Tarkennusta tavaroiden karsimiseen

Olen ihan hirveässä tavaran karsimiskuplassa, vaikka elokuun alkuun on vielä tämä ja huominen päivä. Tuntuu kuin jokaisen tavaran hävittäminen vähentäisi omaa ahdistusta ja tuskaa (vaikka en mistään ahdistuksesta tai tuskasta varsinaisesti kärsikään). Haluan taloudellisen riippumattomuuden lisäksi olla riippumaton tavaroista ja yksinkertaistaa elämääni.

Tavaroiden karsimisessa tarkoitukseni on laittaa mahdollisimman paljon tavaroita kiertoon tai kierrättää asianmukaisesti eikä vaan heittää roskiin. Tavaroita hävitän kolmella tavalla:

1) Kierrätykseen tai lahjoitukseen
2) Myyntiin (myyn sellaiset tavarat, jotka ovat olleet hankittaessa vähän arvokkaampia ja joiden myyminen pitäisi olla kohtalaisen helppoa, kun myyntihinta on kohdillaan. Tällaisia ovat muun muassa omat ja lasten merkkivaatteet)
3) Roskiin (vain rikkinäiset ja käyttökelvottomat tavarat)

Tavaroiksi karsimisprojektissani lasken kaikki konkreettiset tavarat sekä vaatteet. Paperien ja lehtien hävittämistä en laske, vaikka yritän myös hävittää kaikki tarpeettomat paperit ja lehdet. En myöskään laske niin sanotusti roskana elintarvikkeista tulleita purkkeja/pahveja, jotka toimitan kierrätykseen. Kenkäpari on yksi tavara. Karsimani 500 tavaraa pitää olla todella poissa tästä taloudesta elokuun loppuun mennessä eikä varastoituna johonkin odottamaan kirpputorille tai kierrätykseen viemistä.

Tavarapaljous

Olen heinäkuun ja lomailun aikana yrittänyt käydä kotona läpi kaappeja, jotka pursuavat tavaraa. Täysin tarpeetonta tavaraa.

Nautin siististä ja järjestyksessä olevasta kodista. Lasten ja tavarapaljouden kanssa se vaan ei useinkaan ole mahdollista. Välillä eteisessä lojuu lattialla kenkiä niin paljon, että luulisi tässä talossa asuvan ainakin kymmenen lasta. Ratkaisu tähän ei ole suurempi eteinen vaan vähemmän kenkiä. Toki lapset tarvitsevat paljon erilaisia kenkiä, mutta olen hankkinut paljon turhia ja ylimääräisiä kun on "halvalla saanut". Eikä tämä rajoitu pelkästään kenkiin vaan yhtälailla vaatteisiin ja moniin muihin tavaroihin.

Jos ja kun aion kokoajan muuttaa kulutustottumuksiani pienemmiksi ja säästö- ja sijoitusastetta suuremmaksi on tärkeää alkaa tunnistamaan mitkä ovat oikeasti tarpeellisia tavaroita. Olen jotenkin niin ähkytäynnä hullua kulutushysteriaa, että välillä jopa ahdistun tavaroista.

Itselleni on ollut jopa todella vapauttavaa hankkitutua eroon tarpeettomista tavaroista. Jopa lapset ovat alkaneet innostua tavaroiden karsimisesta ja huomanneet miten paljon helpompaa huonekin on pitää siistinä kun kaikilla tavaroilla on oma paikka.

Elokuussa minun on tarkoitus jatkaa karsimista. Luin jostain, että hyvä tapa olisi karsia tavaroita sen mukaan kuinka mones päivä kuukaudessa on menossa eli 1.päivänä yksi tavara, 2.päivänä kaksi tavaraa, 3.päivänä kolme tavaraa jne. Kuukauden aikana tällä kaavalla pitäisi hävittää melkein 500 tavaraa. Toinen tavaroiden karsimisvaihtoehto on karsia kaikki ne tavarat, jotka eivät tuota iloa. Itselleni juurikaan mikään tavara ei tuota iloa ja tällä tavalla karsiminen on itselleni aika mahdotonta.

Minun on myös  mahdotonta luvata karsia tavaroita päivän numeron mukaan, mutta yhteensä 500 tavaran karsiminen kuukaudessa pitäisi olla. Elokuuksi tavoitteeksi otankin hävittää tästä taloudesta vähintään 500 tavaraa. Olen heinäkuussa varmasti jo hävittänyt lähes tuon määrän tavaraa, mutta vähitettävää löytyy edelleen. Tavoite on myös ettei yhtään tavaraa hankita lisää! Tavaroiden hankkimattomuus pitäisi näkyä myös elokuun budjetissa.

Kuvat on haettu googlen kuvahaulla, hakusanalla "tavarapaljous"

Miten opettaa lapselle rahankäyttöä?

Kuulostaako tutulta? Meillä nämä on aika usein lasten kanssa keskustelun aloittajia rahasta. Lapset siis aloittaa näille, en minä! Lapsilla ei useinkaan ole minkäänlaista käsitystä siitä miten rahaa käytetään eikä etenkään siitä miten sitä saa, ei ainakaan realistista. Meidän aikuisten oma rahankäyttö vaikuttaa kuitenkin suoraan lasten rahankäyttöön. Jos aikuisten tyyli on käyttää aina kaikki se mikä tuleekin tai lapsi tottuu siihen, että on ok ostaa kaikkea haluamaansa vaikka velaksi niin lapsi  todennäköisesti toimii samalla tavalla itse aikuisena. 

Omilta lapsilta usein tarkistan ennen kuin he haluavat lähteä ostamaan jotain, että tarvitsevatko he sen todella? Jos he todella tarvitsevat vaikka uudet lenkkarit niin ne toki mennään ostamaan. Jos tarve ei ole todellinen kehoitan heitä ostamaan omilla rahoilla haluamansa, tällöin kummasti tarve häviää. Onneksi meillä kaikki lapset ovat omista rahoistaan tarkkoja, mutta vanhempien rahat kyllä laittaisivat aina surutta menemään.  

Olen paljon yrittänyt puhua sitä ettei tavarat ja materia ympärillä ole niitä kaikkein tärkeimpiä asioita. Varmasti heillä on kavereita, joilla on ihan kaikkea, mutta heidän vanhemmat voivat olla lähes aina poissa kotoa ja tavaroilla on korvattu poissaoloa. 

Rahan arvoa olen yrittänyt opettaa sillä, että teetän lapsilla esimerkiksi pieniä kotitöitä (muuta kuin oman huoneen siivousta) pientä rahallista korvausta vastaan. Useimmiten rahan ansaitseminen ei kuitenkaan kiinnosta. 

Omista lapsistani haluaisin vastuullisia ja fiksuja rahankäyttäjiä. Kehoitan lapsia säästämään omia rahoja, johonkin isompaan ja tarpeellisempaan. Tosin lapsen isompi ja tarpeellinen on varmasti ihan eri mitä itse mielessäni ajattelen. 18 ikävuoteen saakka voin ainakin jossain määrin  vaikuttaa siihen mihin lapseni rahansa käyttävät. Säästän heille joka kuukausi pienen summan rahaa, jonka omassa mielessäni olen ajatellut esimerkiksi ensimmäisen oman asunnon käsirahaksi. Välillä kuitenkin pelkään, että 18-vuotiaana on elää niin hetki kerrallaan, että kaikki säästämäni häviävät kuin tuhka tuuleen. Olen miettinyt, että onko olemassa jotain keinoa, jotta voisin määritellä lapselle säästämäni rahat ovat nimenomaan asuntoa varten? Tai voiko rahaston käyttöoikeuden saamista rajata esimerkiksi 21 ikävuoteen? 

Alennusmyyntiin sortunut

En voinut vastustaa kiusausta. Heikkokohtani: Minna Parikka

 

Nämä ihanat puput täydentävät jatkossa kenkävarastoani. En olisi saanut alkuunkaan selata alennusmyyntejä, koska näin käy liian helposti. Tosin tulin näistä niiiin onnelliseksi, mitä kengistä voi tulla.

Itselleni harvemmin tulee ostamisesta enää nykyään samalla tavalla "morkkista" kuin joskus aikaisemmin. Syynä tähän on se, että ostan itselleni nykyään paljon harvemmin mitään ja enkä osta samalla tavalla ylivarojeni luottokortilla kuin aikaisemmin. En myöskään osta enää lapsille samalla tavalla kaikkea mahdollista ja huomaa sitten puolen vuoden päästä kaapissa olevan vaatteita hintalaput kiinni käyttämättöminä ja pieninä. Sitä en kiellä, etteikö nykyisistä ostoksistakin osa olisi täysin turhia, mutta nykyään enemmän hallinnassa kuin aikaisemmin. Pyrkimys on edelleen vähentää ostelun tarpeellisuutta.

Olen yrittänyt lapsille opettaa sitä, että tavarat eivät ole niitä, jotka tuovat onnellisuutta vaan tärkeät ihmiset ympärillä, yhteiset hetket ja kokemukset. Opetus ei taida aina mennä ihan perille, koska äitikin voi tulla näin onnelliseksi kengistä =)

Mikä ihmeen ETF?

Kirjoitin aikaisemmin sijoitustavoitteistani tälle vuodelle. Yhtenä tavoitteena oli, että osakkeissa ja rahaistoissa oleva varallisuuteni olisi 10 000€. Tällä hetkellä se on noin 8000€. Eli elo-joulukuussa näihin tarvitsisi kuukausittain laittaa 400€. 150€/kk minulla menee suoraveloituksena rahastoihin. Tavoitteeseen pääsemiseen vaatisi, että  250€:lle/kk  tarvitsisi vielä keksiä jotain. Voisin tietenkin säästää tuon 250€/kk ja ostaa sitten joulukuussa niitä haluamiani Terveystalon osakkeita, mutta jos kurssi ei silloin ole kohdillaan, en halua jättää sen varaan. Mikään rahasto ei tällä hetkellä oikein kiinnosta, en tiedä miksi. Sitten tuli mieleen ETF. Terminä olen siihen usein törmännyt nyt suunnitelmallisemman sijoittamisen aloittamisen jälkeen, mutten ole asiaan viitsinyt mitenkään perehtyä. En oikein keksinyt mitään muutakaan sijoituskohdetta, joten päätin tutustua ETF-rahastoihin. Ajattelin, että voisin vähän muillekin aloitteleville sijoittajille lyhyesti avata mitä olen ETF:stä oppinut:

• Pörssinoteerattuja rahastoja, joilla käydään kauppaa samalla tavalla kuin pörssiosakkeilla
• ETF:t voivat sijoittaa myös muihin omaisuusluokkiin kuten korkoihin, hyödykkeisiin, kiinteistömarkkinoihin
• ETF:t voi jakaa fyysisiin ja synteettisiin rahastoihin sen perusteella mitä ne omistavat. Fyysinen ETF sijoittaa suoraan arvopapereihin. Synteettinen ETF ei omista arvopapereita vaan muodostaa salkkunsa johdannaisilla.
• Yhdelläkin kaupalla saat hajautetun sijoitussalkun
• Edullisemmat hallinnointikulut kuin rahastoissa, koska  pääasiassa ETF:t perustuvat passiiviseen sijoitusstrategiaan. 
• ETF:t seuraavat jotain ennalta valittua indeksiä, kuten jonkun maan osakeindeksiä
• Osa ETF-rahastoista sijoittaa uudelleen saamansa osingot eivät jaa tuottoa, osa taas jakaa tuottoa (tuotto-osuuksista maksetaan veroa normaalin pääomaverotuksen mukaan)

Olen etsinyt itselleni sopivaa ETF-rahastoa, Sopivan löytäminen on osoittautunut varsin haastavaksi, koska erilaisia ETF-rahastoja on tuhansia.
Karsimisen tein seuraavalla tavalla vaihevaiheelta:
1) Valitsin ne ETF:t, joihin voi kuukausisäästää
2) Halusin kehittyvien markkinoiden ETF:in
3) Valitsin fyysisen ETF:n
4) Halusin mahdollisimman edulliset hallinnointikulut

Nyt on sitten aloitettu kuukausisäästäminen ensimmäiseen ETF-rahastoon 50€/kk. Summaa on tarkoitus nostaa ja etsiä rinnalle joku muu/muita ETF:iä, mutta ensin olisi tärkeä saada selville mihin omat taloudelliset resurssit riittävät.

Muutamia vinkkejä pitää kesälomakustannukset kurissa

Kesälomamatkailu Suomessa käy kuumimmillaan ja rahaa palaa. Suomikohteissa saa aina hämmästellä sitä miten kallista kaikki on. Sisäänpääsymaksut kaikissa teemapuistosissa ovat korvia huumaavat ja useimmiten saa todeta, etteivät ne antaneet vastinetta rahoille. Meillä lapset saavat Suomesta valita kesässä yhden teemapuiston mihin mennään ja muuten täytyy tyytyä edullisempiin vaihtoehtoihin. Hinnat hirvittävät itseäni aina ja lasken, että sillä hinnalla mitä meidän perheeltä menee pelkkiin pääsylippuihin olisi saatu kustannettua vähintään yhden lapsen koko viikon ulkomaanmatka, johonkin etelän kohteeseen!

Teemapuistoissa käynneissäkin saa muutamia kymppejä säästettyä sillä, että ottaa mukaan omat eväät, eikä osta paikanpäältä ruokaa tai mitään herkkuja. Useimmissa paikoissa ruoka on a) suhteettoman kallista ja  b) ainoastaan roskaruokavaihtoehtoja sekä c) ala-arvoisen huonoa. Samoin meillä lapset tietävät, etteivät saa mitään ylimääräistä mistään esimerkiksi matkamuistoja, koska se on turhaa. He ovat jo oppineet siihen, että parhaat matkamuistot säilyvät mielessä ja se riittää. Tällä säästyy useita kymppejä.

Suomessa on paljon täysin ilmaisia tai edullisia kohteita, joita voi lasten kanssa hyödyntää. Monesti tällaiset kohteet ja niissä käynti voivat olla yhtä mieluisia (tai ainakin lähes) kuin jossain kalliissa teemapuistossa riekkuminen. Itseni keksimiä ilmaisia kohteita:

• uimarannat
• leikkipuistot. Kannattaa lähteä jonnekin oma kotipaikkakunnan muuhun puistoon tai asuinpaikasta riippuen lähi kuntaan/kaupunkiin
• luontopolut. Eväät mukaan ja menoksi. Monilla luontopoluilla on makkaranpaistopaikkoja, joka on mukavaa ja elämys isommankin lapsen mielestä
• jotkut museot ovat ilmaisia
• pyöräretket/metsäretket

Pienellä rahalla pääsee:

• moniin museoihin, joissa on paljon katseltavaa
• maauimaloihin

Kesälomassakin tärkeintä pitäisi olla yhdessä vietetty aika eikä se miten paljon rahaa on saatu kulutettua!

Asuntosijoittamisen riskeistä

Hesarissa oli sunnuntaina ja eilen pohtimisen arvoiset jutut asuntosijoittamisesta. Asuntosijoittamisesta on tehty kupla, joka on muka takuuvarma keino kasvattaa varallisuutta. Hesarissa olleet jutut olivat varoittavat esimerkki siitä, että näin ei välttämättä ole.

Oma tavoitteeni on/oli ostaa ensimmäinen sijoitusasunto vuoden 2019 aikana. Pohdin jo aikaisemmin, että tämä tavoite ei välttämättä ole järkevä vaan ensin olisi hyvä maksaa nykyisen asunnon asuntolaina pois.

Olen paljon pohtinut sitä, että monet kotitaloudet ja sijoittajat eivät ole riittävästi varautuneet asuntolainan korkojen nousuun. Monen talous on vedetty niin tiukalle, että jos korot nousevat muutamankin prosentin talous menee aivan sekaisin. (Kannattaa laskea mitä esimerkiksi 2% koronnousu tekee omalle asuntolainalle). Omat vanhemmat ovat 90-luvulla pahimmillaan maksaneet 15% asuntolainan koroa. Sitä en usko, että asuntolainankorot tuolle tasolle enää nousevat, mutta en usko niiden näin alhaallakaan enää vuosia olevan.

Sijoitusasuntoja on ostettu isolla velkavivulla eikä välttämättä ole varauduttu siihen, että asunnossa tulee yllättäviä korjaustöitä. Hesarin jutut olivat varoittavia esimerkkejä myös tästä. Asunnon arvo saattaa laskea eikä nousta vaikka näin on itse kuvitellut. Vuokralainen voi olla huono; ei maksa vuokria ja rikkoo paikkoja. Omassa elämässä voi tulla yllättäviä tilanteita, jotka muuttavat taloudellisen tilanteen päälaelleen; vakava sairastuminen, työttömyys, ero.

Riskilista on pitkä. Itse haluan nukkua yöni hyvin ja pohtia tarkkaan mihin omat taloudelliset resurssit riittävät. Taidan keskittyä vuonna 2019 tekemään mahdollisimman paljon lisälyhennyksiä nykyiseen asuntolainaan. Tämä kun on maksettu pois asumiskulut muuttuvat huomattavasti pienemmiksi, jolloin myös sijoitusasunnon riskit eivät horjuta omaa taloutta samalla tavalla.

Olisko nyt järkevää laittaa rahaa sivuun sitä varten jos/kun taloudellinen taantuma iskee? Silloin olisi ylimääräistä rahaa hankkia asuntoja niiltä, joiden talous on romahtanut. Talouden romahtamista en tietenkään kenellekään toivo, mutta toivon etteivät ihmiset tekisi ratkaisuja, joihin oma talous ei ole valmis.