Elintapainflaatio omassa elämässäni

Eurotarkka  kirjoitti viime viikolla mielesteni hyvän tekstin blogiinsa : "Rikkaiden salainen kaava : osta varoja älä velkaa".  Itselleni jutun tärkein pontti oli, se että ihmiset ostavat velkaa ja kuvittelevat sitä varallisuudeksi. Helposti elämässä menee siihen, että mitä enemmän tulot nousevat sitä enemmän myös kulutus kasvaa. Eurotarkka käytti tästä termiä elintapainflaatio.

Omassa elämässäni on ollut myös nähtävissä selvä elintapainflaatio. Olen itse ollut kokoajan työelämässä 17-vuotiaasta saakka. En ole aina ollut kokopäivätöissä, mutta suurimmaksi osaksi kyllä. Alkuun olen ollut hyvin pienipalkkainen, mutta tällönkin rahat riittivät. Olen suorittanut yliopistossa kaksi tutkintoa töiden ohella ja tietenkin korkeakoulututkintojen myötä myös palkka on kasvanut. Palkan kasvun myötä on myös menot ja erilaiset materiset tarpeet alkaneet kasvaa vähän huomaamatta. Myös mieheni on tehnyt töitä koko yhdessä olomme ajan, joten emme ole missään vaiheessa joutuneet juurikaan miettimään riittävätkö rahat johonkin.

Ensimmäinen omistusasunto, pieni kaksio, ostettiin miehen nimille noin viisitoista vuotta sitten. Itse ehkä tässä vaiheessa katselin vähän isompaa ja kalliimaa, mutta mieheni piti aika tarkkaan kiinni siitä, että asuntolainan pitää olla sellainen, että laina-aika on max. 10 vuotta. Omat tuloni olivat tähän aikaan bruttona noin 1800€/kk. Asuimme pienessä kaksiossa esikoisen synnyttyä, vaikka itse aloin varmasti jo vauvan odotusaikana puhua isomman asunnon hankinnasta. Ostimme 4h + k asunnon esikoisen ollessa 1 vuotta. Käytin monta vuotta lähes kaikkeen kulkemiseen julkista liikennettä. Ensimmäisen lapsen synnyttyä myös oma auton tarpeeni lisääntyi. Hankimme toisen auton, vaikka käytin edelleen julkista aika paljon ja asuimme paikoissa, jossa kaikki tarpeellinen oli kävelymatkan päässä.

Olimme monta vuotta tosi tyytyväisiä 4h +k asuntoon, vaikka lapsiluku kasvoi yhdellä. Molemmille lapsille oli omat huoneet, vaikka toisen huone oli pieni. Ainut ongelma asunnossamme oli se, että siinä oli vain yksi  pieni wc/kylpyhuone. Tavaroiden säilytystila alkoi myös loppua. Omat tuloni olivat kasvaneet melkein 50% tässä kohtaan, joten päädyimme hankkimaan taas isomman ja kalliimman asunnon. Tulojeni noustessa ostin joka kuukausi itselleni ja lapsille kalliita merkkivaatteita sekä kaikkea muuta turhaa.

Vaikka oikeasti pidän nykyisestä kodistamme ja olen tosi iloinen, että ostimme tämän talon olen myös alkanut miettiä sitä, että jos olisimme jääneet edelliseen asuntoon, johon periaatteessa olisimme mahtuneet, olisimme tällä hetkellä velattomia. On ollut kokoajan tarve saada enemmän ja enemmän, ostaa sitä velkaa.

Elintapainflaatio on vienyt itseäni kokoajan eteenpäin ja oikeastaan vasta tämän blogin aloittamisen jälkeen silmäni ovat auenneet sille. Eikä tämä silmien avautuminen ole tapahtunut hetkessä vaan vasta vähän aika sitten. Vielä vuosi sitten tuhlasin kaikki rahat mitkä jäivät pakollisten menojen jälkeen. Nyt tavoitteena on se, että pakoillisista menoista yli jäävät rahat menisivät oikeasti siihen varallisuuden kasvattamiseen, pysäyttää osaltani elintapainflaatio ja rikastua eikä vaan näyttää ulospäin siltä, että rahaa löytyy vaikka velkataakka painaa hartiat kumaraan. Ja opetan omat lapset viisaammiksi.