Miten meni ruokavaliokokeilu

Reilu kolme viikkoa sitten kirjoitin tulehdusta ehkäisevästä ruokavaliokokeilusta. Ensimmäinen viikko ruokavaliolla sujui vaikka olin tosi ahdistunut tällä viikolla. Tunsin oloni joka tavalla tosi kipeäksi. Olen kärsinyt mystisistä terveyshuolista puolisen vuotta ja niitä on tutkittu, mutta mitään syytä ei ole löytynyt. Laajoissa verikokeissa eikä magneettikuvissakaan ollut mitään. Olen siis alkanut vahvasti usko, että kyseessä on pitkittyneen stressin aiheuttamat oireet yhdistettynä huonoon ruokavalioon ja liian vähäiseen liikkumiseen.

Tulehdusta ehkäisevän ruokavalion noudattaminen sujui hyvin vappuun saakka mutta kyläilyn seurauksena sorruin kuohuviiniin, karkkiin, sipseihin ja nakkeihin. On tosi hankala sosiaalisissa tilanteissa olla syömättä sitä mitä muut syövät. No, tästähän se sitten repesi ja sen jälkeen olen palannut omaan normaaliin ruokavalioon eli karkin syöntiin. Muuten olen tehnyt ruuan suhteen parempia valintoja, en esimerkiksi ole syönyt leipää sekä syönyt marjoja ja hedelmiä normaalia enemmän. Painon osalta kuitenkin ensimmäisen viikon aikana lähteneet 1.3kg tulivat takaisin. Olen sokerin suhteen vähän kuin alkoholisti, en pysty kohtuuteen, enkä saa sitä poikki. Kun syön yhden päivän karkkia tarvitsen sitä myös seuraavana ja seuraavana.

Puolentoista viikon sokerittoman ja muutenkin paremman ruokavalion aikana ehdin kuitenkin havaita, ettei minulla ollut päänsärkyä yhtenäkään päivänä. Aamuisin herätessä olo ei ollut tunkkainen ja tukkoinen vaan selvästi freesimpi. Enkä ollut aamulla pahalla tuulella. Oloni oli kuitenkin aina iltaa kohden enemmän ja enemmän ahdistunut (jota ei varmasti kukaan ulkopuolinen huomannut vaan kävin pään sisällä kokoajan taistelua itseni kanssa). Vuosien saatossa karkin syönnistä on tullut itselleni keino iltaisin rentouttaa ja palkita itseni raskaasta päivästä. Toisilla tämä vastaava voisi olla alkoholi, mikä mielestäni selvästi pahempi vaihtoehto. Jäinkin miettimään, että saattoiko ahdistukseni yhtenä syynä olla se, ettei minulla ollutkaan enää keinoja päästää irti työpäivästä ja rentoutua. Karkin syönnin uudelleen aloittamisen myötä en ole ollut ahdistunut. Voi toki olla ettei nämä liity mitenkään toisiinsa, mutta pakkohan tätä on pohtia jos tavoitteeni on olla elämäni parhaassa kunnossa 40-vuotiaana niin psyykkisesti, ammatillisesti, sosiaalisesti, taloudellisesti kuin fyysisestikin. Fyysisesti parasta hyvinvointia en voi saavuttaa mikäli syön karkkia joka päivä sen takia tähän on keksittävä jokin kultainen keskitie.

Olen yhä enemmän vakuuttunut siitä, että minun täytyy edetä pienin askelin. Minulla on 2,5 vuotta aikaa saavuttaa fyysiset tavoitteeni. Pienillä valinnoilla tässäkin pääsee eteenpäin. Ihan samalla tavalla kuin tässä sijoittamisessakin. Nyt on hyvä katsoa taaksepäin miten vaikea vielä kaksi vuotta sitten minun oli tosi vaikea olla tekemättä kaikkia turhia ostoksia. Kuukausimenot olivat helposti ja jatkuvasti yli 4000€, luottokorttikin vinkui kokoajan ja sijoitin 150€/kk rahastoihin. Tilanne on kahdessa vuodessa mennyt huimasti eteenpäin ja olen saanut sijoitettu valtavasti rahaa. Tuohon aikaan tulonkin olivat ainakin 1000€ isommat kuin nyt, mutta rahaa riittää siltin. Nykyään en osta mitään extempore vaan harkitsen ostoja. Aiemmin jos tililleni jäi rahaa tuhlasin kaiken heti, mutta nyt tuntuu pahalta siirtää säästöistä 50€:kin pois. Yhtälailla voin opetella pikku hiljaa uuden itselleni paremman ruokavalion ja elämäntavan sekä keinon rentoutua ja löytää nautintoa. On hullua ajatella, että kaikki löytyy heti vaan itselle pitää olla armollinen, välillä voi eksyä matkalla pahasti ja sitten taas löytää uuden suunnan. Joka päivä on mahdollisuus elää vähän paremmin!