itseni. Halusin tuntea itseni aktiiviseksi ja aikaan saavaksi, bisnesnaiseksi, joka tekee tehokkaasti työnsä, liikkuu, syö terveellisesti, uhkuu elinvoimaa ja nauttii yksinkertaisista asioista. Olen ajatellut vuoden 2019 olevan monelta osin itselleni uutta sivua elämässä kääntävä ja sen takia ensimmäistä kertaa elämässä olen sijoittanut myös omaan terveyteeni. Ostin tammikuun alussa nettivalmennuksen kohti hyvinvoivampaa itseäni. Valmennus alkoi tällä viikolla, enkä koe sen olleen mitenkään helppoa. Aikataulut ovat itselläni kiireiset, jolloin syömiset ja liikkumiset on vaikea sovittaa

Itselleni on tärkeä saada päähän ajatus siitä, etten ole epäonnistunut jos en kerkeä syömään 5krt/pvä tai liikkumaan kaikkia treenikertoja viikossa, vaan jokainenkin askel on eteenpäin oman terveyden eteen. Työtahtini hidastuessa tammikuun jälkeen alan varata kalenterista itselleni aikaa liikkumiseen, edes yksi kerta viikossa salitreeniä on tyhjää parempi tai yksi täysin ohjeiden mukaan syöty ateriapäivä on tyhjää parempi.

Uskon, että sijoittamalla omaan terveyteen, saan ne rahat tehtyä oman aktiivisuuteni lisääntymisellä takaisin aika nopeasti. Pelkällä säännöllisellä liikunnalla itsesään on todettu olevan monenlaisia positiivisia vaikutuksia. Liikunnalla on mm. positiivinen yhteys fyysiseen suorituskykyyn, sekä psyykkiseen ja sosiaaliseen toimintakykyyn. Psyykkinen toimintakyky laskee väistämättä myös iän myötä, jolloin liikunnan merkitys korostuu entisestään. Fyysinen hyväkuntoisuus auttaa jaksamaan. Lisäksi säännöllisen liikunnan harrastaminen ehkäisee myös muistin heikkenemistä, edistää älyllisiä toimintoja kuten oppimista, päättelykykyä ja ongalmaratkaisutaitoja.

Näen tämän omaan terveyteen satsaamisen myös yhtenä askeleena kohti sitä kokonaisuutta, jollaista haluan elää taloudellisesti riippumattomana.